Kulttuurin rappeutuminen

Suunta vasemmalle

Kehitys on kautta (lähi)historian suunnannut vasemmalle. Jos otetaan 2019 vuoden oikeistolainen ja viedään hänet vuoteen 2000, häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Sama kävisi jos vaikka otetaan 1900-luvun oikeistolainen ja viedään hänet 1800-luvulle - häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Miksi? Koska termi vasemmistolaisuus tarkoittaa hyvin pitkälle edistystä, edistyksellistä maailmankatsomusta. Onko tämä edistys sitten hyvä vai huono asia, siitä voidaan kiistellä, mutta joka tapauksessa "vasemmistolaisuus" merkitsee edistystä paikalla olemisen tai taantumisen sijasta. Ongelmaksi tämä taas alkoi muodostumaan kun kulttuurivastaiset tahot saivat kunnolla tuulta purjeisiinsa, ainakin jo reilu sata vuotta sitten.

Vilkaistaan samalla mitä oikeisto tarkoittaa. Pääpiirteittäin: lakia, järjestystä, sääntöjä, vanhan säilyttämistä eli taantumusta. Talousasioissa oikeisto toki merkitsee kapitalismia, mutta kulttuurista puhuttaessa taantumusta. Tässä piilee myös niin oikeiston vahvuus kuin sen heikkous - vanhasta pidetään kiinni (ihmiset eivät aina pidä muutoksista) vaikka mikään ei oikeasti pysy ennallaan. Onko kehitys sitten hyvään vai huonoon suuntaan, siihen voi vaikuttaa ainoastaan suuntaa muuttamalla, ei jarrulla istuen, ihan näin vinkkinä. Liberaalit menettivät pelinsä juuri tämän suunnattomuutensa vuoksi, oikeistoa uhkaa sama kohtalo...

Voittajan puolella onkin helppo olla, joten voittajat valitsevan vasemmiston. Tämä näkyy aivan loistavasti politiikassa, kun kaikki tahot kisaavat keskenään kuka olisi edistyksellisin ja saisi aikaan suurimmat muutokset. Edistystä arvioidessa olisikin otettava huomioon se mihin suuntaan sitä kelkkaa vedetään, ei niinkään että onko taho vetämässä kelkkaa vai istumassa jarrulla. Mutta koska ihmiset ovat lukkiutuneet vasemmisto vs. oikeisto ajatukseen, se kalliolta kelkkaa hitaasti alas työntävä oikeisto on oikeistolaisen valinta. Toki pitää muistaa että nykyiset vasemmistopuolueet ovat sitomassa rakettia omaan kelkkaansa - suunta on toki sama kuin oikeistolla.


Miten niin rappeutuu, suuntahan on vasemmalle eli edistykseen?

Näkökulmasta riippuen kulttuuri ei tosiaan ole rappeutunut vaan kehittynyt ja edistynyt koko ajan, tai sitten ollaan matkalla kohti täyttä turmiota. Jotkut puhuvat kulttuurientropiasta, mutta se merkitsisi että kulttuuri rappeutuu luonnostaan, mikä ei pidä paikkansa. Hyvin toimiva ja terve yhteiskunta on tasapainossa edistyksen ja vanhan toimivan säilyttämisessä. Nykymeno on taas sen vastakohta, missä vanha toimiva korvataan jollain uudella ja jo valmiiksi rappeutuneet osat annetaan olla. Tämä on toki se kulttuurivastaisen eliitin suunnitelma alusta lähtien - tuhotaan kaikki kulttuurit koska ne yhdistävät ihmisiä.

Yksi merkittävä syy miksi asiat eivät ole ihan vielä päin helvettiä on teknologian kehitys. Teknologia on antanut uutta virtaa jota sitten on rappeutettu hieman hitaammin kuin kehitys on onnistunut viemään asioita eteenpäin. Jälleen voidaan tosin pohtia onko se kehitys ollut positiivista ihmiskunnalle, vaiko vain näennäisesti vienyt asioita eteenpäin. Esimerkiksi lääketiede on ottanut aimo loikkauksia eteenpäin eikä enää tarvitse amputoida raajoja joka välissä, mutta samalla lääketiede on edennyt niin pitkälle ettei terveitä yksilöitä enää juurikaan ole - kaikki tarvitsevat jonkinsortin lääkitystä. Edistystä, toki, josta ainakin kapitalisti osaa olla kiitollinen?

Sanotaan, että jokainen on konservatiivi niiden asioiden suhteen joita pitää rakkaana. Tämä yksinkertainen huomio onkin avainasemassa kun tarkastellaan maailman menoa - jos yksilö ei esimerkiksi rakasta omaa yhteisöään tahi kotiaan, hänelle ei tuota mitään ongelmaa vaihtaa maisemaa tai antaa yhteisön rappeutua. Kulttuurivastaiset tahot rakastavat itseään, valtaa ja rahaa - niistä he pitävät kynsin hampain kiinni ja pyrkivät vaalimaan mitä ovat saavuttaneet ja tilaisuuden tullen toki aina kasvattamaan omaisuuttaan. Vallan kahvassa olevat tai sinne pyrkivät pikkujohtajat, poliitikot, voivat toki välittää hitusen maastamme, mutta valta ja raha on se mitä he rakastavat.


Mahdollinen tulevaisuus

Mahdollisuuksia tulevaan on toki rajattomasti, se on meistä itsestämme kiinni, mutta jos ajatellaan tilanne että istuisimme vain pelkääjän paikalle ja annetaan kelkan ohjata itse itseään. Utopistinen vasemmistolaisen maailma olisi se, että kehitys jatkuu kunnes mistään ei koskaan enää ole puute. Kaikilla on kivaa ja mukavaa, kaikki ovat yhdenvertaisia ja maailmassa on rauha. Sanoisin että todennäköisyys tälle on jotain 0% luokkaa, ellei joku kaiva Teslan keksintöjä naftaliinista ja tarjoa maailmalle ilmaisen energian ilmaiseksi.

Toinen, todennäköisempi, vaihtoehto on se, että seinä tulee vastaan ja paska osuu tuulettimeen. Kansalle riittää se edistyksellisyys ja sitä vastaan lähdetään taistelemaan asein. Jenkeissä pieni oikeistolaisryhmä ajaa jo nyt ideaa aseellisesta vallankumouksesta jäseniensä takaraivoon, mutta heidän kuvitelmansa että he voittaisivat sodan on yhtä utopistinen kuin vasemmiston maailmanrauha. Miten sisällissodassa tulee käymään, sen ratkaisee sama asia kuin muissakin sodissa - raha. Ja sitä näillä kulttuurivastaisilla tahoilla on paljon. Näin siis jos annetaan asioiden tapahtua ilman sekaantumista meidän kaikkien taholta...

Entäs Suomessa? Ehkä vanhat hyvät ajat voisivat tulla takaisin, uudistettuna? Suomen historiaa, sitä oikeaa historiaa eikä Ruotsin vallan alaista satuilua, ollaan paljastamassa ja sieltä voisi löytyä kansallinen itsetunto maahan jota moni vielä rakastaa. Ylpeä ja muinainen kansa joka osasi uudistua ja säilyttää vanhan kulttuurinsa poljettiin useaan kertaan maahan, mutta se nousi jokainen kerta uudelleen ylös. Nyt se olisi meidän vuoromme säilyttää toimiva ja uudistaa rappeutunut. Siihen tarvitaan ihan jokaista oikealta vasemmalle... tai no, melkein jokaista - oman kansansa hylänneet poliitikot voisivat painua sinne Brysseliin nuolemaan herrojensa saappaita.

Anti-kulttuuri

Monokulttuurista monikulttuuriin

Monokulttuuria lähdettiin rikastuttamaan liberaalin "vasemmiston" suunnalta siinä 60-luvun hujakoilla ja 70-luvulla se oli jo saatu siihen tilaan että monikulttuurisuus oli se iso juttu ja seuraava edistysaskel länsimaisissa yhteiskunnissa. Suomessa oltiin sen verran hitaasti lämpenevää kansaa, että monokulttuurimme säilyi muutaman vuoden pidempään ennen kuin edistys saapui tänne kylmään pohjolaan. Olihan se melkoisen jännää mennä ensimmäistä kertaa syömään pitsaa turkkilaisessa ravintolassa. Voidaanhan sitä pitää jonkin sortin kulttuurin rikastuttamisena kun tuodaan uusia elementtejä toisista kulttuureista?

Siihen nämä liberaalit arvot tähtäsivätkin - rikastaa sitä omaa kulttuuria ottamalla mukaan pieniä palasia muista kulttuureista. Kaikkien kukkien oli saatava kukkia ja se oma, tylsä, keto ei laimeine kesän kukkineen ollut riittävän monipuolinen mielestään aidosti vapautuneelle maailmankansalaiselle. Kun ennen mentiin nauttimaan muista kulttuureista ihan paikan päälle sinne toiseen maahan, halusivat liberaalit tuoda ne eksoottiset kulttuurit mukanaan aina ihmisiä myöden, koska eihän suomalainen voi kertakaikkiaan oppia laittamaan ulkomaalaista ruokaa - pitää tuoda kokki mukana sieltä ulkomailta.

Ei tämä rikastuttaminen toki vain ruokaan jäänyt, mutta se on helposti havaittava ja esitettävä esimerkki. Edistys kuitenkin edistyi ja liberalismi alkoi haihtumaan ja muovautui edistyksellisyyteen, jolle monikulttuurisuus ei enää kelvannutkaan. Kulttuurista omimista ja muuta vastaavaa edistyksellisyyttä tuli mukaan kuvioihin ja huomattiinkin ettei se nirvana tulekaan monikulttuurisuudesta. Liberaalit ajatukset kaikkien kukkien kukkimisesta piti talloa maahan, koska ainut tapa saada yhdenvertainen maailma ei ole hyväksyä useita eri värisävyjä...


Monikulttuurista kulttuurivastaisuuteen

... vaan muuttaa kaikki harmaaksi massaksi. Edistyksellinen kulttuuri on siis ilman mitään hajua tai makua, täysin harmaa massa jossa ei mieluusti ole edes yksilöitä. Yksilöt kun ovat erilaisia ja edistyksellisessä kulttuurissa kaikki ovat samanlaisia, joten asia pitää korjata. Lännessä tämä korjausliike on täydessä vauhdissa väestönvaihdon keinoin ja paikallisia neuvotaan opettelemaan uimaan - edistyksen aallot ovat väistämättömiä. Siirtymävaiheessa tämä ideologia tosin joudutaan myymään monikulttuurisuutena, koska olemme niin paljon takana edistyksestä että suuri osa kansasta vielä luulee olevansa liberaaleja.

Onkin mielenkiintoista seurata tätä kulttuurisotaa, missä edistykselliset yrittävät käännyttää liberaaleja puolelleen ja taantumukselliset (oikeisto) luulevat pystyvänsä pysäyttämään muutoksen. Lännessä "vasemmisto" on kuitenkin ohjannut kulttuuria rautaisella otteellaan jo pitkään, joten edistyksellisyys ja sen ajama kulttuurivastaisuus näyttää vahvasti olevan se länsimaisen kulttuurin suunta - siis sulautuminen yhdeksi "eurooppalaisuudeksi". Äkkiseltään tosin voisi luulla, että tänne laivalasteittain saapuvat ihmiset toisivat mukanaan oman kulttuurinsa ja siitä tulisi uusi valtakulttuuri?

Ei niinkään, koska edistyksellisyys on tarttunut myös "oikeistoon". "Oikeisto" hoitaa sen kulttuurin tuhoamisen niissä kehitysmaissa joita he surutta ryöstävät ja joista sitten ihmisiä tänne kiikutetaan. McDonalds on joka nurkalla ja älypuhelin taskussa nämä uuseurooppalaiset ovat hylänneet suurelta osin vanhan kulttuurinsa, mutta eivät toki kaikkia tapojaan saatikka luonnettaan. Edistyksellisyys siis tuhoaa niin lähtömaan kuin kohdemaan mono- ja monikulttuurit, yhdistäen ne sitten kulttuurisulattamossaan yhdeksi harmaaksi kasaksi, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia.


Tarttisko tehdä jotain?

Jos ihmiskunta haluaa säilyttää monimuotoisuutensa, tälle kehitykselle olisi saatava loppu. Edistyksellisyys jota neoliberaalit ajavat sopii kyllä hyvin agendaan, jossa koko maailma on yksissä käsissä ja kaikki ihmiset ovat harmaata massaa joka kuluttaa sen minkä ehtii tuudittaakseen itsensä uneen raadettuaan töissä muutaman eduksi koko elämänsä. Sekä liberaalit kuin "oikeisto" ovat tässä väännössä altavastaajana ja monet etenkin oikeistossa käyttävät kaiken energiansa taistellessaan vanhaa vihollista, liberaaleja, vastaan.

Tieto ja sen levitys onkin se kriittinen osa tätä kulttuurisotaa. Kuka hallitsee median, hallitsee kulttuurin ja siitä ei pitäisi olla kenelläkään epäselvyyttä kenen käsissä tämä valtava propagandakoneisto on nykyään - neoliberaalien. He määräävät mistä asioista saa puhua ja mihin sävyyn, kaikki muu on paperilla sallittua mutta käytännössä kiellettyä. Yksikin väärä sana ja itseään "hyvänä ihmisenä" pitävät käyvät laumoittain "vihapuhujan" kimppuun. Miksi? Koska niin on opetettu ja moisesta toiminnasta palkitaan edistyksellisissä ja liberaaleissa piireissä.

"Me ollaan hävitty tää peli"? Ei, likimainkaan, mutta "oikeiston" pitää oppia miten yhteiskuntia rakennetaan muiltakin osin kuin pelkkien lakien ja sääntöjen osalta. Molemmat puolet, "oikeisto" ja "vasemmisto" tarvitaan luomaan terve ja toimiva yhteiskunta, edistyksellistä valevasemmistoa eli neoliberaaleja taas ei tarvita mihinkään, mutta he ovat onnistuneet levittämään aatteensa ennen näkemättömällä tehokkuudella - koska he ovat sekä ymmärtäneet pelin että omaavat resurssit siihen. Vastalääke tähän viruksen lailla levinneeseen aatteeseen kaipaa vielä löytäjäänsä, joten töitä riittää vielä ihan kaikille jos kuvitellaan vielä joskus päästävän tilanteeseen että ihmiset voisivat elää turvassa ja rauhassa omassa kodissaan.

Onko yhdenvertaisuus ihmisoikeus?

Määrittelyä

Radikaalissa demokratisoinnissa puheeksi ottamani asia, yhdenvertaisuus, jäi hieman vähälle huomiolle viimeksi, joten tutkaillaan asiaa nyt hieman enemmän. Tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, samanvertaisuus, tasapuolisuus, tasavertainen... rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta jo pelkällä suomen kielellä on samaa tarkoittavissa sanoissa vivahde-eroja ja kun otetaan mukaan englanniksi usein käytetty "equal rights", saadaankin samat oikeudet mukaan tähän samaan soppaan. Suomen laissa puhutaan yhdenvertaisuudesta, joten käytetään sitä näin pääosin tässä tekstissä.

YK:n ihmisoikeusjulistuksessa yhdenvertaisuus määritellään niin, että kaikki ovat syntyessään vapaita ja yhdenvertaisia. Kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet ikään, sukupuoleen, rotuun ja niin edelleen, riippumatta. Kuitenkin ehkä se tärkein ja oikeastaan ainut todellinen yhdenvertaisuus löytyy hieman alempaa samasta julistuksesta: kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja ovat oikeutettuja samaan lain suojaan. Suomen perustuslaista löytyy sama yhdenvertaisia lain edessä kohta, mutta yhdenvertaisuuslaki on taas jotain ihan muuta - se lähinnä määrittelee minkälaista syrjintää ei suvaita.

Onko siis yhdenvertaisuus ihmisoikeus? Syntyessään (oikeudet) ja lain edessä, toki, yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, mutta kaikki sen ulkopuolella oleva nostaakin sitten suuriakin mielipide-eroja. Ainut paikka missä ihmisen tulisi olla yhdenvertainen on lain edessä, mutta nykyään koko ajatus on kääntynyt päinvastoin ja ihmiset ovat hyvinkin kaukana arvoltaan lain edessä ja kaikki huomio halutaankin kiinnittää turhanpäiväiseen vastakkainasetteluun niiden kaikkien muiden listattujen asioiden välillä, eli vaikka sukupuoli ja uskonto. Koko yhdenvertaisuus ja sen ympärillä pyörivä ihmisoikeusmyytti on omiaan vain yhdessä asiassa - hävittämään sen yhdenvertaisuuden.


Jos joltakulta on mennyt ohi...

... niin ihmiset ovat erilaisia, ihan jokainen. Ihmisiä, toki, mutta hyvinkin erilaisia. Jo siitä yksinkertaisesta syystä ei ole mitään mahdollisuutta millään mittarilla tehdä ihmisistä yhdenvertaisia muualla kuin lain edessä. Yrittää voi ja sitä tehdään aivan käsittämättömissä määrin, mutta lopputulos on poikkeuksetta sama: yhdenvertaisuuden sijaan yhdenvertaisuutta pakottamalla luodaan vain uusia eroavaisuuksia ja se väitetty oikeudenmukaisuus kääntyykin itseään vastaan. Suomessa tämä ongelma on tosin ratkaistu hienosti yhdenvertaisuuslaissa: "9 § - Positiivinen erityiskohtelu - Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää."

Eli mikä tahansa toiminta joka syrjii yhtä ja hyödyttää toista on ihan okei, kunhan vaan sillä on oikeutus eli "yhdenvertaisuuden edistäminen taikka haittojen ehkäiseminen tai poistaminen". Ja kun nämä erehtymättömät lain tulkitsijat lähtevät ihmisten eroavaisuuksia tasaamaan erilaisella kohtelulla, mikä voisikaan mennä pieleen? Kaikki, mutta se on taas täysin tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi perustuslailla taidetaan pyyhkiä takapuolta siinä kohtaa kun "lain edessä" yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että suomalaiset joutuvat maksamaan itse oikeudenkäyntikulujaan, siinä kun yhdenvertaistetut saavat positiivisen syrjinnän kortilla ilmaiseksi käräjöidä miten lystäävät.

Tuloksen yhdenvertaistaminen, sen sijaan että kaikille annettaisiin yhdenvertainen lähtöasetelma on toki viimeisintä huutoa tasa-arvoa kirkuvassa kansanosassa. Tällä toki voidaan saavuttaa tavallaan yhdenvertaisuutta paljon tehokkaammin, koska emmehän me tiedä jokaisen lähtöasetelmia joten ne suuret yksilölliset erot antavat suuresti eroavat asetelmat alussa. Lopputuloksena tässä toki saavutetaan yhdenvertaisuus sen heikoimman tasoon madallettuna, mutta koska tarkoitus on vain olla yhdenvertaisia, ei yrittää kehittyä tai edistyä yksilönä tai vaikka ihmiskuntana, tämä tuloksen yhdenvertaistaminen tullee ajamaan koko ihmiskunnan aivan uusiin ulottovuuksiin. Mitä veikkaat saavutetaanko heikoimman tason yhdenvertaisuudella haluttuja tuloksia?


Järki käteen

Järjen sijaan useimmiten moisesta asiasta puhuttaessa tarvitaan hernepurkkia, että voi tarjoilla nenään vedettävää yhdenvertaisuuden sotureille. Monelle pelkkä ajatus että ihmiset ovat erilaisia on hirvitys, jolloin on täysin mieletön ajatus edes kuvitella kyseenalaistaa onko yhdenvertaisuus ihmisoikeus - tottakai se on, jokainen syntyy yhdenvertaiseksi. Mutta ei samanlaiseksi, siinä se suuri ero. Sanojen merkityksiä on vaan väännelty ja käännelty niin useaan otteeseen että niinkin yksinkertainen käsite kuin yhdenvertaisuus tai tasa-arvo on muuttunut yhteisen määritelmän sijasta jokaisen omaksi henkilökohtaiseksi sanahirviöksi.

No mitä se yhdenvertaisuus sitten merkitsee? Yhdenvertaisuutta lain edessä. Kaikki muu yhdenvertaisuus on tulkinnanvaraista ja usein vain kuvitelmaa. Ihmiset ovat erilaisia, sille ei vaan saa mitään ja se on itse asiassa ihmiskunnan suurin etu - me emme ole samanlaisia ja jos toimimme yhdessä, voimme saavuttaa lähestulkoon mitä tahansa. Ja siksi hallitsijamme keksivät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta oikeuttamaan jos jonkinmoisia sääntöjä joilla varmistetaan että oikeat ryhmät ovat nyt ja tulevaisuudessakin napit vastakkain.

Mutta jos tekisimme yhteistyötä ja paikkaisimme toistemme heikkouksia niillä vahvuuksilla joita meillä on, voisi koko ihmiskunta haistattaa pitkät koko jakamisen sekoilulle. Siihen asti kuitenkin olemme kaikkea muuta kuin yhdenvertaisia jokaisella mahdollisella tavalla ja löydämme aina syyt ongelmiimme niistä muista, sortajista ja syrjivistä, ja jatkamme kilpailua rajallisista resursseistamme. Hienosti suunniteltu tämäkin kusetus, eikö totta? On siis jokaisen oma valinta lähteekö tähän peliin mukaan - yhdenvertainen se ei ole millään tasolla.

Vaietut hoidot - Kohotettu sänky

Inclined Bed Therapy (IBT)

Koska seuraava teksti saattaa sisältää terveyteen vaikuttavia asioita, vaaditaan siis lyhyt varoitus/selvennys. Koska en ole terveydenhuollon ammattilainen, en voi siis laillisesti antaa huonoja neuvoja, määrätä myrkkyjä ja kutsua niitä lääkkeeksi tai suorittaa toimenpiteitä joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli omalla vastuulla ja itse asiaa tutkien voi tekstissä mainittuja toimenpiteitä suorittaa jos siltä tuntuu. Voit toki myös kysyä lääkäriltäsi mielipidettä...

Niinkin yksinkertainen hoitomuoto kuin sängyn päädyn kohottaminen (Inclined Bed Therapy (IBT)) on jostain syystä päässyt länsimaiselta lääketieteeltä unohtumaan lähes täysin. Muinaiset egyptiläiset asian jo tiesivät ja vanhoista munkkiluostareista löytyvät sängyt ovat usein olleet kohotettuja. Mutta mistäs he olisivat tienneet, kun vain moderni lääketiede osaa ratkaista vaivan kuin vaivan? Hoidon voi jokainen testata itse, eikä se vaadi yleensä mitään suurempia häslinkejä - toki sängystä riippuen (vesisänkyä en lähtisi yrittämään).

Lopullinen tehtävä olisi siis saada sängyn yläpääty 15cm (tai 6") korkeammalle kuin jalkopää. Nosto kannattaa tehdä portaittain usean viikon aikana, eli alkuun 5cm viikoksi ja sitten aina 5cm lisää kun olo on tasaantunut. Lautoja, kirjoja, tiiliä tai muuta rekvisiittaa voi helposti käyttää kohotukseen, mutta sängyn jalkojen sahaamisella pääsee toki samaan lopputulokseen, hieman pysyvämmällä tavalla. Oman petini "etu"jalkojen alla on ollut jo pidempään kasa tiiliä ja keskijalan alla hylättyjä kirjoja.


Miksi ihmeessä ja miten se muka toimii?

Jostain syystä suuria kliinisiä tutkimuksia ja rahoitusta tiiliskiven laittamiseksi sängynjalkojen alle ei ole vielä löytynyt, joten tutkimuksia asiasta on hieman vähemmän kuin keskivertomyrkyillä, joita käytetään samojen ongelmien lievittämiseen. Lymfakiertoon sillä petin nostolla on ainakin vaikutusta, koska imusolmukkeissa ei ole omaa pumppua vaan se toimii vapaalla kierrolla, esimerkiksi kapillaari-ilmiön vuoksi. Ihmisen keho on myös vissiinkin suunniteltu niin, että pää on korkeammalla kuin sydän ja sen vaaliminen myös nukkuessa on terveydelle eduksi.

Uniapnea, glaukooma, edeema ja migreeni ovat yleisimpiä vaivoja mihin sängyn päätyä kohottamalla voi saada apua. Kallonsisäisen paineen alentuminen normaaliksi vaikuttaa migreeniin ja glaukoomaan, siinä kun jalkojen turvotus eli edeema on oletettavasti parantuneen lymfakierron ansiota.

Alzheimer ja monet muutkin krooniset taudit saattavat myös saada hieman helpotusta, eikä alentunut mahdollisuus aivoinfarktiin taida liioin olla negatiivinen asia? Unen laadun paraneminen siinä samalla voi toki pelata suurta roolia kaikkien näiden ongelmien helpottamisessa, mutta on tässä kohotetussa sängyssä jotain muutakin kuin vain lumetta ja hyvää unta.


Liian hyvää ollakseen totta, mitenkäs ne sivuvaikutukset?!

Alku voi olla rankkaa kun imusolmukkeet alkavat puhdistamaan kehoa, joten päänsärkyjä ja muita jomotuksia voi hyvin olla luvassa. Näitä voi toki osin vältellä nostamalla päätyä vähän kerrallaan ylöspäin ja antaa tilanteen tasaantua. Mihin ei se hidaskaan nostaminen auta on taas petissä luisuminen. Kun sänky on lopulta sen noin 5 asteen kulmassa, liukkaiden lakanoiden kanssa tulet valumaan jalkopäähän ja jos alapäästä puuttuu päätylevy, saattaa lattia tulla tutuksi kesken parhaiden unien.

Kun nyt kerran ollaan nukkumisesta puhumassa, laitetaan mukaan vielä muutama vinkki: huone täysin pimeäksi yön ajaksi ja mahdollisimman hiljaiseksi siinä samalla. Sinisen valon välttäminen muutamaa tuntia ennen pehkuihin menoa olisi myös suotavaa eikä niitä piristäviä aineitakaan kannattaisi suotta nauttia, vaikka iltakaffeet monelle maistuukin.

Tavallinen yhden hengen punkka on helppo nostaa vaikka kakkosnelosella 5cm portaissa, mutta parisängyissä kannattaa muistaa myös se keskimmäinen jalka. Lievässä kulmassa ollessaan sängyn jalat myös pureutuvat lattiaan eri tavalla, eli se kannattaa myös huomioida. Jos idea kuulostaa hyvältä niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan... ja kertomaan kaikille joilla on vaivoja mihin tästä saattaa olla apua. Ja vaikka tuntisitkin itsesi täysin terveeksi, tämä kikka saattaa hyvinkin parantaa unesi laatua. Kuorsaaminen saattaa myös lakata... Hyviä unia siis.

Jos aatetta verrataan virukseen

Kuin kaksi marjaa

Mitä yhteistä on muka aatteella ja viruksella? Yksi on ominaisuuksistaan riippuen esimerkiksi helposti leviävä, erittäin haitallinen, lähes täysin immuuni ulkopuoliselle vaikutukselle ja toinen aiheuttaa ripulin. Niin kumpi olikaan nyt kumpi... Oli se sitten aate, uskomusjärjestelmä, uskonto tai vaikka poliittinen ideologia, on viruksilla ja näillä mieleen vaikuttavilla aatteilla yllättävän paljon yhteistä. Ymmärtämällä mitä ominaisuuksia ja mekanismeja tällä mahdollisesti leviävällä asialla on, voidaan sen kulkuun jonkin verran vaikuttaa. Kuinka helppoa olisikaan jos jostain aatteesta voisi vaan pestä kätensä ja olla taas suojassa?

Ensin pitää aate kuitenkin määritellä ja siihen kuuluvat osat pystyä tunnistamaan. Ehkä siksi aatteiden leviämistä ei kyetäkkään estämään, koska niiden osia ei tunnisteta ja ne usein mennään nimeämään päin prinkkalaa joksikin siihen suuntaan olevaksi, kuten esimerkiksi sosialismi tai kommunismi. Kun sitten saadaan jokin passeli taudinkuvaus lopulta aikaiseksi, voidaan aatteen ominaisuuksia lähteä pohtimaan. Voiko se esimerkiksi tarttua kehen tahansa? Feminismi tuppaa tarttumaan yleensä naisiin. Mitä kautta se yleensä leviää? Esimerkiksi kouluissa, somessa, armeijassa - missä aatteeseen tarttuneita ja sitä levittäviä yleensä tavataan?

Entä vaatiiko aate jonkin muun aatteen pohjalle ennen kuin se voi tarttua? Suomessa on demokratia ja vain äänestämällä voi vaikuttaa vaaditaan usein ennen kuin siihen puoluekirjaan nimeään lähdetään raapustamaan. Kuinka helposti aate voi tarttua ja voiko se levitä tartunnan saaneesta toiseen vai vaaditaanko tartuntaan esimerkiksi jokin taho, kuten vaikkapa pappi kertomaan salaisuudet? Entä onko aate kuinka pysyvää sorttia? Kun kerran kokeilee... ei ole paluuta vanhaan, vai voidaanko ohjelmointi kumota lyömällä uudet faktat pöytään. Vaatiiko aate jatkuvaa ruokintaa, eli pitääkö sitä mantraa toistaa vaikka päivittäin ettei vahingossakaan pääse asia unohtumaan? Ja ehkä yksi tärkeimmistä - mikä on tartunnan saaneen kohtalo yhteiskunnassamme?


Muutama lyhyt esimerkki

Neoliberalismi - tämä ehkä nykypäivän yksi vaarallisimmista aatteista tavalliselle kansalle ja samalla hyödyllisimmistä eliitille on levinnyt viimeisten vuosikymmenten aikana laajalle. Altistus alkaa länsimaissa jo neuvolasta ja jatkuu aina tammiarkkuun asti. Ajatushautomot ympäri maailmaa kehittävät uutta levitettävää jatkuvalla syötöllä ja mediamme kauhoo tätä soopaa tuutin täydeltä koko kansalle. "Hyvä ihminen" nielee purematta, mutta eri asteisia heräämisiä (punaisia pillereitä) tapahtuu jatkuvasti. Tartunta ei kuitenkaan ole pysyvä vaan siitä voi asteittain päästä eroon. Politiikkaan aikovalle tämä aate on kuitenkin elinehto - turha kuvitella pääsevänsä valtaan ellei tee juuri kuten käsky käy.

Maahanmuuttokriittisyys - suurelta osin vastakkainen ideologia neoliberalismin kanssa, tämä aatesuunta lähti Suomessa täyteen vauhtiin 2015 aikana. Vaikka media piilottelikin aivan viime päiviin saakka asiaa, etenkin sosiaalisessa mediassa aate levisi kulovalkean tavoin. Ihmisten kokemukset kohtaamisista ja median, samoin kuin poliitikkojen räikeä valehtelu asiasta aiheutti yhdistelmän joka aiheutti aatteesta tulevan yhteen suuntaan (kriittisemmäksi) etenevän suurimmalle osalle tartunnan saaneista. Yksikin huono kohtaaminen saattaa laukaista reaktion ja "ei saa yleistää"-kaltaiset kommentit varmistavat että aate senkun vahvistuu. Vihapuheen vastainen kampanjointi ja vallan väärinkäyttö siihen liittyen on kruunannut tämän aatteen ja varmistanut kansan vastakkainasettelun vuosiksi eteenpäin. Aivan kuten oli tarkoituskin...

Keltaliivit - mahdollisuus yhdistää kansa uudelleen. Tämä lapsenkengissään Suomessa oleva aate on saanut useita eri suuntauksia, joista suuri osa toimii aatetta vastaan ja näin haittaa sen leviämistä valtaväestöön. Sosiaalisessa mediassa jo hieman levinnyt ja hitaasti (mutta varmasti) kadulle etenevä aate on niitä harvoja jotka voivat tarttua kaikkiin paitsi 100% neoliberalismin ihanuuteen uskoviin. Tartuntaa ehkäisee myös vahva usko valedemokratiaamme sekä pelko siitä että joutuisi itse päättämään omista asioistaan. Ennakolta otettu kunnollinen punapillerikuuri taas altistaa vahvasti aatteelle mutta saattaa antaa hieman liikaakin vauhtia aatteen paloon. Maltti onkin valttia, koska aate on hitaasti kypsyvää sorttia.


Hakeudu ajoissa hoitoon?

Mitä vahvemmin on aate mieleen porautunut, sitä hankalampaa sitä on muuttaa. Onko se sitten huono asia jos uskoo johonkin asiaan täysin siemauksin? Ei välttämättä, mutta monessa tapauksessa kyllä - jokainen uskomus pitäisi kyetä kyseenalaistamaan. Jos kuvittelee tietävänsä jostain asiasta kaiken ja lakkaa oppimasta uutta, on peli menetetty. Ihmisen on mahdollista oppia jatkuvasti uutta ja muokata omia uskomuksiaan vaikka hetkestä toiseen, jahka oppi jotain uutta. Pitää myös muistaa ettei kaikki uusi ole liioin aina parempaa tai oikein - maailma on täynnä jos jonkinmoista tietoa ja median luomaa disinformaatiota on tarjolla kaikista helpoiten.

Mutta tämä virukseen vertaaminen saattaa auttaa analysoimaan tilannetta, halusi sitten päästä eroon jostain asiasta tai levittää sitä omaa aatettaan. Kun ymmärtää kenelle viesti soveltuu, sen voi kohdentaa tarkemmin tuhlaamatta aikaa ja energiaa selittämällä vaikka poliitikolle miksi se politiikka ei nyt oikein pelaa. Toki ihmeitä voi tapahtua ja täysin päinvastainen kanta muuttuu, mutta mitä todennäköisimmin sitä sinetöidyssä kapselissa olevaa ei saa tartutettua aivastelemalla kapselia päin vaikka kuinka yrittäisi.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että oikeastaan vain itseesi voit vaikuttaa. Paraskaan puhe tai kirjoitus ei uppoa toiseen, ellei hän ole vastaanottava sanomallesi. Sen oman aate-immuniteettikyvyn kehittäminen on myös kannattavaa - altista itsesi jollekin aatteelle mitä et nyt ajattele koskaan kannattavasi ja selvitä mistä on oikein kyse. Jos aate on sinulle haitallinen, voit ravistaa sen pois mutta olet jälleen vähän fiksumpi. Jos taas aate paljastuikin hyödylliseksi, liitä se osaksi omaa uskomusjärjestelmääsi... tai älä, se on täysin oma päätöksesi.

RIC - teoriasta käytäntöön

Ongelmia, esteitä vai sula mahdottomuus?

RIC, tuo Macronin painajainen ja keltaliivien ympäri maailmaa ajama kansalaisaloitemalli ainakin teoriassa antaisi vallan takaisin kansalle, mutta siihen pisteeseen pääsemiseen on edessä useita eri tasoisia hidasteita. Yksi suurimmista ongelmista on tietysti se, ettei yksikään vallanpitäjä halua antaa edes hitusta valtaa kansalleen. Toiseksi, kansa ainakin Suomessa uskoo vieläkin tähän valedemokratiaan ja että "äänestämällä voi vaikuttaa", jolloin kansan saaminen RIC:n taakse on helpommin sanottu kuin tehty. Keltaliivien liikkeen haasteista olen kirjoittanut tämän linkin tekstissä, joten keskitytään nyt pelkkään RIC päänvaivaan.

Enemmistödiktatuuri kansan ohjaamana, eli RIC, on tähän edustukselliseen demokratiaan lisänä lätkäistynä selvä askel kohti kansanvaltaa. Mutta millä se saataisiin otettua järkevästi käyttöön? Ihan kaikista (tyhmistä) ideoista ei ehkä kannattaisi antaa kansan päästää äänestämään, niin kauan kuin mediamme on täysin valtaapitävien hallussa. Tämä median propagandaongelma toki voidaan korjata määräämällä laissa median toimista, mutta täysin siltä ei voida välttyä koskaan. Kansalaisaloitepalvelu Suomessa on jo valmiina, joten sen päivittäminen RIC-yhteensopivaksi olisi todennäköisesti aika helppo tehtävä.

Kun sitten aloitteelle lähdetään hakemaan kannatusta, 50.000 allekirjoitusta voisi hyvin riittää lakimuutoksiin ja edustajan erottamiseen, mutta perustuslakia muovatessa olisi ehkä syytä saada vähintään kaksinkertainen määrä nimiä kasaan. Jonkinmoinen tarkistusmekanismi olisi syytä ottaa myös käyttöön ennen kuin asiaa vietäisiin äänestykseen. Olisiko sopivan asiantuntijaryhmän mahdollista syynätä aloitteet läpi sen jälkeen kun nimet on saatu kasaan ja sitten antaa oma lausunto asiasta ja jos ehdotus tarvitsee joitain muutoksia, olisi sille kerättävä nimet uusiksi? Lainvastaisia aloitteita nikkaroi hallitus jo ihan riittämiin, niitä ei tarvitsisi kansan sotkea mukaan lakiteksteihin.


Äänestetään, mutta miten?

Kun se aloite sitten vihdoin ja viimein on saanut allekirjoitukset kasaan ja se on tarkistettu kelvolliseksi (tulevaisuushan tulee sitten kertomaan oliko se hyvä muutos vai ei), olisi kansan tarkoitus antaa äänensä ehdotukselle. Mutta äänestäminen ei olekaan mikään ihan pikkujuttu, saatikka halpa näytelmä. On ehdotettu elektronista järjestelmää, jolloin vaikkapa pankkitunnuksilla voi jokainen kirjautua virallisen sivuston kautta RIC-äänestykseen ja antaa esitykselle se oma valinta: Kyllä/Ei/En osaa sanoa. Ihan hyvä ja kätevä systeemi? On ja ei. Ensinnäkään, sitä ei vielä ole eli se pitää jonkun koodata, eikä moinen ole ihan halpaa lystiä. Teknisten ongelmien lisäksi elektronisessa äänestyksessä on täsmälleen sama vika kuin kirjeäänestyksessä.

Kirje- ja e-äänestys kun molemmat sisältävät semmoisen pienen ongelman demokratian kannalta - kuka sen äänen oikeasti antaa? Äänen voi myös helposti myydä lobbareille, eli napataan äänestyslipusta kuva ja sen kuvan lähettämällä lobbarille napsahtaa omalle tilille 100€ - helppoa ja nopeaa äänestyksen manipulointia. Sen lisäksi että media manipuloi kansaa, voi se kotona tehtävä äänestys olla kaikkea muuta kuin salassa ja nimettömänä annettu ääni, kuten moisessa äänestyksessä tulisi olla. Toisaalta, jos mitään muuta tapaa äänestää kuin hilata se oma persaus äänestyskoppiin ei ole, voi äänestysaktiivisuus valahtaa hyvinkin alhaiseksi ja koko "kansanvallan" idea haihtuu olemattomiin.

Sveitsissä äänestyksiä suoritetaan korkeintaan neljä kertaa vuodessa ja se olisi varmaan sopiva määrä myös Suomen mittakaavassa. Kuukautta ennen vaaleja tulisi postissa informaatiopaketti tulevasta äänestyksestä ja tarkat sekä puolueettomat kuvaukset jokaisesta aloitteesta erikseen - niin hyvät kuin huonot puolet. Halvaksihan ei tämä liioin tulisi, mutta näin voitaisiin varmistaa edes auttavasti valistunut henkilökohtainen mielipide jokaisesta aloitteesta. Vaatisi tosin melkoisen muutoksen yhteiskunnan aktiivisuudessa kun omiin asioihin vaikutetaan äänestyksellä, jolla on oikeasti merkitystä.


Mikä sitten on enää kansanvallan tiellä?

Media ja koneisto itse, näin yksinkertaistettuna. RICn käyttöönoton jälkeen ongelmat on mahdollista ratkaista usealla eri tavalla ja niistä on löydettävä ne tehokkaimmat ja ennen kaikkea turvallisimmat ratkaisut. Helppoa tai halpaa ei siitä lystistä tule, mutta kun vertaa mihin ne kansan rahat nykyään uppoaa, on se kansanvallan pönkittäminen paljon parempi vaihtoehto, eikö totta? Mutta siihen pisteeseen pääsyyn tarvitaan vaan semmoinen pikkuseikka, kuin kansan yhdistyminen saman asian taakse.

Jos tässä kohtaa tuntuu että "me ollaan hävitty tää peli", et ole varmasti ainut saman ongelman kanssa pyöriskelevä. Kuinka paljon helpompaa onkaan vaan äänestää uusi puhuva pää eduskuntaan ja sitten ihmetellä neljä vuotta kun taas meni pieleen? Ainut asia mikä onkin varmaa on se, että se joka sanoo ettei asiaa voi tehdä, on varmasti henkilö joka ei tule sitä asiaa tekemään. Vastuu jää siis niille, jotka sanovat että kyllä tämä on mahdollinen tehdä. Miten on, tehdäänkö?

Ongelmia ei voida ratkaista ennen kuin ne tunnistetaan. Siksi tämä negatiiviselta kuulostava mietintö on nähdäkseni tarpeen - RIC vaatii vielä työtä ja sen saaminen koneistoon mukaan vaatii vielä paljon enemmän työtä. Pisinkin matka lähtee kuitenkin siitä että laittaa sen saappaan toisen eteen ja ottaa askeleen eteenpäin. Kompurointia on varmasti tiedossa ja valtaapitävät tulevat heittämään kapuloita rattaisiin heti jos näyttää siltä että homma etenee... kunhan vaan muistaa, että tämä on mahdollisuus, toisin kuin se valedemokratiassa äänestäminen nykyisessä järjestelmässä. Ja se on jo paljon se - mahdollisuus.

Uusi uljas Suomi

Huxley suunnannäyttäjänä

Viimeksi dystopiasta kirjoittaessani tutkailin enemmän "demokratiaamme", eli teksti "Kakotopiaa demokratiaksi naamiotuneena", mutta se ei kuvaa laajemmin yhteiskuntamme rakenteita. Huxleyn "Uusi uljas maailma" (Brave new world) ei ehkä vielä kuvaa Suomen tilaa, koska meiltä puuttuu soma eikä ihmisiä ainakaan vielä tuoteta tehtaissa omiin kasteihinsa. Viinaa meillä kyllä on ja kastijako tehdään lompuukin paksuuden mukaan, eli likellä jo ollaan - tosin alempien kastien kitinä kantautuu vielä ärsyttävän korkealle, joten tarvitaan lisää aivopesua malliin "hästäg againsthate".

Missä kastijako näkyy selvimmin, on ehkä "korkean kulttuurin" asioissa kuten taide ja infran rakenteet. Tavallinen kansa ei vaan kertakaikkiaan ymmärrä miksi joku turhake ostetaan koristeeksi tai moderni patsas joka ei esitä mitään pystytetään näkyvälle paikalle niillä tavallisen kansan selkänahasta revityillä veroeuroilla. Rakennetaan jotain kiskoilla kulkevia tekeleitä ja koristeellisia portaita, samalla kun se oma kansa seisoo leipäjonoissa ja vanhukset makaavat omassa paskassaan. Näistä tosin yleensä vaan voivotellaan eikä se purnaus johda mihinkään, mutta kun ylemmän kastin päättäjät halusivat itselleen uusia lemmikkejä ja uutta orjatyövoimaa alimpaan kastiin siinä sivussa, kansa vetikin siitä herneen nenään eikä se tunnu laantuvan lainkaan vaikka joka päivä kerrotaan "rikkaudesta ja voimavarasta". Sivistymättömiä moukkia nuo alemmat kastit?

Suurin osa alempien kastien ongelmista kun ei koskaan tule vastaan ylemmille kasteille. Heidän ei tarvitse asua kuoppaisen tien varressa, ahtaassa läävässä ja huonosti kulkevien julkisten yhteyksien likellä. Ylimmät kastit tekevät sen sijaan suuria ilmastotekoja ajaessaan Teslalla ja lentäessään etelään lomalle vain kolmasti vuodessa, entisen viiden sijaan. Näitä hienouksia ei tuulipukukansa ymmärrä, mutta onneksi media muistaa syyllistää alempia kasteja jokaisesta ongelmasta mihin ei eivät ole millään tavalla syyllisiä. Kaikki "keskiluokasta" lähtien ovat syyllisiä, samalla kun tuottavat sen kaiken tarvittavan ja maksavat työstään suuren osan valtiolle, joka jakaa sitten almuja heidän allaan oleville ja kantaa voitot ylimpään kastiin kuuluvien taskuihin.


Sekoitetaan mukaan Kafkaa ja Orwellia

Siinä kun ylimmät kastit saavat joskus hieman kärsiä "tarpeellisista" säännöistä, odottaessaan lomalentoaan ykkösluokan aulassa sen pakollisen turvatarkastuksen jälkeen, saavat kaikki muut nauttia koko kafkamaisesta poliisivaltiosta täysin siemauksin. Valtaapitävät ovat aina tehneet kaikkensa ettei kansa huomaisi olevansa yhdessä voimakkaampi kuin ne muutamat herrat korkeissa asemissaan. Kastijako onkin erittäin tärkeä osa kansan hajottamista - osa kansasta palkataan ja palkitaan vahtimaan järjestelmää ja pitämään alemmat kastit sääntöjen mukaisessa kurissa ja järjestyksessä. Kun aivopesu toimii kunnolla, nämä vahdit nauttivat työstään ja pitävät sitä tärkeänä osana yhteiskuntaa...

Kafkan oppien mukaan alempien kastien edustajien on käytävä uuvutustaistelu jokaisesta heille jo myönnetystä armopalasta. Päätöksistä valittaminen on usein hankalaa tai jopa mahdotonta, koska (usein) nimettömät ja naamattomat "asiantuntijat" osaavat näkemättä ihmistä muodostaa täydellisen kuvan yksilöstä ja tuomita heidät asiaan kuuluvalla tavalla koneiston heille antamin keinoin sen jälkeen kun ovat vilkaisseet heidän täyttämiään loputtomia kaavakkeita. Yksikin virhe ja alemman kastin edustaja palautetaan lähtöruutuun, jos yksilö ei siihen mennessä ollut saanut vielä almujaan. Mutta jos almu oli jo jaettu, tarkistetaan yksilön kastin lisäksi myös suojaväritys jonka mukaan virheistä rangaistaan.

Orwell taas esitti keinot millä kansa pidetään autuaan tietämättömänä. Uuskieltä ja median illusiota ulos suoltava media pitää vieläkin kansan otteessaan ja kaikki kansalle kriittinen tieto piilotetaan. Kansalle uskotellaan että kaikki on hyvin ja jos ei ole, ainut tapa siihen vaikuttaa on äänestää seuraavissa vaaleissa oikein. Jokaiselle kastille on luotu sopiva puolue, jota äänestämällä se oman kastin asema paranee muihin nähden. Varmistetaan siis se, etteivät kastit sekaannu keskenään ja rajat niiden välillä pysyvät selkeinä ja ylitsepääsemättöminä esteinä yhteistyölle.


Joko riittäisi dystopia?

Miten on, tahdotaanko tätä samaa dystopiaa lisää vai olisiko aika pikkuhiljaa tehdä asialle jotain? Jos vastauksesi on "lisää, kiitos", tiedät mitä tehdä - kiltisti äänestämään oman kastisi merkittyä puoluetta. Vihapuhepoliisi tulee tukkimaan suusi jos purnaat liikaa ja tarkemmin ajattellen, itse mahdollisesti olet myös se joka maksoi siitä että se poliisi tukkii suusi? Suurimmat rapsut tulee niille työssä käyville veronmaksajille, alempien kastien almuista ei höylätä kuin vähän pois jos valitus kuului liian laajalle. Koneisto kiittää ja kumartaa.

Jos taas mielestäsi tämä nyt ei mene ihan oikein, on asian ratkaisu hieman vaativampaa. "Ei kiitos, ei enempää dystopiaa" kohdan rastittamalla ei kaavakkeen palautus vie automaattisesti pois niistä murheista, eikä edes vielä irti dystopiastamme. Jokaisen onkin löydettävä ne itselle sopivat keinot millä ongelmaa lähdetään ratkomaan ja näistä keinoista ajattelin tulevaisuudessa kirjoittaa enemmänkin. Toistaiseksi ideoita voi lähteä etsimään vaikkapa samaan tapaan ajattelevien ihmisten joukosta, joita löytyy harvakseltaan. Hakemalla esimerkiksi "RIC" tai "keltaliivit" jollain muulla kuin Googlen sensurointikoneella, saatat löytää ainakin joitain vaihtoehtoja.

Rajua yleistämistä ja liioittelua, vaiko karu todellisuus liian monelle suomalaiselle? Jos et ole huomannut mitään yllä mainituista ongelmista, saatat olla yksi niistä harvoista ja onnekkaista ylimmän kastin edustajista, joille purnaus jostain "leipäjonoista" on vain kuva jossain sattumanvaraisessa "uutis"syötteessä ilman linkkiä todellisuuteen. Kävely sen heikommassa asemassa olevan ihmisen kengissä ei juurikaan onnistu, joskus jopa sen vuoksi ettei niitä kenkiä edes ole. Mutta se on ihan kaikkien vastuulla mitä maassamme tapahtuu - jos itse olisit voinut asiaan puuttua etkä puuttunut, oli se syy mikä tahansa, olet osittain vastuussa siitä muiden kärsimyksestä. Tämä saattaa kuulostaa tylyltä, mutta niin tämä maailma on nyt kasattu - ja on meidän jokaisen vastuulla korjata se.

Vihaa ja Puhetta, kolmas erä

Kolmas ja tuskin viimeinen yritys

Tammikuussa 2017 oli ensimmäinen erä, "Kivapuhe" ja Lokakuussa 2017 oli toinen erä, "Sitoudun torjumaan vihapuhetta", joten tämä juuri alkanut #againsthate on Funtsittavan alun jälkeen nyt jo kolmas vihapuheen vastainen sirkusesitys. Kun ensimmäisellä kertaa olisi pitänyt puhua vaan silleen kivasti ja toisella kertaa piti lasten syyllistää vanhempansa, nyt on laitettu oikeen kunnon vaihde päälle ja kampanjan sanoma onkin: soita poliisit heti kun epäilet vihapuhetta! Jos tämä teksti sattuu sinne tutkintaan asti pääsemään, terkkuja sinne vaan ja lukekaa tämä teksti ennen kuin lähdette selvittämään kuka on kirjoittajana, jookosta?

Vihapuhekin tuli sitten kampanjassa määritettyä jälleen EU:n sanelemalla tavalla, eli kaikki suvaitsematon puhe on vihapuhetta, paitsi tietysti suvaitsevien suvaitsemattomuus. Vihapuhe on myös rikos, paitsi ettei se silleen olekaan eikä edes aina, ainoastaan kun se kohdistuu väärään tahoon. Edelleenkään sitä "vihapuhe"-termiä ei lakiteksteistä löydy, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Vihapuhetta voi olla myös kuvat, äänet, symbolit, musiikki, elokuvat... eleet, ajatukset, ilmeet ja edellä mainittujen suunnittelu... silleen yhtään liioittelematta, tietysti. Mikään ei siis ole muuttunut muutamassa vuodessa.

Vihapuhe on siis edelleen mielivaltaisesti valtaapitävien määriteltävä asia, josta rangaistaan valikoivasti. Uusi tutkimus oli tosin paljastanut, että vihapuhetta toiseksi eniten on netissä ja eniten sitten ei-netissä. Ajatella, siihenkin löydettiin nyt sitten vastaus - ihmiset vihapuhuvat eniten kohdatessaan toisia ihmisiä joko naamatusten tai netin kautta. Tutkimuksessa oli kuitenkin jätetty pois piilovihapuhuminen, jonka tilastointi on hyvin haasteellista, koska siitä ei jää jälkiä eikä sillä ole todistajia, saatikka uhreja. Kun nyt näin alkuun on saatu kaikki sarkasmi ja kertakaikkinen ärsyyntyminen moiseen soopaan pois päiväjärjestyksestä, tutkitaan asiaa hieman analyyttisemmin.


Propagandaa vaimentamaan kansa

Vihan vastainen kampanja jossa pelotellaan kansaa, mikä voisikaan mennä pieleen? Kuten materiaalissa itsessään seisoo ja mainosvideot sitä pönkittävät, on koko sirkuksen sanoma yksinkertainen - kyttää naapureitasi, kyttää kavereitasi, paljasta vihapuhe niin poliisi hoitaa RANKAISUN. Me rankaisemme vihapuheesta ja vihapuhe voi olla rangaistavaa! Tarvitsemme sinun apuasi rankaisemaan vihapuhujia joten tee heti ilmoitus niin me rankaisemme. Vihan jakaminen on tietysti hyvä idea, etenkin tässä nykyisessä tilanteessa kun vanhustenhuollon ongelmia pukkaa tuutin täydeltä (mistä ei tietenkään rangaista) ja lasten hyväksikäyttö (mistä ei liioin juurikaan rangaista) suututtaa kansaa ympäri maan. Nyt on samalla siis surkein mahdollinen aika järjestää vihapuheesta sirkus... tai sitten aivan täydellinen aika.

Tähän asti julkaistut videoklipit ovat kuin suoraan jenkkien CSI tai vastaavista poliisisarjoista kopioituna, tosin ilman sopivaa musiikkia (Yeeeeaaahhh!). Vaatiikin melkoisen Sherlock Holmesin löytää FB:stä omalla nimellä ja naamallaan kirjoittanut mummo ja kiikuttaa hänet oikeuteen vihapuheesta? Dystopiaa Orwellin malliin on jo rakennettu pitkään ja tämä Eurostoliiton tukema vihapuhekampanja on vain luonnollinen jatkumo valtaapitävien yrityksille tehdä uusi uljas maailma jossa kaikki ajattelevat oikein. Historiasta on kait sen verran opittu, että kaikki kunnon totalitaariset hirmuvallat kouluttivat kansansa käräyttämään ajatusrikolliset valtion turvallisuuselimille ja kansa suorastaan rakasti elää jatkuvassa pelossa. Siihen nähden kampanja onkin aivan loistavaa propagandaa, josta jopa Kim olisi kateellinen...

Kun tällä vaalikaudella koko eduskunta äänesti urkintalakien puolesta, oli selvää että suunta on kohti poliisivaltiota ja koko yksipuoluejärjestelmä on sen takana. Edistyksellinen valevasemmisto on jo vuosikausia vaatinut kansan vaimentamista heidän määräämien ja jatkuvasti muuttuvien sääntöjen mukaan. Ajatusrikospoliisi tekee siis täyttä vauhtia tuloaan ja sen voi varmistaa äänestämällä mitä tahansa puoluetta Suomessa. Propagandan ansiosta kansa kuitenkin vielä tuntuu uskovan että heitä suojellaan suurelta pahalta ja kaikki kiristykset sananvapauteen ovat tarpeellisia - onhan vihapuhe sentään kaikkien nähtävissä ja kaikkien huulilla, koska media on siitä paasannut viimeiset vuodet jatkuvalla syötöllä. Ihmiset ovat vittuilleet toisillensa aikojen alusta saakka ja osanneet ratkaista asiat keskenään, joskus tosin väkivaltaisesti. Mutta kun nyt yllytetään soittamaan poliisille jos joku sanoo jossain tuhmasti, ei ole ihme ettei niitä oikeita rikoksia ehditä enää tutkimaan kun kaikki aika menee ihmisten sanomisten kyyläämiseen.


Mutta mitä sitten?

Nähdäkseni paras keino kohdata tämä nykyinen propagandakampanja on antaa sille niin vähän huomiota kuin mahdollista. Mitään uutta ei tässä ole, muita ongelmia hyssytellään jo muutenkin ja jos se viha jakautuu vielä useamman aiheen kesken, ei sitä kansaa hereille ja liikkeelle saavaa massaa saada koskaan kasaan. Unohdetaan siis tämäkin sirkus ja palataan siihen ärtymykseen niistä kymmenistä, ellei sadoista muista asioista, minkä vuoksi sitä vihapuhetta ylipäänsä on niin paljon Suomessa... Pikanttina yksityiskohtana on vielä mainittava, että kampanjan kaksi kolmesta ulkomaisesta yhteistyökumppanista saa rahoitusta lähes yllättävästi puljulta nimeltä "Open Society Foundation"... Yllätyitkö?

Olisi tietysti hyvä, jos ihmiset säätäisivät sitä ulosantiaan hieman rauhallisempaan suuntaan. Vihainen puhe voi olla hyvinkin terapeuttista sanojalle itselleen ja kansan saamiseksi kadulle se on usein hyvinkin tärkeää. Siihen nähden on tavallaan positiivinen asia, että vallanpitäjämme vittuilevat kansalle mennen tullen ja palatessa, koska silloin on mahdollista että jopa suomalaiset lähtevät kadulle. Tosin tässä vaiheessa kaikki ovat lähinnä suutuksissa ja täpinöissään kun pian päästään äänestämään! Asioista kun pitäisi keskustella rauhallisesti ja rehellisesti jos niitä haluttaisiin oikeasti ratkaista.

Joskos vaikka korjattaisiin ne ongelmat, sen sijaan että piilotetaan ne jonkun uuden mörön taakse? Vihapuhe on vain olkiukko jota voidaan syyttää ongelmista, jotka ovat tahallisten toimien vuoksi vuosien saatossa muodostuneet maahamme. Kyttäys ja vasikointi mureuttaa kansan luottamuksen kanssaeläjiin, viranomaisiin se usko ja luottamus on kadonnut jo aikaa sitten heidän omien toimiensa vuoksi. Hajota ja hallitse toimii siis edelleenkin, kansa usutetaan omien naapureidensa kimppuun ja suurimmat sankarit ovat niitä, jotka hyvesignaloivat eniten ja onnistuivat käräyttämään ajatusrikollisia uudelle Stasillemme. Voisi jopa sanoa että hävetkää, jos osaatte, mutta hukkaan menee moinen ajatus koska tämän kampanjan luoneet oikeasti kuvittelevat tekevänsä oikein ja hyvää. Jäädään siis odottamaan neljättä erää?

Yhteinen rintama globalismia vastaan

Eli lokalismin puolesta

Keltaliivit ovat Ranskassa "neuvotelleet" kadulla globalismia vastaan jo kolmisen kuukautta ja Suomen vastaava liikehdintä seurasi pian perässä. Siinä missä Ranskassa saatiin runsas kannatus puoluekannasta riippumatta, onnistuttiin Suomessa leimaamaan koko liikehdintä maahanmuuttoa vastustavien leikkikentäksi heti alkumetreillä. Samat jäärät jotka ovat katuaktivismia tehneet jo vuosikausia nappasivat keltaiset liivit päälleen ja siitä se lähti... ja kosahti pahasti pöpelikköön. Onneksi peli on vasta aluillaan Suomessa, joten alun kyseenalaisen lähdön jälkeen tästä voi nousta liikehdintää, joka oikeasti uhmaa globalistien valtaa.

Yleisesti kuitenkin eri keltaliivien ryhmittymissä ymmärretään liikkeen olevan globalismia ja globalisteja vastaan. Mitä sitten globalisteilla ja globalismilla tarkoitetaan, siitä ne eroavaisuudet sitten lähtevätkin hajauttamaan rivejä. Valtaa vaaditaan kansalle, mutta jälleen keinojen valinta aiheuttaa runsaasti erimielisyyksiä. "Oikeistolle" globalismi tarkoittaa massamaahanmuuttoa ja sen ongelmia, joka voidaan korjata äänestämällä oikeat henkilöt valtaan. "Vasemmistolle" taas oikeiston vastustama asia on rasismia ja fasismia, jolloin vastustetaan väärinvastustamista. "Isänmaallinen" on toiselle ryhmälle positiivinen ja toiselle puolelle erittäin negatiivinen termi.

Mistä se yhteinen sävel sitten voisi löytyä? Ymmärtämällä mitä vastustetaan ja miksi, jolloin "puolesta" tulee itsestään. Nyt siis vastustetaan globaalia eliittiä, joka haluaa pakolla yhdistää kaikki kansat yhdeksi ja samaksi harmaaksi maailmaksi, jossa tavallinen ihminen olisi enää pelkkä hyödyke joka tuottaa ja kuluttaa harvojen eduksi. Vastavoimana sille on kaikkien maiden kansojen yhdistyminen tätä valtaa vastaan, jokainen kansa omassa maassaan. Koti on kuitenkin jokaiselle ihmiselle tärkeä asia ja kodin ympärille muodostuvat yhteisöt suojaavat sitä pientä ihmistä maailmaa vastaan. Ja kun nämä kaikki pienet yhteisöt yhdessä, mutta jokainen omalla tahollaan, haluavat itse päättää omista asioistaan, silloin alkaa tapahtumaan.


Jakavat asiat Suomessa

Pahiten keltaliivien aatetta Suomessa jakavat maahanmuutto ja poliittiset toimijat, eritoten puolueet. Nämä kaksi asiaa kun nousee esille miltä tahansa kannalta katsoen, voi olla lähes satavarma että riita siitä saadaan aikaiseksi. Äänestämällä oikea porukka valtaan voitaisiin ongelmat ratkaista mutta mikä on se "oikea" porukka, se riippuu keneltä kysytään. Jos haluaa vain samanmielisten kanssa leikkiä eikä yhdistää koko kansaa, näistä aiheista kannattaa nostaa avainkysymys. Etenkin "se MUN porukka on se joka korjaa ongelmat" asenne takaa sen, ettei sen lipun taakse mene kuin se pieni porukka joka oli jo samaa mieltä ennen keltaliivejä. Mutta kukin tavallaan?

Astetta syvemmälle kahlattaessa päästään jo harmaille vesille, jotka ovat valtaväestölle jo lähestulkoon folio-osastoa. Pankkijärjestelmä, rahan luonti ja Suomen (sotilaallinen) liittoutuminen EU:n tahi NATO:n kanssa. Kyllä, suuria ongelmia mutta suurelle osalle joko jakavia asioita tai hullun horinoita. Pienissä porukoissa on näistäkin asioista varmasti hyvä keskustella, mutta kansaa yhdistävää voimaa ei niistä tässä vaiheessa saa. Mukaan keskusteluun voitaisiin ottaa myös idän ja lännen suurvallat johtajineen, mutta silloin on riita lähes taattu.

Pankkijärjestelmistä jatkaminen vielä syvemmälle on jo sitten veren kaivamista nenästä. Samalla tässä piilee tavallaan koko ongelman juuri - se globalismi ja globalistit joita vastustetaan on piilossa kaikkien nähtävillä. Samalla kun on siis syytä ymmärtää ja selittää mitä oikein vastustetaan ja miksi, on se vastaus täyttä huuhaata ja foliohommaa valtaväestölle. Miten siis tämä ongelma voitaisiin ratkaista? Jos joku keksii tähän vastauksen, on keksinyt keinon millä se globaali eliitti nujerretaan. Koska vastausta en ainakaan itse tiedä, ehdotankin vastustuksen sijaan olemaan asioiden puolesta ja antamaan sen positiivisen aallon murskata se vastustus huomaamatta...


Yhdistävät asiat

RIC. Omine ongelmineenkin RIC on yksi niitä harvoja yhdistäviä asioita, jota vastaan en näe kenenkään kansanvaltaa kannattavan suoraan olevan. Miten se hoidetaan ja kuinka se saataisiin käyttöön, siitä voi ja pitääkin keskustella, mutta se perusajatus on kuitenkin se, mikä voi kansan yhdistää: kansanvalta. Edustuksellinen demokratiamme nykyisessä muodossaan on tullut tiensä päähän ja RIC antaisi sille tekohengitystä siihen asti, että kehitämme jotain uutta ja entistä parempaa. Tässä sitten on vaan se kompastuskivi keltaliiveille - suuri enemmistö kansasta silti uskoo että elämme demokraattisessa maassa ja vain äänestämällä voi vaikuttaa.

Rauha olisi toinen asia minkä puolesta ihmiset yleensä ovat. Ei siis ole ihme, että kaikki rauhanliikkeet on tuhottu vuosien saatossa järjestelmällisesti ja joskus hyvinkin väkivaltaisesti sen globaalin eliitin toimesta. Jokainen ihminen haluaa elää rauhassa ja turvassa omassa kodissaan. Se tulisi suoda kaikille kansoille, jokaiselle ihmiselle päällä maan. Mutta tämä sama globaali eliitti viis veisaa moisesta ja kääntää kansat toisiaan vastaan, jopa naapurit toisiaan vastaan - vain koska he tietävät että ihmiset yhdistyessään voisivat kantaa sen eliitin niskaperseotteella hus helvettiin.

No mitä sitten se yksittäinen ihminen voisi tehdä sen hyväksi, että saisimme vallan kansalle ja elää rauhassa? Kadulle ei moni syystä tai toisesta vielä lähde, mutta jo pienistä teoista voi koostua suuri virta joka kääntää maailman suunnan. Lähtisikö se omien kulutustottumusten tarkistamisesta? Globalistit haluavat ihmisten kuluttavan kertakäyttöistä krääsää, joten vaihto lähellä tuotettuun ja kestävään olisi jo pieni teko suuremman hyvän puolesta. Tiedon jakamista voi myös jokainen harrastaa ja jokainen silmäpari pois valtamedian valheista on jälleen pieni askel eteenpäin. Itsestä ja lähipiiristä huolen pitäminen rakentaa vahvoja yhteisöjä, jotka kestävät maailman tuulia aivan toisella tavalla kuin yksin jätetyt ihmiset. Näillä alkuun... miten sinä lähtisit asiaa ratkaisemaan?