Hybridi, Kyber vai Info?

Hyvä tietää mistä puhutaan

Hybridisotaa, kybersotaa ja infosotaa (tai uhkia) tuntuu olevan nykyään kaikkialla. CFR:n mukaan kyberuhka etenkin Kiinan, Iranin, Pohjois-Korean ja tietysti Venäjän suunnalta ovat vuoden 2020 suurimmat haasteet, syistä jotka selviää myöhemmin tekstissä. "Hybridi" on nykypäivänä menettänyt osan viime vuosien hohdostaan, koska se on kait liian hyvin kuvaava kaikkiin niihin toimiin joita länsi itse jatkuvasti tekee. Termi siis tarkoittaa yksinkertaisesti useampaa eri keinoa käyttäen olevaa uhkaa, sotaa tai mitäonkaan, aivan samaten kuin siis hybridiautosta puhuttaessa (bensa+sähkö).

Kyber (lontooksi cyber) taas tarkoittaa näissä asioissa puhuttaessa pääosin hakkerointia ja vastaavia toimia. Eli käytetään hyväksi jotain järjestelmää eri tavalla kuin sitä on tarkoitettu. Tietomurrot ja datavarkaudet, kaikki toimet joissa kohteen tietojärjestelmään tehdään laiton tai muuten vain valtuuttamaton toimi, lasketaan "kyber" hyökkäykseksi. Tekijää on usein lähes mahdotonta selvittää ja tekijän lavastaminen joksikin muuksi on helppoa sen osaaville. Eli kun jollain on "todisteita" että sejase on hakkeroinut jonkun, ne todisteet löytyvät usein ihan syystä ja ne on tehty niin helpoksi löytää että varmistetaan "oikean" tahon syyttely. Tiedustelupalvelut ympäri maailmaa kun keräävät kaikki mahdolliset "sormenjäljet" talteen ja käyttävät niitä sitten sopivasti omiin tarkoitusperiin. Koska eiväthän vallanpitäjät nyt valehtelisi...

Infosta puhuttaessa taas käytetään synonyyminä "valeuutisia" ja "fake news" tai vastaavia, mutta yksinkertaisesti kyseessä on siis puhtaasti tiedosta. Eikä vaan mistä tahansa tiedosta, vaan nimenomaan siitä "väärästä" tiedosta jota ei haluttu kansan tietävän. Jos uutisissa puhutaan siis jostain infosodasta tai vastaavasta, sillä tarkoitetaan että taas on joku vihamielinen taho levittänyt kansan keskuuteen tietoa jota ei sinne haluttu levittää. Toki se tieto voi olla väärää, vääristynyttä tai puhdasta valhetta, mutta se "uhka" on aina siinä että sitä kyseistä tietoa ei syystä tai toisesta haluttu muiden kuulevan. Eli kun Wikileaks ja vastaavat tuovat vuodettuja dokumentteja kansan tietoon, se on infosotaa.


Syyttävä sormi kohdistuu itään

Niin NATO kuin muut lännen toimijat ovat ottaneet viimeaikoina tosissaan asiakseen todistaa kuinka idän pahat suurvallat tuhoavat länsimaiden hyvät bileet yhdistämällä kyber- ja infosodan. Ei siitä todisteita juurikaan ole, mutta tarkasti analysoituna ei muita vaihtoehtoja ole koska se ei ole mitenkään mahdollista että tavalliset ihmiset olisivat saaneet tarpeekseen näistä jatkuvista sodista? Lännen propagandistit ovatkin hätää kärsimässä kun idän trollitehtaat kehtaavat paljastaa lännen töppäykset ja vieläpä perata ne niin että tavan kansakin sen ymmärrää - selvä todiste systemaattisesta toiminnasta.

Näyttää myös siltä, että jos tiedustelupalvelut saisivat päättää niin infosota, eli "väärän" tiedon levittäminen pitäisi tulkita samankaltaisena toimena kuin vaikka ampua tykillä rajan yli. Syyllinen voidaan myös aina osoittaa niin, että jos meidän propagandaa pilataan niin se on aina selvästi Venäjän vika. Vielä kun on selvää näyttöä että kyberiskuja on siinä sivussa ainakin yritetty ja jäljet on piilotettu hyvin, se merkitsee yhdistettynä itselle haitalliseen propagandaan että asiahan on ihan päivänselvä. Jos tämä kuulostaa oudolta, suosittelen kuuntelemaan CyCon 2019 (NATO:n vuosittainen konferenssi) esitelmiä... sielä tämä asia selitetään hyvin tarkasti: itä käyttää yhdistettyjä kyber- ja infoiskuja länttä vastaan ja se saa lännen näyttämään heikolta. Todisteita on vaan kovin heikosti, mutta uskokaa nyt!

Onkin sikäli mielenkiintoista, että nimenomaan se infouhka koetaan niin valtavana ongelmana. Mitään ongelmaahan ei ole, jos puhuu totta ja pystyy todistamaan sen oman kantansa, eikö totta? Nyt nämä "idän trollit/botit/haamuhenkilöt" kykenevät horjuttamaan kokonaisia yhteiskuntia paljastamalla lännen paskapuheet. Tähän olisi toki helppo ratkaisu, mutta ei anneta totuuden pilata hyvää tarinaa... Jostain syystä juuri se lännen valheellisten tarinoiden paljastaminen on mennyt pahasti ihon alle ja siitä syytetään kaikin keinoin idän suurvaltoja, tapauksesta riippuen.


Mutta asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen

Helppohan se on sivusta katsoen naureskella kuinka lännen propagandistit kieriskelevät tuskissaan koettaen selittää omien herrojensa metkut parhain päin. Infosota elääkin aivan omaa elämäänsä, yleensä lähes täysin julkisesti. Kyberpuolella asia taas on päinvastoin - lähes kaikki tapahtuu piilossa kenenkään huomaamatta, niin hyökkäykset kuin puolustukset. Yksi tärkeä syy tähän piilotteluun löytyy siitä seikasta, että ei haluta paljastaa niitä omia korttejaan vastapuolelle, mutta ei liioin omille kavereille jotka voivat olla salaa vastustajia. Kuinka paljon näitä kyberiskuja sitten tapahtuu jääkin arvailujen varaan ja kenen tekemiä ne ovat pysyvätkin mysteerinä. Länsi syyttää kaikesta itää ja päinvastoin. Onko kumpikaan oikeassa vaiko molemmat?

Infosodan väännön seuraamiseen riittää että avaa television tai netin ja katsoo kahden eri lähteen (vastapuolten) uutisia. Kyberhyökkäyksissä julkisuuteen tulee usein vain jonkun maan edustajan kommentti "meitä vastaan hyökkäsi tuo maa" ja sitten osapuolten liittolaiset menevät seisomaan oman leirin taakse ja "niinkuin tuo sanoi!" Joskus voidaan liittolaisille toimittaa todisteita, mutta kuten kaikessa digitaalisessa tiedoissa ominaisuutena on: todisteita voi helposti jakaa, mutta myös tekaista ja muokata. Syynä yleensä se, että ei haluta paljastaa niitä omia kortteja edes liittolaisille, koska eihän sitä koskaan tiedä... Tiedon jakaminen ja avoimmuus ovat kyllä tärkeitä asioita ja niistä puhutaan paljon, mutta meneppä jakamaan yksikin jollekin taholle epämieluisa tieto niin johan helvetti repeää.

2020 jatkaneekin (kiihtyvällä tahdilla) samaa kylmää hybridisotaa kuin viime vuodet. Kaikki osapuolet tekevät kaikkensa että vastapuoli näyttäisi mahdollisimman pahalta, samalla kun omaa puolta tuuditetaan vähintään yhtä rankalla propagandalla uskoon että kaikki on kotona hyvin kunhan vaan teet mitä käsketään. Ja häviävä osapuoli on kaikissa tapauksissa se tavan kansa. Kun ei syyllisiä löydy rajan takaa, sitten niitä haetaan lähempää - hyödyllisiä idiootteja kaikkialla! Kaikki media on propagandaa - seuraamalla uutisia tiedät tasan tarkkaan sen, mitä sinun halutaan tietävän, ei mitä sinun tarvitsisi tietää. Hyvää tulevaa vuotta 2020!

Verkostoitumista

Kaik yhes koos

Google trendsin mukaan kiinnostus verkostoitumiseen on laskenut tasaista tahtia viimeisen 15 vuoden aikana. Sille on varmaan keksitty joku nykyaikaisempi nimi, joka pikaisella haulla on näköjään nippu trendikkäitä lainasanoja... joten käytetään verkostoituminen-sanaa tässä kohtaa. Yhteistyössä homma luistaa ja yhteistyöverkostojen onkin monella alalla elinehto. Samat säännöt pätevät hyvin pitkälle niin sosiaalisessa mediassa kuin ihan naamatustenkin, mutta netin kautta tapahtuvassa verkostoitumisessa on yksi hyvin kriittinen ero perinteisempiin keinoihin nähden. Se on nimittäin se määrä ja laatu minkä verran sitä verkostoitumista oikeen kytätään. Mediajätit kun pitävät kultaakin kalliimpana henkilökohtaisia tietojasi (että voivat niillä lyödä rahoiksi) ja niistä yksi tärkeimpiä on se, keiden kanssa olet mistäkin syystä tekemisissä.

Eri alustat muodostavat yhteydet toisiin käyttäjiin hieman eri tavalla, mutta yhteydet voidaan jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan: yksi- ja kaksisuuntainen. FB:n "kaveri" on lähtökohtaisesti kaksisuuntainen yhteys - molemmat näkevät mitä se toinen tekee ja molemmat voivat reagoida siihen toisen juttuun haluamallaan tavalla. Yksisuuntaista on taas kun "seurataan" jotain toista tahoa. Seurattu saa lähinnä tiedon että kuka seuraa (jos sitäkään), mutta ilman aktiivisia toimia ei ole missään tekemisissä seuraajansa kanssa. Seuraaja toki näkee mitä se toinen julkisesti jakaa, mutta hänen omat toimensa eivät näy seuratulle. Joissain tapauksessa voidaan puhua "stalkkauksesta", jolloin seurataan toista salaa (vakoillaan), joka saattaa myös sisältää hieman epäterveitä piirteitä, joista ei sen enempää tässä kohtaa.

Näistä yksi- ja kaksisuuntaisista yhteyksistä muodostetaankin sitten verkostoja ja analysoimalla verkoston toimintaa voidaan sieltä tunnistaa avainhenkilöitä kuten esimerkiksi "vaikuttajia". Verkoston kaikkia henkilöitä ei välttämättä kyetä edes tunnistamaan, mutta heidän metadatansa (eli kerättyjen käyttäjätietojen) perusteella voidaan luoda persoonia joita ei vaan vielä olla kyetty yhdistämään nimeen ja naamaan. Ja nämä verkostot, avainhenkilöineen, on se mikä isoja poikia oikeasti kiinnostaa. Miksi vaivautua manipuloimaan yksittäisiä ihmisiä, jos voit kerralla saavuttaa suuren yleisön heidän tietämättään? Toisinajattelijoiden hallinta vaatii tarkat tiedot koko verkostosta...


Solmukohtien hallintaa

Tapauksesta riippuen verkoston hallintaan voidaan ottaa ikivanha kolmikko käyttöön: lahjonta, kiristys ja uhkailu. Näillä keinoilla yleensä haetaan pääosin tiettyä tietoista käyttäytymistä, tosin lahjontaa esimerkiksi Youtuben superchat-ominaisuudella (tai vastaavilla) on helppo tehdä paljastamatta kovinkaan paljoa itsestään. Mutta jos pöydälle lyödään kirjekuori täynnä riihikuivaa ja neuvotaan tekemään tiettyjä asioita, siinä on salailu ainakin osittain hyvinkin kaukana. Kiristystä voidaan taas tehdä esimerkiksi "maalittamalla" tai sillä uhkailemalla - jos et tee niintainäin, masinoin kaikki kaverini kimppuusi. Viranomaistoimilla uhkailu tuntuu olevan päivän trendi tukkimaan ne turvat tämän päivän Suomessa.

Jos verkosto alkaa muodostamaan oikeaa uhkaa vallanpitäjiä vastaan, otetaan isot aseet esille. Haamuhenkilöt ja botit voidaan valjastaa käyttöön ja niiden avulla saadaan verkostojen solmukohdat joko purkaantumaan tai sulkemaan ne omiin hiekkalaatikoihinsa. Vaikuttaja voi siis kuvitella saarnaavansa suurelle seurakunnalle aktiivisia kuulijoita, vaikka todellisuudessa kyseessä on vain kourallinen luotuja persoonia joiden ainut tehtävä on teeskennellä kiinnostunutta ja ohjailla hienovaraisesti yhä kauemmaksi siitä halutusta asiasta.

Joskus taas halutaan jo olemassa olevaa verkostoa käyttää puhtaasti halutun tiedon levittämiseen (aivan kuten 80-luvun "UFO"-yhteisön kanssa kävi) - kun se valhe tulee "luotettavalta" verkoston osalta, se uppoaa paljon tehokkaammin koko joukkoon. Tämä tiedon ujuttaminen verkostoon voidaan tehdä joko suoraan vaikuttajaa manipuloimalla tai useammalla haamuhenkilöllä jotka sitten vahvistavat keskenään tiedon oikeaksi. Ja kaikki tämä manipulointi on helposti mahdollista koska verkostoitumista on pidetty niin tarkkaan silmällä jo vuosikymmenten ajan, alati kiihtyvässä tahdissa.


Mutta verkostoitumisessa on oikeasti voimaa

Kaikkine sudenkuoppineenkin verkostoitumisessa on kuitenkin omat vahvuutensa. Yhteistyöllä ihminen on kyennyt ratkaisemaan lukemattomia ongelmia ja laajalle levinnyt verkosto voi vaikuttaa suurella alueella hyvinkin tehokkaasti. Luotettavia yhteistyöverkostoja ei tosin tuosta vaan saada kasaan ja viimeisten vuosien aikana näitä verkostoja ollaankin ajettu alas yksi jos toinenkin, kovin organisoidulta vaikuttavalla tavalla. Naamatusten muodostuneet verkostot kykenevät välttämään ainakin osan ongelmista, kuten esimerkiksi botteja tulee vastaan paljon harvemmin?

Mutta verkon sisällä tapahtuva verkostoituminen on kuitenkin se mikä mediajättejä eniten kiinnostaa. Tiedustelupalveluilla on omat keinonsa pitää ihmisiä silmällä, mutta he käyttävät myös sitä samaa (heille) avointa tietokantaa kaikista eri alustojen käyttäjistä kuin mitä ne jätit käyttävät kohdistaessaan mainoksensa. Melkein voidaankin kuvata pelottavaksi sitä tehokkuutta millä näitä verkostoja seurataan ja analysoidaan. Ihmiset muuttuvat pisteiksi ruudulla ja yhteydet viivoiksi/nuoliksi heidän välillään. Siinä mahtaa unohtua se seikka, että mikä tahansa ulkopuolelta tehtävä muutos voi pilata niiden ihmisten elämän, mutta eipä nämä tahot taida välittää paskaakaan siitä, mitä heidän toimensa saavat aikaan?

Aihe sinällään onkin hyvin ajankohtainen, koska tässä hiljattain perustettiin uusi kansalaisjournalistien ja vastaavien toimijoiden verkosto nimeltään "Toimittajaliitto". Alkutaipaleen aikana taidettiin jo ainakin kaksi Twitter-tiliä poistaa ja valtamedia on suoltanut aiheesta ripakopallisen artikkeleita joista yhteenkään ei kysytty aiheen puuhamiehiltä yhtään mitään - eli täysin journalistien ohjeiden vastaisesti. Itse en ainakaan äkkiseltään keksi toista yhtä vakavaa uhkaa "länsimaiselle demokratialle" kuin totuutta vaativa ja sen perässä juokseva verkosto journalisteja. Toivotankin liitolle lykkyä tykö - sitä tarvitaan, kun vastassa on koko koneiston mahti.

Tiedon analysoinnin työkaluja

Paloitellaan sopiviksi paloiksi

Jatketaan taas tiedon analysointia mutta tällä kertaa analysoinnin ongelmien keskitytään mahdollisiin ratkaisuihin. Kansanvalta.org sivustolta löytyvä Risto Kantosen (linkki kommenteissa) teksti järjestelmäajattelusta on hyvä lähtökohta tiedon analysointiin. "Ongelma" siis jaetaan sen komponentteihin ja niiden osien yhteydet huomioidaan. Pieniä kokonaisuuksia voi jokainen lähteä purkamaan osiin päässään, mutta suuremmissa tarvitaan jo apukeinoja. Kynällä ja paperilla pääsee jo pitkälle, hienoja kaavioita voidaan taas nikkaroida tietokoneen avulla. Mutta miksi asia pitäisi purkaa osiin ja miksi osat olisi syytä raapustaa ylös kun kerran ne jo osattiin paloitella?

Yksinkertaisesti syy siihen, miksi paloittelu olisi tehtävä "paperille", löytyy ihmismielen rajoitteista. Lyhytaikaiseen muistiin kun sopii 7+-2 asiaa ja vaikka kuinka asiaa harjoittelisi, se raja tulee jossain kohtaa vastaan. Yhtään monimutkaisemman kokonaisuuden käsittely yhdellä kertaa ei liioin (yleensä) onnistu, vaan purkaminen paloihin voi jo yksistään auttaa tunnistamaan mahdolliset ongelmakohdat. Paloittelu itsessään ei vielä riitä ongelman analysoinnissa, vaan tärkeäksi osaksi siinä tuleekin niiden palojen yhteydet toisiinsa. Mikä vaikuttaa mihinkin, millä tavalla ja kuinka paljon. Ja jälleen syy, miksi asia olisi syytä laittaa paperille löytyy siitä ihmisen muistista. Kahteen palaan purettuna on muistiin säilöttävä 2+1 (yhteys) asiaa, mikä toki useimmiten onnistuu...

... mutta kun paloja alkaa olla kolme, neljä, viisi tai enemmän jotka kaikki ovat yhteyksissä toisiinsa, on muistin kapasiteetti ylitetty jo moninkertaisesti. Voit havainnollistaa sitä itsellesi piirtämällä paperille kolmion, neliön ja viisikulmion, yhdistäen kaikki kulmat aina muihin kulmiin - kulmat ovat siis niitä paloja, niiden väliset viivat yhteyksiä. Kolmiossa muisti voi vielä riittää (3+3) mutta siitä ylimenevässä osassa unohtuu varmasti joko palat tai niiden yhteydet. Mitään hienoja kaavioita ei tietenkään tarvitse tehdä vaan yksinkertainen listaus riittää. Itse esimerkiksi jaan näitä tekstejä kirjoittaessani usein väliotsikot ja kappaleiden sisällöt valmiiksi ennen kuin lähden lisäämään "lihaa luiden päälle".


Käytännön esimerkkejä

Yhtenä tiedon analysoinnin työkaluna voidaan pitää painotusten antamista eri osille. Kuvitellaan tilanne, että olet ostamassa uutta autoa. Sinulla on mielestäsi kolme hyvää vaihtoehtoa etkä halua vaan perstuntumalla ostaa autoa vaan haluat analysoida tarkemmin vaihtoehtojasi. Tehdään siis yksinkertainen taulukko ja laitetaan pystyyn sarakkeille eri vaihtoehdot. Riveille taas laitetaan ominaisuuksia ja niille haluttu painoarvo esimerkiksi näin: hinta 20%, teho 10%, käsiteltävyys 20%, turvallisuus 20% ja niin edelleen. Tämän jälkeen annat jokaiselle autolle jokaisen ominaisuuden kohdalle arvosanan ja lopulta lasket painotetuilla arvoilla analyysisi voittajan... tai sitten vaan ostat sen punaisen auton, koska ne kulkevat aina nopeimpaa!

Samaa tekniikkaa voidaankin sitten käyttää hypoteesien arviointiin. Pystysarakkeisiin laitetaan kaikki esitarkistuksen läpäisseet hypoteesit ja riveille laitetaan yksittäiset todisteet asiasta. Jos hypoteesi täsmää todisteeseen, sille annetaan vaikkapa + ja jos hypoteesi taas ei täsmää johonkin todisteeseen, sille annetaan — . Samaa painotusta voidaan myös käyttää, eli jos jokin todiste on tärkeämpi kuin toinen, sille voidaan antaa enemmän arvoa. Tällä tavalla hypoteesit siis kilpailevat keskenään ja analyysi siitä mikä olisi todennäköisin "oikea" vaihtoehto on huomattavasti objektiivisempi.

Erilaisia prosessikaavioita joilla asioiden yhteydet voidaan helposti havainnoida kannattaa myös käyttää joissain tapauksissa. Visualisointi, niin työlästä kuin se saattaakin olla, on kuitenkin hyödyllistä - aivojen eri osat aktivoituvat kun vaihdetaan kuvan ja puhtaan tekstin välillä. Suurempien tietomäärien analysointiin taas löytyy eri ohjelmistoja, mutta niiden käytöstä ja ominaisuuksia ei itselläni ole pätkääkään kokemusta joten jätetään se vain huomautuksen tasolle. Jokaisen on löydettävä ne omat, itselle sopivat ja toimivat keinot analysoida tietoa.


Miksi nähdä moinen vaiva?

Nykymedia tarjoaa lähes kaiken valmiiksi pureskeltuna, eli itse ei tarvitse kuin mennä mukana koska kaikki mahdollinen tieto on jo valmiiksi tunneladattu. Mutta jos haluaa itse päättää mitä mieltä asioista on, on saadun tiedon analysointi tarpeen. Helppoa ja nopeaa se ei tietenkään ole, eikä monikaan (itse mukaan luettuna) jaksa ihan joka napsahdusta lähteä analysoimaan. Päätös jääkin siis jokaiselle itselleen, työkaluja tässä ollaankin vaan tarjoamassa. Kenen työkalupakin tiedon analysoinnista olen sitten käynyt kääntämässä?

Joulun alla kevyttä iltaluettavaa ovat tarjonneet niin CIA kuin FBI, joissa analyysin tekijöitä pidetään korkeassa arvossa. Pitää näitä kolmikirjainpuljuja missä arvossa tahansa, täytyy sanoa että kyllä heillä osaamista tästä asiasta löytyy. Samalla useammassakin teoksessa tuli vastaan tiedon analysoinnin suurimmat ongelmat - nimittäin niiden analyysien pohjalta toimittaessa se "paras" vaihtoehto ei välttämättä löydy sen analyysin omista hyveistä vaan ihan muualta. Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, hakusanoilla "Intelligence analysis" löytyy kaikenmoista mukavaa.

Toki näin Joulun alla voi jokainen käyttää hyväkseen tiedon analysoinnin keinoja valitessaan niitä lahjoja. Jokainen lahjavaihtoehto siis pystysarakkeeseen ja riveille niiden ominaisuuksia kuten esimerkiksi hinta. Funtsittavaa toivottaakin kaikille lukijoilleen oikein erinomaista Joulua ja palataan asiaan jahka saan analysoitua kaiken tuon NATO:n materiaalin heidän käsityksestään "demokratiasta" ja "sananvapaudesta"... totalitarismi on liberalismia?

Tiedon analysointia

Mieli on kuin laskuvarjo...

... se toimii ainoastaan avattuna. Edellisessä tekstissä "Tiedon analysoinnin ongelmista" pohdittiin pientä osaa niistä ongelmista, mitä kohdataan tietoa analysoitaessa. Ongelmien havaitseminen ja tunnistaminen on ensiaskel ongelman ratkaisemiseksi, mutta mennään tästä vielä hieman pidemmälle ja tutkiskellaan mahdollisia keinoja millä jokainen voi itse parantaa sitä omaa analyyttistä ajatteluaan. Totuus velvoittaa... "Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensimmäisessä se tehdään naurunalaiseksi. Toisessa sitä vastustetaan väkivaltaisesti. Kolmannessa se hyväksytään itsestäänselvyytenä." - Arthur Schopenhauer.

"Laatikon ulkopuolelta" ajattelua hehkutetaan monessa paikassa ja on aivan totta että ongelmien ratkaisuun tarvitaan usein uusia ajatusmalleja - johtivathan ne vanhat mallit kerran siihen ongelmaan? Toisen näkökulman saaminen samaan asiaan voikin jo auttaa, mutta kun on sama pää kesät talvet, mistäs sen toisen näkökulman sitten voisi yht'äkkiä saada? Yksi keino voisi olla taaksepäin kelaaminen, eli tutkitaan ne askeleet läpi miten tähän kuseen jouduttiin, askel askeleelta lopputulemasta lähtien. Tapahtumaketjun selvittäminen mikä-johti-mihin voi osoittaa sekä ne kohdat missä mentiin pieleen kuin myös sen, oliko koko ketju edes mahdollinen. Virallisia tarinoita kun lähtee purkamaan, niissä usein se ketju katkeaa ja tämä tekee koko tarinasta mahdottoman. Mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, kuten sanonta menee?

Suuremmassa porukassa tietoa analysoitaessa voidaan kokeilla "roolipelaamista" tai "paholaisen asianajajaa". Näissä kummassakin joku ottaa sen ns. "vastapuolen" kannan joko tekeytyen vastapuoleksi tai etsien tarkoituksella kaikki ne "oman puolen" kannan virheet. Jonkun toisen ajatusmalliin pääseminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska ihminen ei niitä omia uskomuksia ja näkemystään maailmasta voi tuosta vain vaihtaa. Tätä voi kokeilla myös itsekseen ja väitellä itse itseään vastaan jostain aiheesta. Itsensä kanssa väittely kannattaa myös tehdä usealla eri tavalla, eli kirjoittamalla, ajattelemalla hiljaa tai puhumalla ääneen, koska aivot käyttävät eri osia analysoidessaan tietoa eri lähteistä. Kannattaa myös muistaa suuria salaliittoja tutkiessaan, että tavalliselta ihmiseltä ei kovin helposti onnistu samaistua megalomaaniseen psykopaattiin joka haluaa yksin johtaa koko maailmaa...


Oletusten kyseenalaistamista

Ehkä tärkein analysointityökalu on herkkyyden analysointi: mitkä ovat ne kriittiset osat ja kuinka varmoja ne ovat. Jos koko tarina perustuu muutamaan avainasiaan joissa jo pieni heitto kerrotusta aiheuttaa suuria muutoksia kokonaisuuteen, on näihin asioihin syytä kiinnittää eniten huomiota. Näiden kriittisten pisteiden löytäminen ei tietenkään ole mikään helppo tehtävä, joten alkuun on jokainen osa on käytävä läpi kokeillen kuinka pieni tai suuri eroavaisuus voi muuttaa koko tarinan ja kuinka varmoja ja ajan tasalla olevia tiedetyt asiat ovat. Tarinan ristiriitaisuudet ja jälkeenpäin siihen tehdyt korjaukset ovatkin usein hyvin kertovia siitä että jotain jää edelleen kertomatta tai osa kerrotusta ei pidäkään paikkansa.

Vaihtoehtoisten mallien tunnistaminen ja tutkiminen on myös hyvä keino analysoida sitä omaa näkökantaa asiasta. "Vastapuolen" tarkkailu ja heidän teorioidensa ymmärtäminen voi olla erittäin hyödyllistä siinä oman analyysin teossa. Jos sen oman kantansa on lyönyt lukkoon ja tarkistamatta tietää jo etukäteen vastapuolen olevan väärässä voi olla varma että jossain vaiheessa tulee olemaan väärässä. Itse niiden omien virheiden huomaaminen on yleensä vaikeaa, joten yksi keino sen oman analyysin heikkouksien tunnistamiseksi on etsiä vastakkainen tai vaihtoehtoinen näkemys ja käydä se läpi. Ongelmaksi tässä tosin saattaa tulla ns. vahvistusvinouma, eli sille omalle kannalle haetaan vain lisää pönkitystä toteamalla sen "vastapuolen" argumentit virheellisiksi ja täten se todistaa että se oma kanta oli oikein... molemmat osapuolet kun voivat olla yhtä väärässä.

Vältä peilikuvia - muut eivät näe maailmaa samalla tavalla kuin sinä. "Jos minä olisin ollut tuossa tilanteessa, niin minä kyllä ...", mutta kun yleensä et ollut. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ihmiset ajattelevat ja näkevät asioita kovin eri tavalla ja yhden mielestä "ainoa oikea ratkaisu" on toisen mielestä täysin mielipuolinen ajatus. Koska emme voi koskaan todella tietää mitä muut ajattelevat, on kaikki analysoimamme tieto enemmän tai vähemmän sitä meidän omaa maailmankuvaamme peilaava. Tietoa analysoitaessa onkin siis huomioitava onko kyseessä ihmisten aikaansaannos tai näkemys vaiko jokin asia joka ei välitä mitä mieltä ihminen siitä on. Totuus ei taida liioin välittää uskooko siihen vai ei...


Mitä tästä opimme?

Yllättymistä pidetään hyvänä merkkinä siitä, että sitä omaa näkemystä on kolautettu kovaa. Luonnollinen reaktio siihen on vetäytyä, suojautua ja kieltää tapahtunut. Mutta siinä on samalla se kohta, josta ihminen voi oppia jos kykenee tunnistamaan sen oman tunteensa yllättymisestä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että aina kun vastaan tulee se yllättävä tieto, olisi tiedossa jotain joka muuttaisi sitä omaa maailmankuvaa - vastaan tuli siis ainoastaan tieto, joka oli ristiriidassa siihen omaan näkemykseen. Omien tunteiden tarkkailua pidetään monasti turhana hömpötyksenä, eikä niitä omia tuntemuksia ihan tuosta vaan kykene kukaan edes tunnistamaan. Olkoon mieli kuinka looginen ja analyyttinen tahansa, voi niistä perstuntumista kuitenkin löytyä avain ratkaisuun. Miten on, yllätyitkö siitä?

Tiedon analysointi, looginen ajattelu ja omien uskomusten kyseenalaistaminen ovat kaikki taitoja, jotka lähes kuka tahansa voi oppia. Helppoa se ei ole ja osalle ihmisistä nämä tulevat lähes luonnostaan, siinä kun toiset taas ovat kotonaan seuratessaan uskollisesti vain ja ainoastaan ulkoa saneltua tarinaa. Näistä kaikista on kirjoitettu kirja jos toinenkin, joista jokainen voi löytää juuri itselleen sopivia keinoja parantaa omia kognitiivisia kykyjään selviytyäkseen nykypäivän tietotulvassa. Yksi asia näissä opuksissa kuitenkin kannattaa ottaa huomioon: lähes poikkeuksetta, vaikka ne kuinka kertovatkin useista eri tavoista kuinka teemme ajatteluvirheitä ja huijaamme näin itseämme, niiden tärkein sanoma on kuitenkin että älä kyseenalaista auktoriteettien konsensusta. Onkin huvittavaa kuinka samaan pakettiin saadaan argumentointivirhe auktoriteettiin vetoamisesta ja kuinka ne auktoriteetit ovat kuitennii oikeassa...

... Toki moisia tiedon analysoijia kutsutaankin usein "skeptikoiksi" - kyseenalaistetaan kaikki se, mikä ei ole virallista tarinaa. Samalla pitää tietysti muistaa, että nimittely ja syyttely ei liioin auta yhtään mitään ja saa ainoastaan mielen suojelemaan itseään entistä vahvemmin. Mitä siis oikeasti tästä kaikesta opimme? Vapaa sana olisi ensiarvoisen tärkeää jos halutaan löytää se totuus asioista. Asioilla on lukemattomia eri laitoja joista niitä voi tutkailla, eikä kaksi päinvastaista näkemystä ole välttämättä ristiriidassa keskenään - ne vain kertovat eri näkökulman. Olisiko siis mahdollista saada aikaiseksi kokonainen kuva keräämällä kaikki näkemykset yhteen ja analysoimalla ne? Mikäettei, ainakin joistain asioista. Suuremmista kokonaisuuksista kun jää väistämättä osa piiloon jolloin jääkin yksilöstä kiinni miten kaikki ne palaset sovitetaan kokonaiseen kuvaan.

Kielletään kaikki väärät mielipiteet!

Täyttä höyryä eteenpäin

Ei ole juurikaan väliä onko puhuja vasemmalta tai oikealta, sama tarina tuntuu saavan enenevissä määrin palstatilaa: sensuuria on lisättävä demokratian ja sananvapauden suojelemiseksi. Eli siis olisi tehtävä juuri sitä vastakkaista mihin nuo kaksi asiaa perustuu. Osalle tämä hehkutus voidaan laskea tyhmyyden piikkiin, mutta väitän että suuri osa valtamediaan asti päätyvistä tahoista ovat kyllä täysin tietoisia ajamansa asian seurauksista ja sen ristiriitaisuudesta. Suojellakseen sananvapautta se on kiellettävä sitä väärin käyttäviltä!

Ja sitten paikalle saapuu "Eihän tässä ihmisiä olla vaimentamassa vaan estetään vihapuhe/salaliittoteoriat/disinformaatio/valeuutiset/maalitus" ja listaa voi jokainen jatkaa, mutta lopputulos on aina sama: joku taho on "oikeassa" ja sen kyseenalaistaminen millään tavalla tulisi kieltää. Osa vaatii somejättien "korjaavan" ongelman pakottamalla heidät siihen säätämällä uusia lakeja. Paitsi että koska viimeksi ollaan onnistuttu säätämään moinen laki, joka tekee vain ja ainoastaan mitä se lupaa? Some/teknologiajätit jo nyt määräävät suurelta osin siitä tiedosta mitä tavan kansa eteensä saa, mutta jostain syystä sitä ei nähdä ongelmana.

Kansanvaltaan kuuluisi jokaisen mielipiteen huomioon ottaminen, mutta kuten monissa näissä esityksistä sananvapautta vastaan kerrotaan ihan suoraan ettei demokratia toimi ellei kaikilla ole samat lähtötiedot asioista. Valedemokratia ei tietenkään toimi jos kansa saa vapaasti valita mielipiteensä ja tietonsa minkä pohjalta päätökset tekee. Virallinen tarina on siksi niin tärkeä osa tätä "demokratiaa" missä kaikki mitä valtamedia ei kerro on valeuutisia. Vahingossa tätä sananvapauden väärinkäsitystä ei ajeta, vaan taustalla on muutamia tahoja joilla on hieman enemmän kuin vain se oma lehmä ojassa...


Cui bono? Kuka hyötyy?

Suurin vahinko totuuden leviämisestä kansan keskuuteen tulisi kolmikolle: sota-, lääke- ja ruoka-teollisuus. "Salaliittoteoriaa" ollaan huutamassa heti kun jokin epämieluisa tieto jostain tuon kolmikon tekosesta lähtee leviämään. Kaikki tutkimukset vaietaan kuoliaaksi jotka todistavat että jokin nykyään "hyvänä" pidetty asia osoittautuukin olevan jotain ihan muuta. Statiinit ja hiilihydraatit voisin mainita lääke/ruoka suunnalta ja juuri julkisuuteen vuotaneet tiedot Afganistanin operaatiosta eivät anna kovin luotettavaa kuvaa kun likemmäksi 1000 miljardia taalaa jenkeissä on poltettu valheellisesti sotaan.

"Demokratia" ja koko poliittinen koneisto kaatuisi kerrasta, jos kansa saisi tietoonsa kuinka paljon heille on valehdeltu vuosien saatossa. Nyt tämä juuri tällä hetkellä hyvin polttava ISIS-kimppakyyti Suomeen sekoilu osoittaa hienosti kuinka paljon sielä vallan eri portaissa tehdään asioita kaikessa hiljaisuudessa. Vasta kun media nostaa asian esiin, se muuttuu salaisesta liitosta julkiseksi pöyristymiseksi. Valtamedia ei tosin vahingossa nosta yhtä ainutta vallanpitäjien skandaalia esille, joten sielä taustalla tapahtunee jotain vielä paljon merkittävämpää... olisiko CETA/kaivoslaki riittävä skandaali että kannattaa nostaa helvetinmoinen haloo terroristeista?

Edistykselliset tahot, eli neoliberaalit, ovat kuitenkin ajaneet jo vuosia tätä sananvapauden rajoittamista. Syy tähän onkin selvä - heidän ajamansa agendat eivät kestä julkista avointa keskustelua. Edistyksellisten ohjelmat voidaan toki sokerikuorrutuksella ajaa läpi kansan hurraamana, mutta se ei silti poista sitä peittoon jäävää paskakasaa johon se kansa naama painetaan aina kun ollaan edistytty. Avoin keskustelu olisi pyyhkäissyt sen kuorrutuksen pois aikoja sitten, mutta median luoma illuusio kantaa suurimmankin dystopian perille saakka.


Sensuurin juuret syvällä yhteiskunnassamme

Mutta ei tämä väärien mielipiteiden kieltäminen mikään uusi asia sinällään ole. Lännen peikkosatu on ollut alusta lähtien se iso "tsot tsot" puheenaihe, jossa väärää mieltä ei parane olla. Yksi yhteinen tarina onkin kantanut yhteiskuntia ties kuinka kauan ja jos siihen viralliseen tarinaan uskoo, on nyt ensimmäinen kerta ihmiskunnan historiassa jolloin tavan kansa sai mahdollisuuden tulla kuulluksi - internet. Vallanpitäjille ei sen pelottavampaa asiaa olekaan kuin vapaa ja itsenäisesti ajatteleva kansa joka vielä tekee yhteistyötä keskenään paljastaen vallanpitäjien suhmurointeja. Maalitus rikoslakiin!

Ilmastohömpän 100 miljardia € EU:n "hiilineutraali 2050"-projektiin on toki pientä jenkkien sotateollisuuden kymmenkertaiseen Afganistan-operaatioon, mutta samalla sekin osoittaa kuinka yhdellä tarinalla lypsetään kansoilta suuria summia rahaa joka sitten kaadetaan vallanpitäjien kavereiden taskuun. Kaikki ilmastohömppää kyseenalaistavat kun ovat "salaliittoteoreetikoita" tai "ilmastodenialisteja" ja heidät tulisi yhteisen edun vuoksi sulkea ulos kaikilta julkisilta alustoilta. Koska: ei saa antaa faktojen pilata hyvää tarinaa.

Olisikin ensiarvoisen tärkeää että se tavan kansa puolustaisi sitä omaa oikeuttaan olla asioista sitä omaa mieltä ja sanoa sen ääneen. Laki suojelee jo nyt yksilöä uhkauksilta ja kunnianloukkauksilta, joten mitään muutosta tiukempaan suuntaan ei todellakaan tarvita. Täysin yksipuolisesti tulkittavat "kiihottamis"-pykälät tulisi mieluusti myös hävittää, mutta niiden järkeistäminen olisi jo positiivinen muutos. Mutta jos iso raha saa tahtonsa läpi, saamme lisää sensuuria ja kaikki virallista tarinaa uhkaavat suljetaan ulos kaikilta alustoilta - ajatusrikospoliisi tekee tuloaan, nyt alkaa olla se yhdestoista hetki puolustaa sitä sananvapautta...

Tiedon analysoinnin ongelmista

Informaation aikakaudella tietämättömyys on valinta

Maailma on tietoa täynnä, mutta rajallisen ajan vuoksi ei yksi ihminen ole kyennyt enää pitkään aikaan tietämään "kaikkea". Keskittyminen valikoituihin asioihin mahdollistaa siis syventymisen harvoihin aiheisiin, mutta silloin jää auttamatta aukkoja myös niihin aiheisiin jotka siihen omaankin asiaan liittyy. Yhteistyökykyisenä ihmiset osaavat kuitenkin lyödä tyhmät päänsä yhteen ja luottaa siihen, että suurista tietomääristä analyysinsä tekevät "asiantuntijat" kertovat meille sitten tiiviissä paketissa ... niin mitä? Oman versionsa aiheeseen. Kaikki media kun on propagandaa, emme usein saa eteemme tarkasti analysoitua "oikeaa tietoa" vaan tiedonjyväsiä sekoitettuna propagandaan. Mikä siis avuksi? Tee itse! Helppoa kuin heinänteko tuo tiedon analysointi, eikös?

Kuvitellaan siis että olemme saaneet kasaan suuren kasan tietoa jostain aiheesta. Ennen kuin lähdemme sitä millään tavalla järjestelemään, on hyvä ottaa muutama seikka huomioon. Ensinnäkin, on lähes mahdotonta saada kaikkea aihetta koskevaa tietoa kasaan. Varmasti puutteellisen tiedon pohjalta ei voi tehdä (kuin ilmastoanalyysejä ja tulevaisuuden ennustamista) usein kovinkaan paljoa, joten tutkitaan mitä sieltä puuttuu: mitä tiedämme ettemme tiedä, mitä tiedämme että meiltä salataan ja mitä emme tiedä ettemme tiedä. Puuttuvan tiedon metsästys siis alkakoon. Jos puuttuva tieto on jonkin yksittäisen toimijan takana, joka suoraan hyötyy tiedon puutteellisuudesta tai virheellisyydestä, on tämä huomioitava lähteen luotettavuudessa. Jos taas se puuttuva tieto on kenen tahansa, koska tahansa varmistettavissa ja vahvistettavissa, on huomattavasti epätodennäköisempää että oikeasti julkinen tieto olisi päin honkia.

Entäpä kuinka suuri osa siitä saadusta tiedosta on oikeasti tietoa vai vaan mielipiteitä tai uskomuksia? Tiedon kanssa kun tuppaa olemaan se ongelma, että se on ainakin osin vain vahvistettuja uskomuksia. Puhtaasti tilastoillakin kyetään jo huijaamaan ja kääntämään mielipiteitä päinvastaiseen kuin raakadata osoittaisi. Olisikin siis syytä koettaa päästä aina mahdollisimman lähelle tiedon alkuperäistä lähdettä, joka voi toki olla yhtä lailla virheellistä - mutta ainakin silloin se väliin jäävien tahojen vaikutus tietoon on vähäisempi. Koska omat aistimme ovat alisteisia omille uskomuksillemme, voi jo havaittukin asia olla todellisuudessa jotain ihan muuta kuin väitetään. Vain omiin silmiin uskominen on ihan hyvä nyrkkisääntö, paitsi että ne omatkin aistit tuppaavat valehtelemaan myös itsellemme.


Miksi emme näe mitä edessämme on?

Usein puhutaankin "linsseistä" tai "laseista", jotka värittävät sen oman näkemyksemme kaikesta havaitsemastamme. Ennakkoasenteet voivat olla niin vahvoja, että aivan päivänselvä asia ohitetaan olankohautuksella virheelliseksi ja ne omat uskomukset säilyvät horjahtamattomina. Toisaalta taas mikä on päivänselvä asia? Yhteiset uskomukset ja "yleinen tieto" ovat, kiitos "virallisen tarinan", usein jotain aivan muuta kuin se totuus asioista. Jälleen vahvistettavuus ja toistettavuus nousevat suureen arvoon - jos kuka tahansa voi varmistaa asian olevan tietyllä tavalla, silloin on hyvä mahdollisuus että saatu tieto pitää paikkansa. Tosin se vahvistus on tehtävä jokaisen erikseen, eikä niin että kaikki lukivat samasta lähteestä saman pätkän ja näin vahvistivat yhden ja saman tiedon, joka saattoi alunperin olla väärin.

No entäs sitten kun kaikki se tieto on saatu vihdoin ja viimein kasaan? Kaikki se tieto laitetaan tietysti sopivaan järjestykseen ja siitä muodostetaan jonkin sortin hypoteesi, eli ehdotettu selitys. Hypoteesi ei kuitenkaan ole vielä lähelläkään lopullista analyysia ja sitä pitääkin lähteä koettelemaan. Osa hypoteeseista saattaakin kaatua heti alkuunsa testattaessa, mutta täysin menemään ei niitä kuitenkaan kannata heittää - ehkä myöhemmin löytyy kuvasta puuttunut pala joka palauttaa kyseisen hypoteesin takaisin mukaan mahdollisten joukkoon. Vasta kun hypoteesi on kunnolla testattu, sitä voidaan edes harkita analyysin tulokseen. Samalla kun pitää huomioida, että kaikista niistä tiedon osista voidaan myös muodostaa useampi hypoteesi, joista jokainen tuleekin testata läpikotaisin.

Ongelma useissa hypoteeseissa on kuitenkin se, että ne ovat yleensä muodostuneet "väärässä" järjestyksessä - palapelin lopputulos on päätetty ensin ja palaset sovitettu ennalta päätettyyn kuvaan. Sen sijaan että todisteet muodostivat kokonaiskuvan, kuva oli jo valmiina ja ainoastaan siihen sopivat osat hyväksytään osaksi hypoteesia. Tiede on tässä valmiissa kuvassa loistanut jo pitkään ja nykyään kyetään todistamaan lähes mitä tahansa "tieteellisesti". Liian monimutkainen palapeli onkin hyvin vaikea saada alkuun kun todisteista ei muodostu mitään selvää kaavaa. Suuri määrä tietoa ei siis välttämättä ole hyödyksi alkuvaiheessa, koska mitään kuvaa ei pääse muodostumaan täysin hajanaisesta tiedosta.


Todennäköisesti, ehkä, vai eikö sittenkään?

Riippuen tilanteesta, siitä hypoteesista pitäisi päästä analyysiin ja mahdollisesti vielä toimintaan sen analyysin pohjalta. Jos riittää että saadaan aikaiseksi useita mahdollisia hypoteeseja, asia jää tavallaan kesken. Tämä kesken jääminen on kuitenkin monelle ihmiselle kestämätön tilanne - vastaus, mieluusti selvä ja yksinkertainen, pitää saada. Siksi se "virallinen tarina" onkin niin helppo, koska siinä on kaikelle lyhyt ja yksinkertainen vastaus. Mitään järkeä siinä ei tarvitse olla, riittää että tarina on alusta loppuun ja sen on auktoriteetti kertonut että näin se on. Juontaako siis "hullu salaliittoteoreetikko" juuri tästä keskeneräisyyden kelpaamattomuudesta? Kun asiaa ei suostuta jättää hypoteesin tasolle vaan siitä kehitetään teoria ...

Joskus se jatkoon päässyt hypoteesi ei kuitenkaan päässyt jatkoon sen omien ansioidensa vuoksi, vaan valinnan tehnyt ihminen omien linssiensä läpi katsottuna määritti sen "parhaaksi" vaihtoehdoksi. Objektiivisuus ei ole ihmisen vahvimpia puolia, joten toisen mielipiteen tai toisen näkemyksen saaminen voi olla ainut keino löytää se sen hetkisten tietojen mukainen "paras vastaus". Kaikki asiat, jotka sopivat sen hetkiseen omaan näkemykseen nähdään positiivisessa valossa ja ne hyväksytään helposti. Koska mieli pyrkii johdonmukaisuuteen, kaikki tieto joka on ristiriidassa oman kannan kanssa sopeutetaan - ohitetaan, muunnetaan tai järkeillään tarkoittamaan jotain joka vain vahvistaa vanhaa näkemystä.

Paljon siis ongelmia, eikä tässä tokikaan edes vielä kaikki, mutta hyvin vähän ratkaisuja ja vastauksia? Että ongelmalle voidaan jotain tehdä, se täytyy ensin huomata ja tunnistaa. Nähdäkseni suurin ongelma piilee median tavassa luoda valmiiksi pureskeltuja tarinoita kansan kuultavaksi. Itse ei tarvitse käyttää hetkeäkään miettiessä että meniköhän se nyt ihan tuolleen, koska tarina esitetään kokonaisena - mutta yleensä ilman mahdollisia jatkotoimia. "Näin kävi, tästä syystä, voi voi mitään ei voitu tehdä estääkseen eikä mitään voida tehdä ettei huono asia uusiudu" Pelkkää sattumaa tai syntipukki valmiina, eli valmis tarina on uskottava ja onhan se vahvistettu kun kerran kaikki valtamediat kertovat lähes täsmälleen saman tarinan? Itse sen tiedon analysointi (sekä jo pelkkä tiedon hankinta) on niin kovin vaivalloista... mutta siitä lisää myöhemmin.

Yle-is-lakko

Postista se alkoi ...

Nyt kun postin lakko saatiin taputeltua juuri sopivasti Black Fridayn alta, koska se olisi pilannut isot bisnekset, voidaan pohtia että mitähän hittoa oikeen tapahtui ja kenen pussiin tämäkin sirkus pelattiin. Varmasti tiedetään, että joku on kertonut tai jättänyt kertomatta, että työehtosopimuksia tullaan polkemaan rajusti. Tästä sitten ollaan tai ei olla nostettu haloota, ajoissa tai myöhässä, koska se olisi tai ei olisi näyttänyt pahalta tai hyvältä. Ministeri joutui tai ei joutunut eroamaan pääministerin tai jonkun muun tahon käskystä tai käskemättä, koska sillä haluttiin pelastaa maine tai sitten ei. Ja se on varmaa, että joku valehteli tai ei valehdellut, aiheuttaen tai sitten ei koko sirkuksen jossa loppuviimein kansa joutuu maksamaan selkänahastaan koituneet kulut. Unohdinko jonkin kohdan?

Palkkojen polkeminen ja halpatyövoiman oikeutus saatiin kuitenkin maaliin asti ja nyt on kaikille selvää että missään tapauksessa työntekijöitä ei saa päästää puolustamaan asemaansa. Hehän voivat haitata bisnestä yhdistyessään kun heidän kuuluisi vaan tehdä työtä käskettyä ja olla nurisematta kun halpuutetaan. Ei sinänsä, ammattiliitot ovat kyllä tehneet loistavaa työtä kustakseen jäsentensä silmään ja kerätäkseen itselleen kaikki mahdolliset pelikortit tässä valtapokerissa jota taas julkisesti pelattiin. Kun ahneet vaativat ahneilta enemmän kuin aikaisemmin, ei kumpikaan ahne jää siinä väännössä häviölle vaan se on ihan se väliin jäänyt tavan kansa kuka pääsee maksamaan ahneiden kasvavat voitot.

Kansa onkin valmis heivaamaan nyt niin Postin kuin hallituksen herrat pois hillotolpiltaan, mutta onko kansalta ennenkään kysytty? Jääkin nähtäväksi kuinka tämä sirkus hoidetaan ja näin vinkkinä voisin sanoa että joku suuri katastrofi voisi olla oikeen näpsäkkä tapa putsata pöytä. Ehkäpä se "ilmastohätätila" oikeuttaisi joihinkin "kipeisiin päätöksiin", minkä vuoksi tämä Postin sekoilu kuulostaa jopa ihan mukavalta? Mene ja tiedä, sirkus jatkuu joka tapauksessa ja kansa saattaa saada "oikeutetun voiton" ja hallitus menee nurin samalla kun Postin johdon porsastelijat saavat kenkää. Mutta... kuka tästä nyt sitten hyötyy ja kenen ehdoilla tätä leikkiä pelataan?


"Demokratiaa"

Ensinnä tarkastellaan syitä, miksi poliittiset puolueet eivät ole kaikin palkein hehkuttamassa hallituksen eroa? Jos tämä nykyinen hallitus eroaa koska kansa suuttui sen tekemisiin, milläs estetään se SEURAAVA kerta tapahtumasta? Jos nyt "oikeisto" saa juhlia "vasemmiston" töppäyksestä, mikä estää puolien vaihtuessa uusintakierroksen "lakko, tulos tai ulos!" näytelmästä? Jokainen poliittinen puolue sielä korkeimmalla tasolla tietää, että heidän tehtävänä on tehdä mitä käsketään ja jos ei tulosta synny, keinoja on lukemattomia niitata koko sakki pois poliittiselta kentältä. Kuinka kovilla korteilla sitten ammattiliitot ja muut vastaavat tässä pelissä ovatkaan mukana, sitä saa jokainen arvella itse. Mutta se on selvää että yksi valta on ylitse muiden...

... nimittäin se media. Kuinka paljon uskomattomia töppäyksiä ja suhmurointia on päässytkään livahtamaan kansan nenien alta kaikessa hiljaisuudessa, koska valtamedia on päättänyt olla asiasta hyssykkää? Liitot voivat kyllä tiedottaa asioista miten lystäävät ja sitä kautta jotkin asiat voidaan saada leviämään kansan keskuuteen, mutta mikään ei käännä kansan "yhteistä tahtoa" kuin lööppiotsikko "Ministeri eroaa, syyttää sitäjatätä valehtelusta!". Lynkkauspartiot paikalle, meille on valehdeltu! No älä helvetissä... Media päättää mikä kohu on aito kohu ja mikä vain myrsky vesilasissa.

Tapa, millä media kuvaa mitäkin puoluetta ja poliittista toimijaa, vaihtelee sen mukaan mikä on niille asioista oikeasti päättäville edullisinta. Ennen vaaleja vasemmisto maalattiin kansan pelastajaksi edellisen oikeistohallituksen jäljiltä, mutta jo pian vaalien jälkeen tuuli muuttui takaisin samaan suuntaan kuin ennenkin - kapitalismi hyvä, sosialismi paha. Voimme vain arvuutella mihin suuntaan tätä laivaa taas ohjataan, tosin seuraamalla esimerkiksi CFR:n ja MPS:n julkaisuja, voidaan toki tehdä valistuneita arvauksia... mutta jätetään se arvailu toiseen kertaan. Taustalla on kuitenkin se pelko, että mitäs jos kansalle oikeasti alkaa riittämään tämä sirkus?


... ja kansa sen voisi päättää

Ranskassa 5.12.2019 on tuloillaan yleislakko, missä koko maa laitetaan seis. Huomasit varmaan kuinka innokkaasti Yle asiasta on uutisoinut? Ai et? Outoa, heidän tehtävänäänhän on informoida kansaa merkittävistä tapahtumista, kuinka se nyt noin että unohtui... Noh, ehkä siitä sitten jälkikäteen kerrotaan? Saksassa asiasta ovat kertoneet eri liikennepalvelut matkustukseen liittyvien ongelmien (kaikki seisoo, mikään ei liiku) vuoksi, mutta valtamedia oli ainakin vielä hetki sitten täysin hyssykkää. Ja miksi kansa lakkoilee? Heille alkaa piisaamaan vallanpitäjien porsastelu. Suomalaiset tosin näyttävät tahtovan vielä samaa lisää, koska jengi hokee "uudet vaalit, äänestämällä voi vaikuttaa"... NPC, sanoisin.

Jos kansa yhdistyisi ja aina kun vallanpitäjät töppäävät he laittaisivat homman seis, se suurempi töpeksintä saattaisi vähentyä. Tästä Postin lakosta voidaan kuitenkin päätellä että sitä vaaraa ei ole - muiden tuska ja kärsimys (Postin työntekijöiden) oli pienempi murhe kuin oma epämukavuus kun ei saanut Kiinasta tilattua tilpehööriään kotiovelle kannettuna. Toki asia ei liioin etenisi jos kaikesta mentäisiin aina lakkoon vaan jotain olisi kehitettävä järjestelmän korjaamiseksi. Mutta mitä?

Oli se korjaus mikä tahansa, mediasta sen olisi lähdettävä. Luotettava mediamme on luonut vaihtoehtoisen todellisuuden, missä sota on rauhaa ja sääntöjen kiristyminen vapautta. Niin kauan kun valtamedia valikoi tarkkaan mitä se uutisoi ja miten, voimme olla satavarmoja että nykyistä järjestelmää ei kyseenalaisteta julkisuudessa. Sen sijaan väärinajattelijoita vaimennetaan, viranomaisten maalitus halutaan rangaistavaksi ja sananvapauden puolustajat leimataan ties miksi salaliittoteoreetikoksi. Poliitikkojen sananvapauden puolustus kun on sitä, että heidän oma näkemyksensä tulisi sallia mutta ne "väärät" mielipiteet voitaisiin vaarallisina kieltää ihan turvallisuuden vuoksi.

Käsitysten ohjaus - Botteja, trolleja ja haamuhenkilöitä

Sosiaalisen median vaikuttajia

Käsitysten ohjaus sosiaalisessa mediassa on arkipäiväistä. Vaikuttajien lisäksi usein myös tavikselta vaikuttavat toimijat voivat olla osa manipulointiin luotua ohjelmaa vaikka esiintyvätkin vain Matti Meikäläisenä. Onkin vaikea sanoa tänä päivänä kumpi on tyypillisempi kohtaaminen sosiaalisessa mediassa - ihminen keskustelee toisen ihmisen kanssa jossa molemmat ovat mitä sanovat olevansa, vaiko ihminen kohtaa luodun persoonan joka on aivan jotain muuta. Tarkastellaan ensin hieman näitä netin eri olentoja ennen kuin pohditaan niiden vaikutusta tarkemmin.

Botit ovat yksinkertaisesti vain ohjelmanpätkiä, jotka osaavat ohjelmoinnistaan riippuen tehdä eri asioita. Yksinkertaisimmillaan botti esimerkiksi julkaisee ennalta annetusta listasta vaikkapa lainauksia jonkun kuuluisan ajattelijan sanomisista ja "vastaa" kommentteihin poimimalla jonkun sanan ja valitsemalla listasta sanaan sopivan lainauksen. Parhaimmillaan ja monipuolisimmillaan botti kykenee lähes ihmismäiseen kanssakäymiseen, minkä vuoksi botit yleensä kerrotaan julkisesti olevan vain botteja. Tosin esimerkiksi J. Peterson on käynyt jo muutaman kuuman väittelyn tunnetun botin kassa, eli vastakeskustelija kannattaa ainakin siltä osin tarkistaa ennen vääntöä. NPC, eli "non player character" on taas termi joka kuvaa ihmistä joka käyttäytyy botin lailla - eli vastaa valmiista listasta ärsykkeisiin. Yleensä loukkauksena toisen kyvyttömyydestä käytettynä se ikävä kyllä sopii kuvaamaan hyvinkin tarkasti yhtä jos toistakin edistyksellistä keskustelijaa sosiaalisessa mediassa. "Yksittäistapaus", "ilmastonmuutos" ja vastaavia annetaan vastaukseksi kaikkeen...

Trolli on myöskin lähinnä halventava termi keskustelijasta, joka ei edes yritä keskustella vakavasti vaan "trollaa" keskustelua. Joko omalla nimellä tai tekaistulla nimellä ja naamalla jokainen toki kykenee tahallaan sotkemaan keskustelun ja ärsyttämään sen vastapuolen. "Putinin trolli" on taas mielikuvitusolento ja samalla leimakirves, jota huidotaan täysin vapaasti niitä kohtaan joiden mukaan rauhaa, vapautta ja demokratiaa uhkuva länsi ei olekaan ihan niin rauhaa, vapautta tahi kansanvaltaa rakastava kuin valtamediamme kertoo. Ärsyttäminen ja provosointi ovat toki myös keskustelun keinoja joita voidaan käyttää ja raja missä kyse on vaan tehokeinosta puhtaan trollauksen sijaan onkin hyvin häilyvä. Puhtaasti vittuilua varten tehty valetili voidaan toki hyvillä mielin leimata trolliksi, mutta toisaalta kun kuuntelee näitä poliitikkojen lausuntoja niin samaan kategoriaan niistäkin moni menisi.


Sukkanukke eli haamuhenkilö

Sock puppet tai sockpuppet, eli suoraan käännettynä sukkanukke, tarkoittaa haamuhenkilöä eli jonkun tahon tai ihmisen luomaa identiteettiä joka esiintyy sosiaalisessa mediassa. Nimimerkin tai vastaavan taakse piiloutuminen on kuitenkin eri asia kuin haamuhenkilö, koska nimimerkin tekemät ja omalla nimellä tehdyt kirjoitukset ovat kuitenkin yhden ja saman yksilön tuotoksia. Tässä vaan halutaan salata identiteettiä, ei tekeytyä toiseksi toiseksi henkilöksi mitä haamuhenkilö taas merkitsee. Puhtaasti trollaamiseen tehty tili voi siis olla joko haamuhenkilö tai vain nimimerkki, riippuen siitä onko tämä haamuhenkilö kuinka eroava siitä oikeasta persoonasta. Yksi henkilö voi toki luoda useammankin tilin, mutta ollakseen haamuhenkilö, jokainen näistä luoduista hahmoista esiintyy omana itsenään jota ei siis oikeasti ole olemassakaan. Valetili on myös nimitys jota käytetään, mutta niihin harvemmin keksitään mitään suurempaa taustatarinaa - ainoastaan nimi ja mahdollisesti naama jostain sattumanvaraisesta kuvasta.

Haamuhenkilöitä eri alustoille on luotu enemmän tai vähemmän ammattimaisesti jo reilun vuosikymmenen ajan. Amatööritekeleitä jo toki sosiaalisen median alkuajoista lähtien, mutta vasta kun suuret toimijat niin lännessä kuin idässä huomasivat ne suuret edut esimerkiksi ruohonjuuritason liikkeen luomisesta, joka nykyään tunnetaan astroturffauksena, alkoi suuret rattaat rullaamaan. Alkuun jenkit joutuivat tyytymään ulkomailla toimimiseen, koska heidän oma lainsäädäntönsä kielsi omalle kansalle suoran valehtelun. Mutta onneksi 2012 tehdyt muutokset Smith-Mundt Act säännökseen saatiin lyötyä lukkoon jolla siis "modernisoitiin" moinen ongelma - sen jälkeen jenkit ovat saaneet täysin vapaasti valehdella omalle kansalleen. Kannattaa myös huomioida, että Suomen laissa ei moisia rajoituksia ole koskaan (ainakaan tietääkseni) ollut, joten täälä on voitu moista toimintaa laillisesti heti kun siihen on kyetty ja koettu tarpeelliseksi.

"Operation earnest voice" ja "an online persona management service” tuottavat molemmat netistä hakemalla yksityiskohtaisia kuvauksia yhdestä operaatiosta, jossa näitä haamuhenkilöitä on luotu käsityksen ohjausta varten. Automatisoitu palvelu, jossa yhdelle työntekijälle on luotu 10 hahmoa täysine taustoineen ja tarinoineen jota he ovat kyenneet helposti hallitsemaan useilla eri alustoilla. Vastaavia operaatioita on varmasti lukuisia muitakin, mutta tuo pääsi vuotamaan julki. Siitä oppineena on pystytty kuitenkin kehittämään algoritmeja, joilla voidaan pyrkiä tunnistamaan haamuhenkilöitä esimerkiksi seuraamalla eri tilien käyttöaikoja (esimerkiksi 8-16 työpäivä joka toistuu arkisin) ja tarkkailemalla mukana komppaavia muita hahmoja ja heidän käytöstään. Tarkkuus millä näitä haamutilejä on kyetty tunnistamaan on kuitenkin ollut likelle fifty-sixty, mutta ehkäpä ne vastavakoilun ammattilaiset kykenevät suurempaan tarkkuuteen vieraan vallan haamuhenkilöitä jahdatessaan. Ja ainahan voi syyttää kaikkia väärää sanomaa puhuvia "Venäjän trolleiksi" - siihen kun ei tarvitse mitään todistetta!


Haamuhenkilö osana suurempaa operaatiota

Ihmiset viettävät entistä enemmän aikaa sosiaalisen median lukemattomilla eri alustoilla. Somejätit voivat kyllä helposti seurata mitä viestejä käyttäjät keskenään lähettelevät ja manipuloimaan alustoillaan mitä käyttäjät näkevät, mutta niillä keinoilla ei kuitenkaan voida korvata käyttäjien välisten kanssakäymisten mahdollisuuksia vaikuttaa ihmisten käsityksiin. Ja juuri siihen tarkoitukseen on luotu lukemattomia salaisia ja vähemmän salaisia organisaatioita, joiden tehtävä on luoda ja ylläpitää tarvittava määrä haamuhenkilöitä. Tarvitset 10.000 tykkäystä ja kommentteja kehumaan omaa tuotettasi? Ei hätää, haamuhenkilöt käyvät nostamassa yrityksesi maailman suosituimpien joukkoon! Tarvitset ruohonjuuritason liikkeen? Ei hätää, palkataan lisäksi vielä näyttelijöitä jotka tuovat haamuhenkilön vaikka lihamaailmaan asti!

Kun käytössä on lähes rajattomasti resursseja ja suurten teknologiajättien tuki (eli eivät sekaannu toimintaasi), kyetään näillä keinoin urkkimaan ja vaikuttamaan jopa kokonaisten kansojen mielipiteisiin. Yksi tämmöinen keskus, Journal of Information Warfare (Volume 16, Issue 1 Winter 2017), mukaan löytyy ihan rajan takaa - "Strategic Communications Center of Excellence in Riga, Latvia". Tämän paikan tarkoitus on vaikuttaa Venäjän vaikutusalueen maiden näkemyksiin niin Venäjästä kuin omista herroistaan, eli NATO:sta. Mutta tässä ei tietenkään ole mitään nähtävää, salaliittoteoriaa ja niinpäinpois. Koska eiväthän länsivallat valehtelisi omille kansoilleen ja yrittäisi ohjailla heidän mielipiteitään? Toisinajattelijoiden ohjaus on tärkeä osa nykyistä infosotaa...

Vaikka olisitkin vainoharhainen, se ei tarkoita etteikö joku kohdistaisi sinuun tarkkailua ja manipulointia. Karu totuus on se, että emme voi mistään tietää 100-varmasti onko se keskustelukumppanimme sosiaalisessa mediassa oikeasti se, joka kertoo ja esittää olevansa vaiko jotain ihan muuta. Ja jos kyseessä on kovan luokan käsityksen ohjaus projekti, voi myös se "sattumalta" vastaan tullut ja mukaan lyöttäytynyt ihminenkin olla vain tekaistu persoona. Lahjonta, kiristys ja uhkailu ovat myös toimivia keinoja saada vanhakin tuttu vaihtamaan leiriä... Onneksi moisiin operaatioihin ei kuitenkaan valtaosassa tapauksista ole mitään tekemistä ja se netissä vastaan väittävä tyyppi on vaan joku, joka on kanssasi eri mieltä asiasta. Eikös? ... Eikös?! Narri kiittää ja kumartaa - tutki mitä sanon, älä usko mitä sanon. Moisiin projekteihin kun on olemassa jo todisteita...

Käsitysten ohjaus - tunnistamattomia lentäviä esineitä 80-luvulta

Mistä on kysymys?

Ensimmäisessä tekstissäni tästä teemasta "Käsitysten ohjaus" mainitsin jo dokumenttielokuvan "Mirage Men" vuodelta 2013. Elokuva perustuu entisen AFOSI:n (the United States Air Force Office of Special Investigation) sosiaalisen manipuloijan Richard Dotyn kertomaan tarinaan jonka vahvistaminen todeksi onkin lähestulkoon mahdotonta. Tapahtumista ja elokuvassa mainituista todisteista löytyy tosin yksi jos toinenkin ihan aito dokumentti jenkkien omilta sivuilta (mm CIA:n omilta verkkosivuilta) joten ihan täysin tuulesta ei kaikkea ole revitty. Toki pitää muistaa, että Doty tiesi asiasta tasan sen verran kuin hänelle kerrottiin ja myös hänen käsityksiään on ohjattu hänen työskennellessään manipuloijana. "Deep throat" eli syväkurkku sopisi kuvaamaan Dotyn tapaa toimia, eli syöttää pajunköyttä kohteilleen. Mielestäni tarina on kuitenkin hyvin opettavainen ja siitä voidaan huomata useita samankaltaisuuksia nykypäivän toisinajattelijoiden hallintaan.

Tarina alkaa 80-luvun alkuvuosista, kun Doty saa tehtäväkseen selvittää mitä kaikkea sen aikainen UFO-bongari yhteisö on saanut aikaiseksi ja tarvittaessa puuttua siihen. Kotikäyttöön sopivat videokamerat olivat jo yleistyneet, joten kuvamateriaalia erilaisista tunnistamattomista lentävistä esineistä oli melkoisesti. Suurin osa oli ihan mitäsattuuta, mutta mukaan oli päässyt muutama hyvinkin huolestuttava havainto. UFO? Ei, vaan jenkkien omia kokeellisia häivekoneita ja miehittämättömiä lennokkeja joiden olemassaolosta ei noihin aikoihin vielä hiiskuttu sanallakaan. Nykyään moiset vekottimet ovat jo arkipäivää kun pommitetaan "terroristeja", mutta noihin aikoihin vielä kovin salaisia ja yksi tyyppi oli onnistunut valokuvaamaan paikan, mihin moinen drone oli syöksynyt maahan.

Mitä siis Dotyn piti asialle tehdä? Syöttää tekaistua materiaalia UFO-yhteisöön niin paljon, ettei kukaan voinut enää tietää mikä oli aitoa ja mikä hallituksen teettämää soopaa. He lavastivat näytöksiä, joihon bongareita avustettiin todistamaan lentäviä lautasia tai välkkyviä valoja. Videoita ja asiakirjoja väärennettiin ja niitä syötettiin luotettavana pidetyille yhteisön jäsenille. Ihmisten tietokoneet vaihdettiin tiedustelupalveluiden omiin, joita kyettiin hallitsemaan täysin. Salakuuntelua ja tiedonantajien hankkimista käytettiin selvittämään mitä reittejä tieto levisi yhteisön verkoston kesken. Asia oli siis riittävän tärkeä, että siihen käytettiin huomattavia määriä resursseja. Miksi näin jää tosin vastaamatta...


Seurataan todisteita

Vielä tänäkin päivänä ihmetellään ovatko ne "alkuperäiset" todisteet Roswellin tapahtumista totta vai ei. Doty on oletettavasti se henkilö, joka alunperin "vuosi" MAJIC dokumentin 80-luvun alussa, joka oli mukamas kirjattu 18 marraskuuta 1952. MAJIC tai siis tuttavallisemmin Majestic 12 (nimi saattaa olla tuttu toisista yhteyksistä) viittaa huippusalaiseen ryhmään, joka on hoitanut tämän väitetyn Roswellin 1947 törmäyspaikan ja sitä seuranneet vastaavat tapahtumat. Suuri osa dokumenttia tutkineista ja analysoineista sanovat että kyseessä on väärennös, mutta hyvä semmoinen jos ei muutamia virheitä oteta huomioon. Selvyyttä kuka sen on tehnyt ei ole ja vaikuttaa siltä ettei ole ihan varmaa onko se hallituksenkaan tekemä. Ainakin sen aitous on kiistetty, joten ... niin.

Tammikuussa 1953 F.C. Durantin raapustama CIA:n selvitys tosin löytyy virallisista lähteistä, mikä taas paikkansa pitävänä kumoaisi "Majestic 12" homman ihan täysin. Mutta koska Mj12 on niin huippusalainen, ei siitä tietenkään oltaisi kerrottu CIA:lle - Men In Black ja silleen. Durantin raportti kun kertoo asian niin, että siihen mennessä ei UFO:t ole uhka turvallisuudelle. Ovatko ne UFO:t sitten aitoja? Ovat... siis tunnistamattomia lentäviä esineitä. Lukuisista todisteista niin videoina, kuvina, silminnäkijähavaintoina kuin tutkakuvina kyllä riitti, mutta mitään fyysistä todistetta ei siihen mennessä ollut. Mutta tätä tietoa ei ollut vielä saatavissa 80-luvulla, koska tämä kyseinen opus tuli julkiseksi vasta kesäkuussa 2013. Toimintaehdotuksina tässä dokumentissa on muuten koulutus ja debunkkaus, joita pitää kehittää... siis käsitysten ohjaus.

Jos siis todistettavissa olevia asioita uskoo, ovat ne tunnistamattomat lentävät esineet edelleenkin vain tunnistamattomia lentäviä esineitä. Mutta mikä asiasta tekee mielestäni mielenkiintoisen, ovat sen yhteydet muihin tapahtumiin, tutkimuksiin ja niiden seurauksiin. Esimerkiksi CIA:n mainitsema "Maailmojen sota"-kuunnelma lokakuussa 1938, jonka seurauksena monet uskoivat että tapahtumat olivat tosia ja se aiheutti massiivisen paniikin ympäri maata - siitä pääteltiin mm. että vastaava tapahtuma voisi yhdistää koko maailman. Entäpä karjan silpomiset, joista myöskin lentäviä lautasia syyteltiin? Sattumalta alueilla oltiin tehty maanalaisia ydinkokeita josta sitten myöhemmin kehittyi vesisärötys (engl. fracking), eläimiltä poistettiin mm. kielet, imusolmukkeita ja peräsuolet. Ydinpommien käytöstä luovuttiin, koska se säteilytti saadut kaasut käyttökelvottomaksi... ja vissiin laiduntavan karjan siinä sivussa?


Takaisin nykypäivään

No mutta mitä hittoa tämä sekavahko tarina nyt sitten pitäisi osoittaa? Ainakin jo 80-luvulla termiä "perception management", eli käsitysten ohjaus, käytettiin kuvaamaan suuria kokonaisuuksia, joilla ihmisten käsityksiä asioista ja ilmiöistä ohjattiin useilla eri keinoilla. Väärän tiedon levittäminen ja ihmisten eristäminen omaan hiekkalaatikkoonsa olivat käytössä kun suojeltiin vielä suurempia salaisuuksia tarjoamalla ihmisille jotain turhanpäiväistä tutkittavaa joka oltiin itse lavastettu. "Hullu salaliittoteoreetikko" on erittäin käypä tekele jos joku tavis on onnistunut löytämään oikeita todisteita jostain asiasta joka halutaan syystä tai toisesta salata. Asiaa voitaisiin kutsua jopa hybridisodaksi, koska käytössä ovat kaikki mahdolliset keinot salaisuuksien ylläpitämiseksi.

Joudumme kuitenkin odottamaan seuraavat 50-100 vuotta ennen kuin nykypäivän operaatiot alkavat pikkuhiljaa paljastumaan virallisista papereista. Oppimalla jo aikaisemmista projekteista, voitaisiin kuitenkin jo nyt tehdä päätelmiä ja valistuneita arvauksia mitkä ilmiöt sopisivat olemaan niitä käsitysten ohjaus-projekteja. Tämä koko "foliohattu" ja "salaliittoteoreetikko" hömppä, jota CIA on Kennedyn salamurhasta lähtien toitottanut, on kuitenkin tarttunut yhteiskuntaan niin vahvasti että sillä voidaan kumota mikä tahansa väite jota ei valtamedia kertonut. Yksi toisensa jälkeen on eri asioita tutkivia ja epämieluisia faktoja tuovia tahoja mustamaalattu ja heidän työtään vähätelty. On se sitten 9/11 tai kuussa käynti, ovat nämä (oletetut) käsitysten ohjaus-projektit onnistuneet liittämään aitoihin ja rehellisiin tutkimuksiin mukaan niin paljon valheita ja asiaan liittymättömiä kantoja että minkään "salaliiton" julkituleminen on valtaväestölle lähetulkoon mahdottomuus.

Entäs ne tunnistamattomat lentävät esineet? Nykyään niitä kohdataan kohtuullisen usein eikä ilmiöitä kyetä vieläkään selittämään. Uhka-arvio on tosin hieman muuttunut, koska niitä tunnutaan pitävän ainakin jonkin asteisena uhkana lentokoneille - törmäys ilmassa tai lentäjän häirintä saattaisi johtaa onnettomuuteen. Vai kykeneekö se Majestic 12, eli oikean elämän Men in Black (kuvittele tähän kohtaan se MIB-elokuvan tunnusmusiikki) piilottamaan maan ulkopuolista elämää keskuudessamme? Valtio valtiossa, salaistakin salaisempia ryhmiä joista edes valtio ei tiedä? Salaliittoteoriaa! Hulluja foliohattuja, ei moisia ole koska eiväthän vallanpitäjät meille valehtelisi tuolla tavalla! Vaiko vaan käsitysten ohjausta, jokaisella tasolla...

Kuka pelkää punaista miestä?

Punapelkoa

"Red scare", punapelko, kuvaa terminä kommunismin, sosialismin ja minkä tahansa vasemmistolaisen "ääri"ajattelun pelkoa. Tai no, pelko ei ehkä ei ole se ainut tunne vaan kyseessä on useammin halveksunta ja suoranainen viha kaikkea "vasemmistolaista" ajattelua kohtaan. Jenkit ovat jo käyneet molempien maailmansotien aikana/jälkeen omat kammokautensa läpi, ainakin paperilla, mutta sama minkä tahansa ei-oikeistolaisen ajattelun halveksunta on hyvin tyypillinen ajattelumalli veikkaisinkin kaikissa länsimaissa. Mutta keskitytään tällä kertaa enemmän Suomen tilaan, koska muut maat joutuvat purkamaan omat traumansa ihan itse.

Jokainen historiaa yhtään tutkinut tietää tasan tarkkaan mitä Suomessa tapahtui 1900-1970 aikana. Siis niiden omien lasien läpi katsottuna ja muiden kertomana. Sodissa tuli ruumista ja kansa tappoi ja kaatui säilään muiden käskystä ja ohjeistuksella - aivan kuten kaikkialla muuallakin. Vallanpitäjät vaihtuivat kerta toisensa jälkeen puolin ja toisin, mutta sama tarina jatkoi kulkuaan: punainen on paha, tai sitten hyvä jos olet sillä puolella. Sekä hyvät että pahat tekivät ja teettivät asioita, joita ei rauhan aikana tapahtuisi ja näitä tapahtumia kerrataan edelleenkin vaikka varmuutta ei niistä ole. Sama todellisen historian tuntemattomuus toki vaivaa kaikkia asioita, joten ei kaivella noin kaukaa tämän enempää.

Kelataan siis tähän päivään ja nykyiseen "vasemmisto"hallitukseen, jota Rinne kansan mandaatilla johtaa. Nykyinen hallitus on ehkä punavihrein tähän astisista, mutta politiikka on sitä täsmälleen samaa neoliberaalia ihanuutta kuin edellisen hallituksen taholta - köyhiltä viedään ja rikkaimmille annetaan. Lupaukset ennen vaaleja tultiin yksi toisensa jälkeen petetyksi, samoin kuin kaikki edellisetkin hallitukset ovat tehneet, mutta vasta kun ne lupaukset petettiin "punaisen" taholta, se synnytti suurta pöyristymistä muuten (sini)valkoisena itseään suurelta osin pitävältä kansalta. Mitään ei siis oltu opittu edellisiltä kerroilta - poliitikot lupaavat ummet ja lammet, mutta vaalien jälkeen lupauksilla pyyhitään takapuolta kun ne hyvä veli-verkostot pitää muistaa ruokkia jos aikoo sielä korkealla pysyä.


Mitä punaisen sävyä nyt sitten oikeen pelätään?

No mitä ihmeen punaisuutta täällä Suomessa sitten pelätään? Venäjää käsketään pelätä samalla kun Venezuela, Bolivia ja muut vastaavat sosialistihallinnot saivat oikeutetusti turpiinsa koska se punaisuus oli syynä kaikkeen pahaan! Kiinakin on pahaa punaista, koska sielä kansa pidetään tiukasti kurissa ja muita vastaavia "hyi hyi"-tarinoita saamme kuulla harva se päivä. Onko ongelma sitten siinä punaisuudessa, vaiko diktatuurijohtajissa? Vai onko ongelma muiden sekaantumisessa maan asioihin ja syyn vierittämisen punaisuuden kontolle? Jos jossain maassa on kansansa puolella oleva johtaja näinä päivinä, voi olla lähes varma että maahan tarvitaan vapautta ja demokratiaa jos luonnonvarat ovat vaarassa päästä hyödyttämään kansaa.

Toisenlaista punaista uhkaa taas edustavat tahot, joiden punaisuus rajoittuu lähinnä hiusten väriin ja Che-paitoihin. Edistykselliset tahot, joita kutsutaan milloin milläkin nimellä esiintyvät mieluusti punaisina, lainaten Marxia ja huutaen "kapitalismi on pahaa" McDonaldsin autokaistalta selfieitä iPhonellaan räpsien. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, eli alistajien ja alistettujen uudelleenjärjestely aina kun siltä tuntuu sisältää kyllä sen "sosiaali"-sanan, mutta muutoin sielä leirissä lauletaan samoja kilpailun värsyjä kuin vastapuolellakin. Mutta lähes kenelle tahansa "tavalliselle" ihmiselle tämän sakin kuuluminen "vasemmistoon" saa harkitsemaan kahdesti sitä omaa sijaintiaan.

Sitä kaikista salakavalinta punaisuutta löytyykin kaikkialta yhteiskunnasta: on julkisia kouluja, sairaalaan otetaan hoitoon vaikkei lompuuki sitä sallikkaan, heikommista pidetään huolta ja muita tämmöisiä kauheita sosialistisia asioita. Siis että yhteisessä omistuksessa niitä tuotannon välineitä ja kaiken päälle vielä tehdään yhteistyötä, hui kamalaa. Noh, sana "sosialismi" on tosin jo menetetty ajat sitten ja kaikkihan sen tietää että se tarkoittaa ainoastaan Neuvostoliittoa ja kaikkia muita epäonnistuneita manipuloituja ihmiskokeita. Kunnon valkoinen vaatii kaiken yksityistämistä ja jos et kilpailussa pärjää niin se on täysin omaa syytäsi! Yhteiskunnassa ei ole mitään rakenteita jotka suosisivat rikkaita epäoikeudenmukaisesti! Siksi Postin johdonkin kuuluu saada miljoonaboonuksensa ja työntekijät vaihdetaan orjatyövoimaan - se ei ainakaan ole punaista!


Yhteistyö kunniaan?

Ihminen on vaan sattunut (lisää omaan uskomukseesi sopiva termi) sosiaaliseksi olennoksi, jonka selviytyminen on hyvin pitkään ollut yhteistyön ansiota. Jakaminen ja yhdessä tekeminen ovat mahdollistaneet yhteiskuntien rakentumisen ja jokainen yksilö on voinut omalla tavallaan osallistua siihen "yhteisen hyvän" luontiin. Heikommista ei ole aina kyetty huolehtimaan kun resurssit ovat olleet hyvinkin rajalliset, mutta nykypäivänä tilanne on täysin toinen. Nykyään jokaiselle ihmiselle koko maailmassa voitaisiin tarjota olosuhteet, jossa heidän perustarpeensa on tyydytetty. Helppoa? Ei, mutta mahdollista. Siinä edessä seisoo nimittäin yksi varsin suuri este...

Että yksi voisi olla rikas, täytyy useamman muun olla köyhä. Rikastuakseen tarvitsee ihmisen saada mahdollisimman monta muuta tekemään työtä hänen edukseen, sen sijaan että se työn tulos jäisi tekijälleen. On olemassa kaksi resurssia, jolla sitä vaurautta luodaan - luonnonvarat ja työvoima. Niistä kyllä riittäisi kaikille tarpeeksi, mutta silloin ei olisi rikkaita tai köyhiä. Siksi tätä "punaista miestä" käsketään pelkäämään niin kovasti ja sen pitämiseksi aisoissa tehdään kaikki mahdollinen. Helpoin tapa on hoitaa asia "demokraattisesti", eli tarjota kansalle illuusio että he voisivat jollain tavalla vaikuttaa herrojensa päätöksiin vaikkapa "äänestämällä". Neoliberaalien oppien mukaan tanssivaa valevasemmistoa saamme tällä hetkellä seurata uutisista ja sirkushuveistahan tämä toki käy?

Oikeisto vastaan vasemmisto, valkoinen vastaan punainen - tämä ajattelumalli on aikansa jo elänyt ja kuten monet ovatkin jo huomanneet, menee se jako globalistien ja lokalistien kesken tänä päivänä. Onkin mielenkiintoista seurata kuinka kaikki Suomen puolueet julistavat vuorotellen omaa punaisen pelkoaan - jokainen vaan pelkää hieman eri sävyjä. Lokalistin takki päällä yhteistyöstä pelotellen näyttää olevan se seuraava suunta, koska globalistin takki päällä yhteistyöstä pelotellen ei kelvannut. Mitäs eroa näissä sitten on? Se takin värisävy. Muuten suunta on sama - vihollisen kanssa ei veljeillä ja ME VALLANPITÄJÄT sanomme kuka on milloinkin vihollinen. Mars kuluttamaan, muutoin punainen mies vie sinunkin roposet! ... Mutta miksi ihmeessä veisi... kakun kun jakaa tasan kaikille niin ei kukaan jää vaille. Ja jos kakku loppuu, uuden tekijöitä kyllä riittää.

Käsitysten ohjaus - toisinajattelijoiden hallinta

Mistä siis puhutaan?

Tämä teksti on siis jatkoa edelliselle "Käsitysten ohjaus"-mietinnölle, missä määriteltiin mistä käsitysten ohjaukessa on oikein kysymys. Lyhyt versio siitä olisi "kokonaisuus jolla haluttu tarina syötetään kansalle siinä muodossa että kansa sisäistää sen halutulla tavalla". Usein tästä asiasta käytetään myös termiä "Social Engineering", joka kääntyy sen perinteisemmässä yhteydessä sosiaaliseksi manipuloinniksi - hakkerointiin liittyvä termi missä hakkerointi tehdään käyttämällä hyväksi järjestelmän usein sitä heikointa linkkiä: ihmistä. Näitä keinoja käyttäviä ihmisiä taas kutsutaan "Social Engineer" ja "Psychological Operations Specialist", jos aiheen kaivaminen syvemmältä kiinnostaa. Sosiaalinen manipuloija ja psykologisten operaatioiden erikoisasiantuntija voisi olla passelit käännökset, mutta niillä ei ole merkitystä tässä tapauksessa.

Aikaisemmin on ollut jo puhetta pillipiipareista ja portinvartijoista, jotka ovat yksinkertaisimpia keinoja pitää toisinajattelijat (ja poliittinen oppositio) kurissa. Puhuttaessa kuitenkin käsitysten ohjauksesta, nämä ovat vain toimijoita sielä liikkeen sisällä joiden tehtävä suuremmassa kuvassa ja itse ohjausprojektissa vaihtelee sen mukaan mitä tarvitaan. Yksinkertaisimmillaan ohjausta voidaan tehdä aiheuttamalla sekaannusta ja vainoharhaisuutta liikkeen sisällä. Kehenkään et voi luottaa, kaikki ovat sinua ja liikettä vastaan! Kun tähän yhdistetään teknologisia keinoja kuten "Deepfake" videot/kuvat, on mahdollista luoda täysin kuvitteellisia tarinoita ja ujuttaa ne portinvartijan tai pillipiiparin kautta ryhmälle totuutena.

Monessa tapauksessa sinne toisinajattelijoiden ryhmän sisälle ei tarvitse edes tunkeutua, vaan riittää että sinne mukaan syötetään sitä valmiiksi luotua puppua johon sitten yksi jos toinenkin tarttuu ja lähtee itse sitä levittämään. Tehokkaaksi keinoksi on myös havaittu vaikuttajien rekrytointi, manipulointi sekä tarvittaessa vaimentaminen. Rapakon takana puhutaan jo helposti tuhansien taalojen edestä "ohjailusta" yhtä lähetystä kohti, mikä kertoo ettei kyseessä ole enää mistään kellaristriimistä jota ei kukaan katso. Mutta jos ei ohjailu onnistu ulkoa, laitetaan "oma mies" sisään pitämään toisinajattelijoita silmällä ja tarvittaessa ohjaamaan oikeisiin suuntiin.


Sisältä hajottamista

Myyrät tai soluttautujat ovat kuuluneet vakoojien tehtäviin iät ja ajat, eikä tämä ole muuttunut nykypäivänä mihinkään. Sosiaalisessa mediassa yksi ihminen voi esiintyä vaikka kymmenenä, jolloin he voivat "yhdessä" tuoda ajamalleen kannalle enemmän uskottavuutta nojaten suureen kannatukseen. Yksinkertaista, helppoa ja tehokasta ja mikä parasta, ryhmän voi hajottaa ujuttamalla ryhmän sisälle huhun että ryhmässä on myyrä, vaikkei olekaan - moisen syytöksen perusteella toisinajattelijat repivät itse omat rivinsä rikki ja tehtävä on suoritettu, uhka neutraloitu. Myyrän paljastaminen on taas melkoisen salapoliisityön takana ja usein valitaan se helpompi tie ja laitetaan vaan lappu luukulle. Ja jos myyrä on oikeasti hyvin koulutettu alansa ammattilainen, hän kyllä osaa kaikki keinot suojellakseen luomaansa kuvitteellista hahmoa jona muille esiintyy.

Kaivonmyrkyttäjät taas lisäävät siihen toisinajattelijoiden ryhmään uusia suuntauksia, joiden tehtävänä on jakaa huomiota tai yhdistää ryhmä sen jälkeen johonkin muuhun huonomaineisempaan ryhmään. Vahvalla ohjaamisella tai johtajuudella voi ryhmä kuitenkin yrittää karistaa kaivonmyrkyttäjät pois leiristään - me emme sekaannu noihin asioihin ja sillä selvä. Poliittisessa kentässä tämä on hyvinkin tyypillistä eikä näillä myrkyttäjillä ole välttämättä edes pahat aikeet mielessään - joku voi pitää tiettyä asiaa tärkeänä osana, vaikkei muut olisikaan samaa mieltä. Mutta jos sama meno jatkuu ja siitä koituu entistä enemmän harmia koko ryhmälle, jossain kohtaa se peli kannattaa viheltää poikki. Mieluusti ennen kuin on liian myöhäistä ja koko ryhmän maine on peruuttamattomasti pilalla koska joku halusi naittaa mukaan sen jonkun tietyn asian.

"Meidän tapa on ainoa oikea, muut ovat ... " Mistä onkaan ne hyvät kultit tehty? Mielipidettään ei tarvitse muuttaa vaikka toinen esittääkin hyvät todisteet omalle kannalleen, mutta usein se yhteen uskomukseen jostain asiasta lukkiutuminen johtaa kultin kaltaiseen ryhmään. Ja moisen kultin ohjaus on usein helpompaa kuin uskoisikaan - paras tapa hallita oppositiota on johtaa sitä itse, kuten Lenin jo aikanaan tiesi. Aina sitä oppositiota ei tarvitse itse johtaa, vaan pelkkä ohjailu riittää. Jos "isot pojat" ovat päättäneet kohdistaa johonkin ryhmään täyslaajuisen käsitysten ohjauksen, siitä on leikki kaukana eikä resursseista ole pulaa.


Hiekkalaatikkoleikkejä

"Sandboxing"-termiä käytetään yleensä tietokoneista ja tietoturvasta puhuttaessa. Sandbox eli hiekkalaatikko on tarkasti eristetty yksikkö, jonka sisään ja ulos pääsevä vuorovaikutus on täysin hallinnassa. Esimerkiksi monessa selaimessa on olemassa "sandbox"-tila (tai kaikki välilehdet ovat omia hiekkalaatikoitaan) jolla pyritään eristämään se kyseinen sivu irti muista välilehdistä tai ohjelmista. Näin tällä hiekkalaatikon sisällä olevalla alustalla on (kohtuullisen) turvallista kokeilla eri asioita, aiheuttamatta muualle vaaraa virusten ja vastaavien muodossa. Kuinka pitäviä nämä hiekkalaatikot sitten ovat, se on taas aivan toinen asia. Mutta itse asiaan, miten hiekkalaatikot liittyy käsitysten ohjaukseen tai sosiaaliseen manipulointiin? Sattuneesta syystä ne laatikoiden rakentajat eivät ole olleet kovin avoimia toimistaan, joten seuraava perustuu laatikoista "karanneiden" kokemuksiin. Eli todenperäisyyden kyseenalaistaminen on suotavaa...

Sandboxing-operaatiossa eristettävän yksilön ympärille luodaan oma valheellinen todellisuus. Samalla tavalla siis kuten median avulla kaikkien ympärille rakennetaan pseudo-elinympäristöä, rakennetaan sinne hiekkalaatikkoon tuomitulle oma paljon rajoitetumpi todellisuus. Syy miksi joku yksilö tai ryhmä saisi moisen operaation niskaansa voidaan vain arvella - pääsi liian lähelle jotain joka halutaan salata vaiko vaan tarkkailla tulevia operaatioita varten ja mahdollisesti kehittää massamanipulointia siinä sivussa? Joka tapauksessa näitä eristettyjä tapauksia on tullut joitain ilmi, mutta ainahan on toki mahdollista että yksilö on vain kuvitellut kaiken ja päästänyt vainoharhansa valloilleen... Koska eihän vallanpitäjät niin tekisi?

Kun mihinkään ei voi enää luottaa, ei ihmismielikään voi hyvin. Mörköjen näkeminen kaikkialla ja ihan kaiken olevan salaliittoa voi tehdä ihmisen vainoharhaiseksi ja viedä lopulta suljettujen ovien taakse, joko omasta tahdostaan tai pakotettuna. Toisaalta, vaikka olisitkin kuinka vainoharhainen, se ei tarkoita etteikö joku voisi olla perässäsi... Aika hieno käsitysten ohjaukseen luotu projekti tämä ... kaikki? Todisteiden valossa 8 ihmistä omistaa yhtä paljon kuin puolet (köyhin osa) kaikista maailman asukkaista yhteensä. Mutta väite, että he muka tekisivät asioita vain omaksi edukseen on salaliittoteoriaa. Älä siis usko mitä sanon, vaan tutki mitä sanon.

Infosodan Itä vs. Länsi kamppailu

Lännen propagandaa

Aivan kuten länsimainen demokratia, lännen propaganda perustuu suurelta osin yhteen yhteiseen tarinaan. On siis olemassa vain "yksi totuus" ja kaikki muu on vastapuolen propagandaa. Median tärkeimmät propagandan keinot ovat lännessä tarkasti valikoidut asiat mistä kerrotaan (ja miten ne kerrotaan) sekä mitä jätetään kertomatta. Siksi tarinat lehdistönvapaudesta ja objektiivisesta mediasta nostetaan esiin aina kun on mahdollista - onhan lännessä sentään se aito ja oikea sananvapaus!

Eli valtamedia on tiukasti hallinnassa, mistä Suomessa nykyään vastaa siis mediapooli. Mutta tämä on vain pieni osa siitä infosodasta, mihin lännen hybridisotakoneisto kykenee. Sosiaalisen median ja yleensä koko netin käyttö "yhden oikean tarinan" pönkittämiseen on myös tärkeä osa ihmisten manipulointia. Miljardeja taaloja palaa ihmisten kyttäykseen ja hienovaraiseen manipulaatioon usein eri keinoin. "Vaikuttajien" käyttöä lisätään jatkuvasti ja eri puolille maailmaa perustetut hybridikeskukset ovat vain kaunis nimi trollitehtaille, joissa työntekijät lukemattomien eri valetilien avulla ohjailevat keskusteluja kaikilla mahdollisilla alustoilla. Tästä voi lukea lisää hakemalla: "Social Media in Strategic Communication (SMISC)", joka on DARPAn 50 miljoonan taalan projekti sosiaalisen median hallintaan.

Näiden asioiden esilletuonti on tietenkin "Putinin trollien" tekosia ja vaikka idän trollitehtaille ei löydy todisteita juurikaan kuin toimittelijoiden kuvitelmista, on selvä todiste että Venäjä on vaikuttanut ihmisiin - koska he eivät enää usko lännen paskapropagandaan. Hyvä länsimainen ihminen ei voi mitenkään tulla oma-aloitteisesti siihen lopputulokseen, että länsi käyttäisi lukemattomia eri käsitysten ohjaus-projekteja hallitakseen sitä tarinaa. Agentti Smith-efekti on onnistuttu iskostamaan jokaiseen hyvään ihmiseen, jonka seurauksena reaktio virallisen tarinan loukkaukseen on välitön ja raju. Sanomattakin on siis selvää, että lännen propagandasta puhuvat ovat vain Venäjän aivopesemiä hyödyllisiä idiootteja! Meillä kun television uutiset kertoo totuuden!


Idän propagandaa

Lännen tutkimusten mukaan sekä Venäjä että Kiina käyttävät hyvin samankaltaisia propagandan keinoja omaksi edukseen. Tämä pitänee aika hyvin paikkansa, vaikkakin Kiinan propagandaa tänne kylmään pohjolaan harvemmin laskeutuu, ellei Hong Kongin tilannetta oteta lukuun. Mutta takaisin asiaan, eli miten se itä sitten propagandaansa hoitelee? Noh, monessa kohtaa samalla tavalla kuin länsikin - mitä kerrotaan ja mitä jätetään kertomatta. Seuraamalla idän mediaa, ei Venäjästä kerrota niitä negatiivisia asioita mitä länsimedia toitottaa, mutta samalla idän media paljastaa niitä asioita, mistä länsi olisi mieluiten ihan hyssykkää. Koska lännen "luotettava media" tutkii suurennuslasin kanssa kaikki idän väitteet läpi, ei idän kannata valehdella uutisoidessaan lännestä - riittää, että kertoo ne asiat joista länsi vaimenee niin johan revitään pelihousuja täällä Suomessakin. Hirvittävää Venäjän propagandaa kun kerrotaan asioita joista ei pitänyt puhua!

Mutta osataan sitä kansaa netinkin kautta manipuloida idän suunnasta. Koska lähes kaikki lännessä näkyvät alustat ovat jenkkien hallussa, joutuu idän manipuloijat pelaamaan lännen säännöillä. Jos lännen mediaa on uskominen, kykenee idän manipuloijat kuitenkin päihittämään länsimaisen puolustuksen, koska sääntöjen sanelija ja alustojen omistaja ei mahda mitään? Nyt oikeasti... Idän manipulaatio selvitysten mukaan perustuu lukemattomiin tavallista ihmistä mukaileviin sometileihin, etenkin Twitterissä, jotka puhuvat ihan vääristä asioista ja ihan väärällä tavalla lännen mielestä. No juu, laiteet joista viestejä lähetellään ovat ympäri maita ja mantuja, kuten vaikkapa ihan tavalliset ihmiset joilla on puhelin taskussaan, mutta sanoma itsessään on se selvä todiste Venäjä- tai Kiina-mielisyydestä. Varmasti niitä keskittymiäkin löytyy, aivan kuten lännessä joka ihan itse myöntää esimerkiksi että jenkkien CENTCOM:in alainen projekti nimeltään “an online persona management service” tarkoittaa sitä, että jokaisella sen työntekijällä on 10 valetiliä lukemattomilla eri alustoilla, joilla he trollaavat parhaansa mukaan.

Idän propagandaksi siis lasketaan kaikki se, mitä länsi ei halua ihmisten missään näkevän tai kuulevan. Ihmekkös sitä Venäjän propagandaa on kaikkialla? Jokainen joutuukin itse pähkäilemään sitä, onko mahdollista että Bernayssin ja Lippmannin jalanjäljissä kulkeneet lännen propagandistit olisivat jääneet kehityksessä niin käsittämättömän pahasti jälkeen idän kumppaneistaan? Siis katkeamaton reilu sadan vuoden kokemus propagandasta olisi hävinnyt muutaman vuosikymmenen vastaavalle? Noh, jos näin on, täytyy nostaa hattua näille propagandan uusille valtiaille - he ovat voittaneet pelin muiden tekemillä säännöillä. Itse tosin epäilen, että tässä nyt vaan on käynyt niin että tavan kansa on heräilemässä satavuotiaasta horroksestaan, johon meidät on propagandalla tainnutettu. Mutta mene ja tiedä...


Siis että kumman propagandaa?

Otetaan esimerkiksi tapaus Syyria ja sen öljykentät. Länsi kertoo että se vetäytyy, mutta paikalliset sanovat ettei ne mihinkään ole lähteneet. Länsi sitten kertoo, etteivät he lähteneetkään vaan jäivät varooksi paikanpäälle. Itä kertoo että nyt ne lännen tankit on tuolla öljyvarkaissa, mikä tietysti on valetta koska jenkit eivät tietenkään varasta. Tosin sitten ilmoittavat että juu, kyllä me sielä ollaan öljyä pöllimässä. Kumman puolen propagandasta nyt sitten on kyse? Molemmat kertovat että jenkit ovat öljyvarkaissa, mutta se on kuitenkin median mukaan ihan jees, koska oranssi mies paha. Eikun siis että sota on onneksi ohi ja rauhan aikana varastaminen on oikein. Syy on siis tietenkin Elukka-Assadissa ja Putinissa, koska ... niin se lännen media kertoo.

Jos tilanne vaikuttaa jotenkin sekavalta niin olet ymmärtänyt sen ihan oikein - mitään varmaa tietoa mistään ei ole saatavissa, koska kaikki osapuolet kertovat asian täsmälleen sillä tavalla kuin se on edullisinta itselle. Siksi tätä kutsutaan hybridisodaksi tai infosodaksi, riippuen vähän kumpi termi sopii siihen kerrottavaan tarinaan. Niin, tarinaan - koska ne kaikki kerrotut asiat ovat vaan tarinoita, joiden todenperäisyyttä on mahdotonta vahvistaa. Kuka saa sen oman versionsa tarinasta kuuluviin, voittaa kyseisen taistelun. Niin kauan kun ihmiset kilpailevat keskenään, on turha olettaa että jostain saisi sen "totuuden" mitä oikeen on meneillään. Yksi yhteinen totuus, eli lännen versio propagandasta, on ihmismielelle tosin hyvin helppo - siinä ristiriitaisia viestejä ei ole. Huomioitavaa on myös se, että osataan sitä yhtä oikeaa totuutta kertoa myös idässä. Yhtä kaikki; on vain yksi, ylhäältä saneltu totuus joka on luotu hyödyttämään vain kertojaansa.

Eli olisiko niin, että propaganda ei ole niinkään "idän" tahi "lännen", vaan vallanpitäjien, kaikkia kansoja vastaan? No eihän se niin ole, salaliittoa! Jokainen tarina valtamediassa kehystetään palvelemaan vallanpitäjien etuja, oli se sitten "idän" tai "lännen" eduksi noin äkkiä katsoen. Sama kusetus on jatkunut ties kuinka kauan ja ainut mikä oikeastaan on muuttunut, on ne keinot miten kansoja yritetään hallita. Netin mukanaan tuoma mahdollisuus oikeasti vapaaseen sanaan onkin saanut vallanpitäjät tekemään kaikkensa pitämään kiinni omista tarinoistaan, joilla he ihan oikeutetusti orjuuttavat kaikki alamaisensa. Samaa propagandapaskaa siis joka suunnasta - tänne Suomenmaahan se paska vaan valuu pääosin lännestä.

Käsitysten ohjaus

Sitä oikeaa hybridisotaa

Käsitysten (tai havaintojen) ohjaus/hallinta, eli englanniksi "Perception Management" on alkujaan jenkkien puolustusvoimien termi toimille, joilla ohjataan ihmisten reaktioita. Käsitysten ohjaus ei ole suoranaisesti propagandaa, vaan kokonaisuus jolla haluttu tarina syötetään kansalle siinä muodossa että kansa sisäistää sen halutulla tavalla. Käsitysten ohjaus keskittyy siis vaikutukseen eikä niinkään yksityskohtiin, mikä taas propagandisteille on tärkeää. Kaikkia ihmisen aisteja hyväksi käyttäen syötetään haluttu viesti halutulla tavalla halutulle yleisölle. Ja tämän lopputuloksensa saadaan ainakin toivottavasti haluttu lopputulos. Yksinkertaistettuna siis "miten saadaan kansa janoamaan verta ja hurraamaan tulevalle sodalle".

Käsitysten ohjaus ei myöskään rajoita itseään vain tietoon ja sen ohjaukseen, vaan mukana voi olla aiheesta riippuen oikeastaan mitä tahansa. Tarvittaessa ammutaan (tai kerrotaan ammutun) vaikka omia laivoja päin tai väitetään naapurin ampuneen tykillä päin kun tarvitaan oikeutus sotaan? Samalla kuitenkin törmätään ongelmiin, etenkin nykypäivänä - kuinka varmistetaan että KAIKKI puhaltavat yhteen hiileen siinä rummutuksessa, ainakin riittävän kauan että saadaan homma rullaamaan? Tätä ongelmaa kutsutaankin sitten "hybridisodaksi", kun muutkin kuin ne omalle aatteelle ystävällismieliset haluavat sekoittaa samaa soppaa. Informaation aikakaudella tietoa kun on hankala pitää kokonaan hallinnassa, voi sinne mukaan lipsahtaa "vihollisen" viestejä ja pahimmillaan viraaliksi päädyttyään menee hyvä kampanja ihan pilalle.

Mille tahansa hallinnolle vaarallisin vastus ei välttämättä olekaan se ulkoa tuleva uhka, vaan kansan keskuudesta päätään ylös nostava "väärinajattelu". Siis ne tahot, joilla se ohjaus ei olekaan saavuttanut haluttua lopputulosta. Suomessa ja muuallakin Euroopassa asiaan suhtaudutaan sen tarvitsemalla vakavuudella, johtaen kaiken maailman urkinta- ja vihapuhelakeihin sekä "maalituksen" kieltämiseen. Tavan kansalla on harvemmin resursseja lähteä tekemään mitään suurempaa fyysistä tapahtumaa oikeuttamaan sitä omaa kantaansa, siinä kun vallanpitäjät voivat helposti kiikuttaa vaikka tuhatpäisen (maksetun) mielenosoituksen paikalle. Mutta sosiaalinen media on se avoin portti missä se koira voi päästä veräjästä hankalaan aikaan...


Tarkoituksellista harhaanjohtamista

Dokumenttielokuvassa Mirage Men (2013) selitetään yksi kokonainen käsitysten muokkaus ulkoa ja osin sisäpiiristä katsottuna. Jenkkien hallinto, jos dokumentti siis pitää paikkansa ja sisäpiirissä ollut mies puhuu totta, on vuosikymmeniä pitänyt "UFO-yhteisöä" tiukasti kurissa syöttäen heille tahallista väärää tietoa sekoitettuna totuuden jyväsiin. Arvio on elokuvan mukaan tarkasti rakennettua puppua 80% tiedosta ja 20% totta, joka voi tietysti tarkoittaa myös sitä, että todellisuudessa sitä puppua on vielä paljon enemmän, tai sitten vähemmän. Koska sisäpiiriläinen oli mukana yli kaksi vuosikymmentä sitten, tiedonkeruun keinot ovat muuttuneet suuresti, mutta itse mekanismi tuskin on paljoa muuttunut.

Tahallaan virheellisen tiedon levittämistä pidettiin nimittäin tarkasti silmällä, eli seurattiin miten tieto levisi ja miten ihmiset siihen reagoivat. Osa ryhmään kuuluvista värvättiin tiedonantajaksi lupaamalla heille sitä "oikeaa tietoa" kunhan he vaan kertovat havainnoistaan tiedon levitettyään. Nykyään sama voidaan hoitaa tiedonantajien tietämättä, esimerkiksi tarkkailemalla miten sanoma leviää vaikka Youtuben kautta ja miten katsojat siihen reagoivat. Kokonainen ryhmä ihmisiä siis pidetään jahtaamassa olemattomia, samalla kun heidän oikeat löydökset voidaan käyttää omaksi eduksi. Ja kun sitä puppua on niin runsaasti mukana, tavan kansa pitää UFOihin uskovia vähintäänkin hulluina. Samalla siis opittiin kuinka kokonainen ryhmä voidaan pitää piilossa kaikkien näkyvillä ja silti vaarattomana vaikka ryhmä kasvaisikin tietyissä rajoissa.

Kuva siitä, miten ryhmäläiset näkevät itsensä kuin miten heitä ulkoa arvioidaan onkin tärkeä osa käsityksen ohjausta. Ei siis riitä johdattaa heitä pillipiipareiden avulla mihin sattuu, vaan kaikki mahdollinen koetetaan ottaa huomioon. Se, onko niitä tunnistamattomia lentäviä esineitä olemassa vai ei jääkin aina jokaisen omalle kontolle, mutta jos kertoo niihin uskovansa saa aikaiseksi jo aikaisemmin opitun reaktion kaikissa muissa. Jokainen erehtymätön ihminenhän tietää ettei heihin voitu ulkoa vaikuttaa saatikka ohjata, joten se kaikki on aina omaa objektiivista näkökulmaa ja täten totuus...? Miten on, kuulostaako miltään osin tutulta?


Vain tarinalla on merkitystä

Miksi sitten hyvän tarinankertojan suusta kuultuna se kaikista oudoinkin tarina kuulostaa uskottavalta? Nykypäivänä elokuvat ja muu viihde kertoo kyllä tarinoita, mutta ne jäävät usein vailinaisiksi - ihminen kaipaa alkua, keskiosaa ja päätöstä tarinaansa, siis kokonaista tarinaa. Luomalla kokonaisia tarinoita ja kertomalla ne uskottavasti, voidaan ihmisten käsityksiä eri asioista muovata joskus hyvinkin pienellä vaivalla. Toistamalla, auktoriteettiin vetoamalla ja useilla muilla tyypillisillä propagandan keinoilla yhdistettynä muihin keinoihin kykenee oikeat vallanpitäjät muovaamaan kokonaisia kansakuntia.

Lännen peikkosatua voidaan pitää yhtenä onnistuneimpana ja suurimpana käsitysten ohjauksena tähän päivään saakka. Jokainen tunnistaa symbolit, tietää kuka on tarinan pahis ja osaa automaagisesti luokitella kaikki peikkoja vastaan taistelevat "hyviksi", tekivät he sitten ihan mitä tahansa. Media muistuttaa harva se päivä samasta tarinasta ja vahvistaa niitä mielikuvia, joita koko ajanjaksolta ihmisillä on. Ja jos edes kuvittelet kyseenalaistavasi mitään osaa tarinasta millään tavalla, osaa jokainen "hyvä ihminen" vetää olympiaherneen siitä välittömästi nenäänsä - ootko sä joku natsi, vai?

Venäjä Venäjä Venäjä... vai missä se uhka oikeasti on? Todisteilla ei todistetusti ole juurikaan merkitystä - ainoastaan tarinalla joka uppoaa kuulijansa tunteisiin. Reilu vuosisata tätä nyt on lännessä akateemisesti tutkittu, testattu ja viilattu kuntoon, joten ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä että nykyään homma alkaa olla aika hyvin hanskassa oikeilla vallanpitäjillä. “We’ll know our disinformation program is complete when everything the American public believes is false.” - väitetysti CIA:n entinen johtaja William Casey. Disinformaatio-ohjelmamme on valmis, kun kaikki mihin amerikkalaiset uskovat on virheellistä tietoa. Mutta toki äänestämällä voi vaikuttaa ja sitä rataa, koska eiväthän ne nyt meille ihan kaikesta valehtelisi? Vai olisiko mitenkään mahdollista, että käsitystäsi tästäkin asiasta oltaisiin manipuloitu ulkoa käsin... Jatketaan kuitenkin samasta aiheesta myöhemmin lisää.

Lehdistön vapaus ja objektiivinen media

Illuusio vapaasta mediasta

"Lehdistönvapaus tarkoittaa tiedotusvälineiden vapautta sensuurista ja valtion ja esivallan painostuksesta." - Wiki. Tällä määrityksellä Suomessa toki on lehdistönvapaus, ellei nyt sitten lasketa mediapoolia (huoltovarmuuskeskuksen alainen yksikkö) joka sanelee kaikille valtamedioille miten "tärkeistä asioista" tulee uutisoida. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö väite "maailman vapain media" pitäisi paikkansa, vaan osoittaa kuinka "vapaata" se valtamedia "parhaassa" tapauksessa onkaan. Ainut taho, jolla on koskaan ollut se lehdistönvapaus on kuitenkin se, joka omistaa kyseessä olevan median. Kaikki siitä alaspäin tekevät tasan tarkkaan mitä käsketään, jos se työpaikka miellyttää millään tavalla.

No mutta kansahan omistaa Ylen, eikö silloin sen uutisointi pitäisi olla vapaata ja puolueetonta? Pitäisi, toki, mutta siitä ollaan hyvin kaukana. Mediapooli, jossa Ylen väkeäkin istuu, on kuitenkin suoraan Ylen päätoimittajan yläpuolella. Eduskunnalla ja hallituksella on myös omat sanottavansa niin päätoimittajan valintaan kuin sitten valitun toimintaan, joten se "vapaus" rajoittuu lähinnä niihin turvallisiin asioihin. Tärkeimmät propagandan keinot ovat tarkka uutisaiheiden valinta mistä uutisoidaan, kuin se mitä kaikkea jätetään kertomatta - työnsä osaava päätoimittaja haistaa aiheet jo kaukaa ja taitavat toimittelijat tekevät työtä käskemättä halutulla tavalla.

Kaupallisen median kanssa sama mediapooli antaa omat rajauksensa, mutta sielä se omistajan ohjaus antaa tarkemman suunnan. Päätoimittajilla on tapana puolustella, ettei heihin vaikuteta ulkoa tai että he olisivat puolueellisia, mutta jokainen huijatkoon vain itseään - joka ikinen päätoimittaja on valittu tehtäväänsä. Yhtäkään portinvartijaa ei olla työhönsä sattumanvaraisesti työttömien joukosta napattu, vaan hän on läpäissyt tarkan seulan jonka median omistaja määrittää. Sama seula pätee myös toimittelijoihin, jolloin heistä tuleekin kertaheitolla omistajiensa propagandisteja.


Objektiivisuuden illuusio

Yksi suurimmista harhakuvitelmista mitä yksilöllä voi olla, on luulo siitä että kykenee olemaan objektiivinen kohtaamiinsa asioihin. Jo ihmisen oma havainnointi on alisteinen omille uskomuksille ja näkemykselle maailmasta, joten luulo siitä että journalistit kykenisivät objektiiviseen uutisointiin on täysin perusteeton... yleinen, toki, mutta täysin vailla todisteita. Jos ajatellaan keskiverto valtamedian toimittelijaa (päätoimittajat mukaan lukien), hän on töihin päästessään käynyt jo läpi yhden jos toisenkin koululaitoksen ja seurannut sitä valtamediaa pienestä pitäen. Kotoa on myös saatu arvoja ja asenteita, jotka ovat vähintäänkin vaikuttaneet suuntautumiseen alalle. Ja tämä on vielä ennen kuin on päästy edes töihin...

Sitten kun toimittelija on päässyt valtamediaan töihin, hänen objektiivisuutensa heitetään romukoppaan lopullisesti, koska hänen täytyy ottaa huomioon työssään seuraavat kysymykset. Kuka määrää mistä asiasta tullaan kirjoittamaan ja miltä kannalta? Kun juttu on julkaistu, miten tulee kansa tai pomot siihen reagoimaan? Miten artikkeli tulee vaikuttamaan tulevaan uraan? Mikä on yleinen poliittinen ilmasto ja vallassa olevat ideologiat? Kun kaikki nämä otetaan huomioon, muista asioista puhumattakaan, kuvitteleeko joku vielä ihan oikeasti että se lopputulos olisi objektiivinen? Onkin rankkaa olla journalisti, mutta toimittelijoilla on paljon helpompaa kun riittää että tekee mitä ja miten käsketään.

Mediassa ja toki koko koneistossa onkin havaittavissa irtautumista siitä arjesta, missä kansa sielä jossain paljon paljon alempana oikeasti elelee. Valitetaan "vihapuheesta" ja "maalittamisesta" kun ei edes yritetä ymmärtää mistä se inho sitä omaa asemaa kohtaan kumpuaa. Kaikki oman median kannasta eroavat mielipiteet nähdään virheellisenä ja ne leimataan ties miksikä valeuutiseksi tai salaliittoteoriaksi. Edes auttavasti objektiivinen näkemys vaatisi katsoa asiaa monesta eri suunnasta, mutta kuten eräs (en muista kuka) median edustaja totesikin: asiasta ei tietenkään tarvitse esittää niitä vaihtoehtoisia näkemyksiä kun se oma kanta on ainoa oikea. Eihän sitä totuutta kerrottaessa tarvitse tietenkään ottaa valheita huomioon. Setelinipun paksuus määrittänee totuuden?


Vapaa ja riippumaton media

Jos tästä nykyisestä mediahelvetistä olisi edes mitään haaveita päästä ulos, on se toiminta keskitettävä juuri mediaan. Tieto on ratkaisevassa asemassa ja koska emme pääse vaikuttamaan koulujen oppimateriaaliin, jää jäljelle "vain" se media joka pelaa tässä leikissä suurinta roolia. Koneiston rakenteiden vuoksi ei sitä valtamediaa kannata edes yrittää korjata, koska se ei ole sen oman edun mukaista millään tavalla. Esimerkiksi Ylen toiminnasta voi itkeä ja valittaa, tehdä aloitteita ja ehdotuksia vaikka maailman tappiin saakka, mutta koska Yle ei sinällään ole rikki, ei sitä voida korjata. Yle kun toimii täsmälleen kuinka sen on tarkoituskin - vallanpitäjien äänitorvi, joka yhtenäistää kansan tiedot päivittäin.

Tarvitaan siis yhdistelmä tekemistä ja tekemättömyyttä. Tekemättömyyttä tarvitaan siltä osin, että lopetetaan se valtamedian seuraaminen ja heidän määräämistä asioista puhuminen turuilla ja toreilla. "No mutta sitten emme tiedä mitä tapahtuu?!", johon vastaisin kysymyksellä "luuletko että tiedät mitä on meineillään seuraamalla sitä valtamediaa?" Vasta kun saadaan puolueeton ja riippumaton media, mieluusti useampikin, aikaiseksi, voidaan edes auttavasti luottaa siihen että sitä mediaa seuraamalla tietäisi mitä sen oman elinympäristön ulkopuolella on tapahtumassa. Muutamia moisia medioita on jo olemassa, mutta ilman vastaavia resursseja kuin valtamedialla on, ei voida olettaa että saataisiin vastaavaa mediapeittoa kertomaan ... kaikesta.

Sama "valikoitua uutisointia" kun ei vaivaa vain valtamediaa vaan myös kaikkea muutakin mediaa - täysin ymmärrettävistä syistä. Kaikkea ei voida huomata tai huomioida, minkä lisäksi niillä täysin vapaillakin journalisteilla on omat kiinnostuksen aiheensa joista he kirjoittavat mahdollisuuksiensa mukaan. Siksi olisikin niin tärkeää saada runsaasti niitä oikeita journalisteja tutkimaan ja raportoimaan maailman menoa oikeasti vapaisiin medioihin. Medioihin, jotka olisivat vastuussa lukijoilleen, ei vaan niille jotka tekevät rahaa uutisoimalla haluamallaan tavalla maailman menoa. Saa suorittaa...