keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Yhteisöistä ja yhteiskunnista


Melkein sama asia, eikös?

Sosiologiassa ja politiikassa, muutaman mainitakseni, yhteiskunta on se tärkeä yksikkö jota niin tutkitaan, kuin myös hallitaan. Yhteiskunta voidaan yksinkertaistaa jollain alueella olevaan joukkoon ihmisiä, jotka pelaavat pääpiirteittäin samoilla pelisäännöillä. Heillä on siis yhteiset lait, yhteiset säännöt sekä usein jollain tavalla yhtenäinen moraalinen käsitys miten kyseisessä yhteiskunnassa kuuluisi olla. Kuinka yhtenäinen yhteiskunta sitten on, sitä voidaan tutkailla usealla eri tavalla esimerkiksi juuri moraalisten kysymysten kohdalla. Mitä lähempänä yhteiskunnan näkemykset jäseniensä kesken ovat tärkeinä pidetyissä asioissa, sen suurempi koheesio eli yhteenkuuluvuus heillä on. Mutta tarvitaanko yhteiskunnassa yhteenkuuluvuutta?

Koheesion tärkeydestä on useita eri näkemyksiä, aina kriittisestä avainkysymyksestä sinne "ihan kiva, mutta mitä sitten"-tasolle. Jos pohditaan asiaa enemmän sieltä politiikan kannalta, jonkin ihmisjoukon hallitsemiseksi sen ei tarvitse olla kovinkaan yhtenevä - riittää, että kaikki tottelevat käskyjä suunnilleen samalla tavalla. Länsimaiset yhteiskunnat on usein muodostettu muutaman perusidean päälle: oikeusvaltio, hyvinvointivaltio, kapitalismi ja individualismi eli yksilökeskeisyys. Tämmöinen ideologia johtaa juuri tällä hetkellä SDP:n mainoskampanjan kaltaiseen ajatelmaan: "pidetään huolta kunnasta, kunta pitää huolta meistä." Kun kansalaiset pitävät huolta kunnastaan, kunta pitää huolen heistä... niin, pitääköhän?

Mitä enemmän se ihmisjoukko, jota halutaan johtaa, on hajaantunut ja organisoimaton, sitä helpompaa sitä on johtaa kunhan kaikki vaan noudattavat niitä annettuja lakeja ja määräyksiä. Pieni organisoitu joukko kykenee pyörittämään asioita ja kertomalla satujaan se yhteiskunta sitten uskoo että heitä johdetaan yhteiseksi hyväksi, koska yhteiseen tarinaan kuulu se oikeutus valtaan yhteiskunnan yhteisellä päätöksellä - äänestämällä. Mutta rauha on tietenkin pääosin maassa, koska valtaosa uskoo siihen yhteiskuntaan, jolla on ne yhteiset pelisäännöt. Olkoot ne pelisäännöt kuinka epäreiluja tahansa, ainakin ne ovat yhteisiä ihan kaikille - oikeusvaltion idea, eli samat säännöt kaikille. Yhteiskuntarauha ei kuitenkaan pitkään säily niillä yhteisillä säännöillä, jos kaikki eivät niitä noudata.


Yhteiskunta yhteiskunnan sisällä

Niin kauan kun yhteiskunnan koheesio on riittävällä tasolla, se kuitenkin kykenee toimimaan kunnolla ja ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä tuntiessaan kuuluvansa johonkin yhteisöön. Tässä onkin nähdäkseni se yhteiskunnan pahin kompastuskivi - kun mennään liian kauaksi esimerkiksi orgaanisesti muodostuneista yhteisöistä ja pakotetaan ihmiset osaksi yhteiskuntaa jota he eivät vielä/enää tunne omakseen. Ihmiset ovat laumaeläiminä hyvin kykeneviä yhteistyöhön ja muodostamaan yhteisiä etuja ajavia yhteisöjä, mutta kun ihmiset pakotetaan yhteiskunnaksi ilman koheesiota, joudutaan ongelmiin. Yksi vakavammista merkeistä tästä ovat yhteiskunnat yhteiskunnan sisällä, joilla on ihan omat säännöt.

Koska ihmisille on tärkeää kuulua johonkin ryhmään, se yleensä hakeutuu omankaltaisten ihmisten joukkoon. Tämä omankaltaisuuden tunnistaminen toimii ihan automaattisesti, mutta kasvuympäristöstä johtuen saattaa vaihdella melkoisesti. Oli se keino tunnistaa ne "omat" niistä "muista", on tietenkin sinänsä yhdentekevää, mutta kun "me" saamme tehdä jotain mitä "muut" eivät saa, on koko yhteiskunta leikkimässä tulella. Ajatellaanpa esimerkkinä että olisi vaikkapa ryhmä, yksi tämmöinen toisen yhteiskunnan sisään rakentunut yhteiskunta, jolla olisi semmoinen sääntö, että jollain paikkakunnalla saisi asua vain tiettyyn perheeseen kuuluvia jäseniä. Hieno homma, kyllähän tämmöinen sääntö saa olla, ei siinä, mutta mitä jos se suurempi yhteiskunta pitää ihmisoikeutena vapaata liikkumista ja että jokainen saa itse päättää missä asuu?

Onneksi länsimaisissa yhteiskunnissa ei koskaan pääsisi käymään niin, että sen sisällä osa pelaisi aivan omilla säännöillään ja jopa rikkoisi niitä pohjimmaisia arvoja, eikös? Tämä sisempi ryhmä noudattaa omia sääntöjään jotka ovat laajemman yhteiskunnan vastaisia, mutta he itse pitävät omia sääntöjään ylempänä kuin niitä toisia. Miten yhteiskunnan tulisi toimia tällaisessa tilanteessa? Sallitaanko ne eri säännöt muille, koska se romuttaa idean oikeusvaltiosta kuin myös yhtenäisestä yhteiskunnasta? Entä jos tämä sisälle muodostunut ryhmä muodostuukin toisista yhteiskunnista saapuneista ihmisistä, tulisiko heille antaa mahdollisuus yhdistyä ja muodostaa uusi yhteisö omine sääntöineen sinne muiden yhteisöjen keskuuteen? Poliitikkojen mukaan ongelmaa ei ole, kunhan vaan kaikki maksavat veronsa ja äänestävät juuri heitä tulevissa vaaleissa. Ne väärin äänestävät ovat kuitenkin suurempi uhka kuin se koheesion romahduttaminen?


Onko yhteiskunta siis tuhoon tuomittu ajatus?

Ihmiset muodostavat yleensä ihan omasta tahdostaan yhteisöjä, mutta yhteiskuntien muodostamiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta joku antamaan käskyjä muiden ylitse. Siitä seuraakin kysymys, onko idea yhtenäisestä yhteiskunnasta heti valmiiksi tuhoon tuomittu yritys, koska ne muiden yli valtaan tahtovat eivät yleensä tuppaa niinkään välittämään muista vaan ainoastaan itsestään? Ei sinänsä, yhteisö voi myös muodostua myrkylliseksi jäsenilleen, jolloin yleensä puhutaan kultista yhteisön sijaan. Mutta yhteiskunnat, etenkin keskusjohtoiset semmoiset, ovat onnistuneet tappamaan ja tapattamaan enemmän ihmisiä kuin kaikki taudit ja vastaavat yhteensä.

Mitä siis tapahtuisi, jos ihmisten annettaisiin muodostaa yhteisöt kaikessa rauhassa? Muodostuisiko näiden yhteisöjen välille riitoja, vai kykenisivätkö he muodostamaan vielä suurempia yhteisöjä tai löytämään ratkaisuja rauhalliseen yhteiseloon? Millä edes estettäisiin se yhteiskuntien ja yhteisöjen suuri ongelma, eli johtoon haluavat psykopaatit ja sosiopaatit? Entä se koheesio, riittääkö se yksistään pitämään yhteisön kasassa? Itse en ainakaan tiedä näihin vastausta ja kun olen yrittänyt niihin jotain näkemystä löytää, ei niistä kovin yksimielistä näkemystä ole ainakaan vielä tullut vastaan. Ehkäpä yksi järjestelmä toimii yksille ja toinen toisille? Mutta milläs sen sitten selvittää?

Politiikassa ongelma yllättävän usein ratkaistaan käyttämällä voimaa kansan pitämiseen ruodussa. Yhteiskuntarauha säilytetään vaikka siinä samalla rikotaankin niitä arvoja, joita kerrotaan pidettävän korkeimmalla. Asiaa toki auttaa se, että lait on yleensä tehty kansan hallintaan eikä niiden ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Yhteiskuntarauhan vuoksi yhteisöjen muodostuminen on pidettävä tarkasti vallanpitäjien hallussa, koska hekin ovat vain yksi yhteisö, joka nyt sattuu tällä hetkellä käyttämään muodostamaansa valtaa kaikkien muiden yli. Mitä tapahtuisikaan, jos kansa, koko yhteiskunta, muodostaisi yhteisön joka ajaisikin vaihteeksi heidän omaa etuaan eikä vain lihottaisi niitä muutamaa pyramidin huipulla? Noh, sitä vaaraa tuskin on kun kansa pian taas juoksee valitsemaan kenelle haluavat antaa valtansa, siinä samassa mahdollistaen sen vallankäytön koko yhteiskunnan ylitse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti