Post-totalitaarinen järjestelmämme

Mitä tulee totalitarismin jälkeen?

Jatketaan siis Vaclav Havelin kirjan merkeissä ja pohditaan, mitä eroa, jos mitään, on siinä järjestelmässä, joksi totalitarismi kehittyy verrattuna totalitarismin alkuvaiheisiin, jolloin se ei vielä ole normalisoitunut. Oli se totalitarismin kantava ideologia mikä tahansa, ottaa se aina oman aikansa että se iskostuu kansaan ja muuttuu "normaaliksi" elämäksi. Koska näin sitten pääsi tapahtumaan esimerkiksi Suomessa? Ehkä yksi tällainen virstanpylväs oli se, kun Suomi liittyi EU:iin, laittomasti. Länsimainen demokratia itsessään on jo toki hieno illuusio, joka median avulla suojelee vallanpitäjiä kansalta, mutta sisäisten valtakamppailujen ansiosta se "demokratia" saattaa säilyä siinä totalitarismin rajamailla hyvän aikaa, kunnes se kupsahtaa sen pisteen yli missä valta päätyy päättäväisiin käsiin joka kykenee sen säilyttämään - ja ajan kanssa sitä kasvattamaan.

EU itsessään toki kehittyi juuri samalla kehityskaarella, eli lähdettiin totalitarismin alkuvaiheista rakentamaan ja nyt olemme päässeet jo vuosia sitten siihen post-totalitaariseen malliin, eli järjestelmä on normalisoitunut. Mutta mistä sen voisi huomata, kun suurin osa kansasta ei edes ajattele EU:n tahi Suomen oman järjestelmän olevan totalitaarinen? Yksi merkki on sen järjestelmän vastustaminen, eli kuinka suuri joukko ja kuinka vahvasti jotain asiaa vastustetaan, sekä millä tavalla ne vastustajat "hoidetaan". Demokratiaan kuuluu vahvasti sananvapaus ja eri mielipiteiden puiminen julkisuudessa. Totalitarismissa on vain yksi julkinen näkemys ja sen eri variaatiot, koska täytyyhän kansan saada aina valita syökö se mieluummin kissan- vai koiranpaskaa. Post-totalitaarisessa järjestelmässä kansa on hyväksynyt kohtalonsa ja näkee sitä vastustavat vihollisenaan, vaikka edelleen uskovat myös asuvansa siinä vanhassa mallissa, jossa sanan- ja mielipiteenvapaus olivat perusoikeuksia.

Post-totalitaarisessa maailmassa kansa elääkin itsepetoksen aikaa ja parhaiten siihen sopeutuvat ne, jotka parhaiten kykenevät valehtelemaan itselleen. Tekopyhyys onkin huipussaan kun sanotaan sananvapautta suojeltavan se kieltämällä. Ihmisoikeuksia puolustetaan ne kieltämällä ja korruptiota ehkäistään tekemällä sen julkituominen laittomaksi. Kaikki korkeat arvot ovat kääntyneet päälaelleen post-totalitarismissa, siinä kun ne totalitaarisessa järjestelmässä vielä olivat oikein päin, mutta tukahdutettuina. Nykyään tälle samalle ilmiölle on jo annettu ihan oma nimensäkin: pellemaailma (engl. "Clown world"). Väärinpäin oleva maailma missä sota on rauhaa ja orjuus vapautta, aivan kuten Orwell jo 1984:ssä kertoi. Tämä pellemaailma on toki vain äärioikeiston salaliittoteoriaa, koska vapautta ja lähes anarkiaa vaativaa vasemmisto niin kertoo, puolustaessaan niitä sen hetkisiä hallitsijoita ja vaatien kaikkien tottelevaisuutta vallanpitäjille. Niin pitkällä siis jo olemme, että anarkistit vaativat kumartamaan valtaa muiden ylitse... anna sen hetken aikaa upota mieleesi.


Ajattelun sijaan rituaalien toistoa

Ihmisen ei tarvitse hyväksyä tai suoraan kannattaa sitä (post-)totalitaarista järjestelmää, vaan riittää että leikkii siinä mukana ja ainakin teeskentelee hyväksyvänsä sen. Itsepetos, toki, mutta tarpeellinen jos haluaa selviytyä mahdollisimman vähällä vaivalla ja riskillä. Riittää, että toistaa tottelevaisesti ideologian määräämät rituaalit oikealla tavalla, täten osoittaen oman uskollisuutensa koneistolle. Siksi esimerkiksi tämä naamavaippojen "signaalivaikutus" on niin tärkeä - jokainen voi nähdä kanssakulkijasta, onko hän alistunut käskyihin. Piikkipassi, jos semmoinen saadaaan, onkin jo sitten astetta kovempi hihamerkki, jolla jyvät karsitaan akanoista. Ihmisoikeuksien vastainen syrjintä kun saa kansan hyväksynnän, on vain taivas rajana miten pitkälle se peloteltu kansa onkaan valmis menemään "yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutensa vuoksi".

Puheet siitä, kuinka "matala äänestysaktiivisuus uhkaa demokratiaamme", onkin malliesimerkki koneiston yskimisestä. Totalitarismit kun kaatuvat, ennemmin tai myöhemmin, sen jälkeen kun kansa ei enää tottele, minkä vuoksi tämä yksi tärkeimmistä rituaaleista (äänestäminen) onkin niin merkittävä. Kaikki ovat varmasti kuulleet sanonnan: "Jos äänestämällä voisi vaikuttaa, meidän ei annettaisi sitä tehdä", mutta valtaosa käy siitäkin huolimatta tekemässä kansalaisvelvollisuutensa, eli rustaamassa siihen lappuun numeron aina kun käsketään. Kansanvallassa se äänestäminen olisi oikeus, pellemaailmassa velvollisuus. Näitä eri rituaaleja on toki lukemattomia muitakin. Byrokratia ja koko hallintokoneisto on puhdas rituaali, missä juuri oikealla tavalla toimimalla saattaa onnistua loihtimaan sateen, tai ainakin saamaan sen etuuden, joka lain mukaan sinulle kuuluisi ilman sitä rituaalin toistamista juuri tietyllä tavalla.

Ja herra siunatkoon minkä halveksunnan saatkaan päällesi, jos kehtaat tehdä ne rituaalit vain vähän siihen suuntaan etkä välitäkkään siitä, miten sen "hyvän ihmisen" kuuluisi milloinkin tehdä. Et maksa juurikaan veroja, et noudata käskyjä kuin niiltä osin joilla voit välttää suuremmat ongelmat (et joudu esim. putkaan), saatat jättää äänestämättä ja kehtaat vielä hymyillä kun koneisto kustantaa elämäsi! Vapaus ei kuulu totalitaariseen järjestelmään ja vahvat kahleet itse laitettuna omiin ranteisiin on vapautta post-totalitarismissa. Kuinka paljon helpompaa onkaan elämä, kun vaan hyväksyy oman asemansa ja tekee täsmälleen mitä käsketään. Ei tarvitse ajatella mitä ja miten, riittää, että noudattaa viranomaisten käskyjä ja seuraa mediasta miten asioista tulee ajatella. Kun kaikki niin tekevät, sen täytyy olla oikein ja moraalista, eikös? Onkin normaalia, että ihminen sopeutuu mihin tahansa järjestelmään. Toistamalla ne samat rituaalit kuin kaikki muutkin, et erotu joukosta ja voit täten olla rauhassa... vaikka se sotisikin omia arvojasi vastaan.


Tärkeintä on se miltä näyttää

Havelin ajoista asioille on toki keksitty muitakin uusia termejä pellemaailman lisäksi. Hyvesignalointi kuvaa nähdäkseni hienosti samaa asiaa, mistä kirjassakin puhutaan - ulospäin on näytettävä mahdollisimman usein se oma tuki koneistolle. Jos ei nimittäin muista pitää tilanteeseen kuuluvaa maskia naamallaan, ajatusrikospoliisi saattaa hyvinkin tulla koputtelemaan ovellesi. Väärinajattelijoita jahtaa totalitaarisessa järjestelmässä se virkavalta, mutta post-totalitaarisessa mallissa jahdissa mukana on koko valtaväestö. Siinä vääräuskoisten jahdissa kun voi niin helposti hyvesignaloida kaikille, että kyllähän minäkin tuota asiaa vastustan! Miksi turhaa riskeerata omaa niskaa, vaikka tietääkin sen sotivan omia arvojaan ja moraaliaan vastaan? Olisi se vääräuskoinenkin voinut valita sen helpon tien ja vaan mennä valtavirran mukana!

Post-totalitaarisessa järjestelmässä vaaditaankin vielä paljon enemmän rohkeutta nousta sitä valtaa vastaan, koska vastassa ei ole enää pelkästään se hallinto väkivaltakoneistoineen, vaan nyt vastassa on se koko koneisto sekä valtaosa kansasta. Toisaalta voidaan myös kysyä että onko se rohkeutta, vai vaan tyhmyyttä lähteä moista tuulimyllyä vastaan taistelemaan? Totalitarismia vastaan kun ei tarvitse edes taistella että sen saa kaatumaan - riittää, että ei leiki mukana. Ongelma on vaan siinä, että se valtaväestö on saatava mukaan siihen tottelemattomuuteen, että se totalitarismi saadaan nurin. Post-totalitaarisessa mallissa kun se kansa on sen koneiston tukena... joten miksi ihmeessä se ei tekisi mitä käsketään, koska sehän on heidän yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutensa vuoksi?!

Post-totalitaariseen vaiheeseen päätynyt järjestelmä ja sen kantava ideologia, mikä se sitten milloinkin onkaan, kertoo ihmiselle että ainoastaan se koneisto on hyvä ja moraalinen valinta. Kaikki sitä ideologiaa vastustava on "pahaa" ja "syntistä", eli olet oikeamielinen puolustaessasi tyranneja ja hyökätessäsi vääräuskoisia vastaan. Pellemaailmassa arvot ovat päälaellaan ja niiden kyseenalaistamista ei katsota hyvällä. Mutta tämän kaiken havaitseminen on lähes mahdoton tehtävä, koska media tekee niin hyvää työtä - ylläpitää sitä illuusiota, vahvistaa itsepetosta ja lynkkaa kaikki vääräuskoiset. Ja kuten kaikki totalitarismit tähänkin mennessä ovat tehneet, kansan tottelevaisuus varmistetaan pelolla. Kun media tekee riskien arvioinnin puolestasi, voit olla varma että pelkäät olemattomia ja jätät huomiotta ne todelliset uhat. Mutta "eiväthän ne niin tekisi"... taas. Historiasta olemme oppineet lähinnä sen, että emme opi historiasta.