Demokratian historiaa - Ateena

Edustuksellisesta suoraan

Kreikkaa pidetään demokratian syntypaikkana, mutta eri kaupunkien välillä oli kuitenkin suuria eroja ja ajankohdasta riippuen ne vaihtelivat monarkian, oligarkian ja demokratian välillä. Jos ateenalaiselta demokratian aikalaiselta kysyttäisiin, millä tavalla he näkevät esimerkiksi tämän Suomessa harjoitettavan "edustuksellisen demokratian", hän osaisi heti kutsua sitä oligarkiaksi, harvainvallaksi. Mutta kun meille opetetaan pienestä pitäen, että tämä meidän mallimme on demokratiaa, niin kyllähän kansa siihen uskoo - eiväthän ne nyt valehtelisi tuommoisesta päin pläsiä?! Pohditaan sitä edustuksellisuutta jossain tulevassa tekstissä, mutta tsiikataan nyt ensin mitä se demokratia Ateenassa demokratian "kultakautena" oikein merkitsi. Tämä seuraava teksti perustuu Roslyn Fullerin kirjaan "Beasts and Gods - How democracy changed its meaning and lost its purpose".

Ateenan demokratian ytimessä oli kansankokoontumiset, tai millä nimellä niitä nyt sitten kutsuttiinkaan. Nämä kokoontumiset, joita järjestettiin neljä kertaa kuukaudessa olivat se hallitseva elin, hallitus ja eduskunta yhdessä. Kaikki miespuoliset kansalaiset (ei asukkaat vaan kansalaiset) saivat osallistua halutessaan näihin kokouksiin. Reilu 5.000 oli yleinen määrä noin 40.000:sta "äänioikeutetusta", eli yhdellä kertaa paikalla oli 10-20% kansalaisista. Eli Suomessa jos maan asioista päätettäisiin samalla tavalla, puolisen miljoonaa suomalaista kokoontuisi yhteen kerran viikossa keskustelemaan ja sitten äänestämään sen hetkisistä ehdotuksista - netin kautta mahdollinen, mutta ehkä hieman hankala systeemi? Joka tapauksessa, kokouksissa ehdotettiin asioita, niistä keskusteltiin ja sitten äänestettiin menikö ehdotus läpi. Sattumanvarainen edustus sen hetkisistä kansalaisista päätti siis asioista.

Mutta kansanvalta ei jäänyt siihen, vaan Ateenassa myös oikeus oli kansanvaltainen. Tapauksen merkityksellisyydestä riippuen 201:stä aina tuhansiin valamiehiin ratkaisi tuomarin sijaan oliko lakeja rikottu vai ei. Valamieheksi pääsi halukkaat kansalaiset ja syytetyt edustivat itseään - juristin ammattia ei ollut, koska lakineuvonta maksua vastaan oli laitonta. Tuomaritkin olivat arvalla vedettyjä kokouksen johtajia, joten oikeudenmukaisuus riippui valistuneesta kansasta. Virkamiehet, kuten tuomarit, olivat kansalla töissä omasta halustaan, mutta kukaan ei voinut hakea tiettyyn virkaan. Jos olit halukas tekemään tehtävää hallinnossa, laitoit oman lipukkeesi mukaan arvontaan kun avoimia paikkoja oli saatavissa ja jos arpa osui kohdalle, voitit virkamiehen paikan ainakin joksikin aikaa - siis tekemään tehtävää, josta kokoontuminen oli päättänyt. Ei ollut kaksoisvaltio murheena noihin aikoihin.


Tai no, enemmän edustukselliseen

Ennen tätä demokratiaa Ateenassa oli kuitenkin nykymittapuulla "demokraattinen" järjestelmä, eli 400 valittua edustajaa muodosti päättävän toimielimen. Mutta toisin kuin nykyään, tätä ei koettu kansanvaltana ja järjestelmä muutettiin jossain vaiheessa tuon yllä olevan kuvauksen mukaiseksi järjestelmäksi. Demokratiaa pidettiin kuitenkin monasti hitaana ja tehottomana järjestelmänä verrattuna oligarkiaan ja etenkin monarkiaan, missä harva tai vaan yksi päätti asioista ja muut tottelivat. Kyllä, sillä kokoontumisellakin oli valta muiden ylitse, mutta jokainen kansalainen oli oikeutettu mennä esittämään oman näkemyksensä asioista ja sitten äänestämään haluamallaan tavalla. Riitti, että kykeni suostuttelemaan muutama tuhat kansalaista niin se oma asia meni eteenpäin!

Jos kokoontuminen olisi ollut sattumanvarainen, eli arvalla vedetty kuka saapuu paikalle niin kokoontumiseen kuin oikeuteen, olisi järjestelmä ollut ehkä vielä kansanvaltaisempi, mutta tuollaisenaankin se oli huomattavasti tarkempi edustus siitä kansasta kuin mitä vaaleilla kyetään koskaan valitsemaan. Aktiivinen "poliitikko" tai "valamies" kun halutessaan sai osallistua lähes joka ikiseen kokoontumiseen ja oikeusistuntoon, mutta koska omasi vain yhden ääneen vähintään 201:stä, yhden miehen valta rajoittui 0.5% paikkeille koko päätäntävallasta. Toki taitava ja karismaattinen puhuja oli selvässä etulyöntiasemassa ja lakeja tarkasti tunteva saattoi omaa juttuaan ajaessaan suostutella valamiehistön puolelleen. Mutta sillä tavan tallaajalla oli yhtä monta ääntä, yksi, jonka hän sai antaa jokaisessa kokoontumisessa juuri haluamallaan tavalla.

Yksittäisen kansalaisen lahjominen ei siis ollut tehokas tapa saada oma asiansa läpi, mikä olikin se suuri ero tähän meidän nykyiseen malliimme nähden. Yhdelläkään kansalaisella ei ollut enempää kuin se yksi ääni, joten omaa asiaa ajaakseen piti kyetä vaikuttamaan siihen yleiseen mielipiteeseen, aivan kuten nytkin. Ehkä se suurin ero oli kuitenkin tässä edustuksellisuudessa siinä, että kansalaiset olivat oman henkensä uhalla tekemässä niitä päätöksiä - typerät päätökset omaa kansaa vastaan saattoivat koitua koko kansan kohtaloksi. Edellinen huono päätös voitiin tietenkin korjata aina tulevassa kokoontumisessa, joten pienemmät katastrofit kyettiin oikaisemaan kohtuullisen nopeasti. Oma etu oli harvemmin niin suuressa ristiriidassa kansan edun kanssa, että yksittäisen edustajan kannatti ajaa vaikka koko kaupunki nurin vain että sai itse enemmän - toisin kuin nykyään, kun tulevan huippuviran puolesta voidaan uhrata vaikka tulevatkin sukupolvet.


Voitaisiinko Ateenasta oppia jotain, tai jopa kopioida omaan sirkukseemme?

Aivan varmasti nykyinen "demokratiamme" voisi saada yhden jos toisenkin päivityksen lainaamalla noita Ateenan oppeja. Esimerkiksi Elokapina ehdotti, että he saisivat järjestää omia kansalaisfoorumeita/kookoontumisia, joilla olisi valta parlamentin ylitse. Tämä ei tietenkään olisi muuta kuin oligarkiaa ja pitkälle vietynä fasismia, mutta idea on sinänsä ihan hyvä - kansankokoontuminen olisi päätäntävallassa, eikä mikään edustuksellinen puhuvien päiden joukko. Nyt kun meillä on kaikilla mahdollisuus päästä nettiin (tai valtio voisi sen varmistaa että niin olisi), koko kansan kokoontuminen ja jokaisen osallistuminen kaikkiin äänestyksiin olisi teknisesti täysin mahdollista. Ne oikeat vallanpitäjät eivät moista toki missään vaiheessa halua että kansa saisi päättää, koska siinä olisi vaarana että kansa siinä vallassa ollessaan korjaisi myös vallanpitäjien aivopesukoneiston, eli median ja koulujärjestelmän.

Arvalla virkamiesten valinta tosiaan putsaisi myös kaksoisvaltion, ainakin osittain. Samalla pitäisi tietenkin kieltää kaikki salaseurat, kuten vapaamuurarit ja vastaavat, koska he kykenisivät siltikin hoitamaan asioita omaksi edukseen vaikka virkanimitykset olisivatkin arvalla vedetty halukkaiden johdosta. Mutta tämäkin olisi mahdollista hoitaa, JOS kansa olisi vallassa. Oikeuslaitoksen puhdistus ja muuttaminen valamiehistöön korjaisi myös useita ongelmia ja juristien ammattikunnan kieltäminen ei välttämättä olisi se huonoin mahdollinen idea. Ehkä nykyään jouduttaisiin ainakin osaan viroista laittaa arpaonnen ja halun lisäksi myös joitain vaatimuksia tietyistä tarvittavista taidoista, koska nykyinen yhteiskunta on karvan verran monimutkaisempi kuin silloin kauan ennen. Koulutuksella tämä voitaisiin kuitenkin hoitaa kuntoon muutamassa vuodessa, sanoisin.

Mutta kaiken tämän kansanvaltaisuuden tiellä tosiaan seisoo se tiedon portinvartija - media. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, tämä on demokratiaa ja vaikka siinä onkin ongelmia, se on siltikin paras järjestelmä mitä on koskaan keksitty! Näitä valheita toistamalla kansa uskoo, että heidän omaa etuaan ei voida mitenkään muuten ajaa, koska olisimmehan jo keksineet paremman tavan! Kyllä, keksimme, mutta sitten oligarkit tahtoivat päästä eroon kansanvallasta ja he kehittelivät useita eri malleja uskotella kansalle mitä "demokratia" on. Ja nyt minkään moisen uudistuksen ajajia pidetään vähintäänkin hulluina, esimerkiksi keltaliivejä, joiden RIC-malli olisi suoraa demokratiaa ja virkamiehistöstä saataisiin ne pilaantuneet omenat pois kansan itsensä päätöksellä. Kansanvalta siis oli mahdollinen, kun kansa niin halusi - Ateena on siitä todisteena. Siksi on niin tärkeää vallanpitäjille, että kansa ei saa tietoonsa että se voisi olla vallassa myös tänä päivänä.