Median (vaikutus)valta

Valta yksilön yli

Samalla tavalla kuin kansan valta, median valta on lähes suoraan verrannollinen sen levikkiin nähden. Ei siis ihme, että valtamedia käyttäytyy hyvinkin mustasukkaisesti "uusmediaa" kohden - he nakertavat valtamedioiden valtaa pala palalta, kun ihmiset vaihtavat tiedonlähteitään johonkin aivan muuhun kuin oltiin totuttu. Koska levikki ja näkyvyys ovat niin merkittävässä asemassa median vallan määrän suhteen, (etenkin valta)mediat pyrkivätkin esittäytymään mahdollisimman luotettavina lähteinä sille materiaalille jota tuottavat. Kukapa sitä nyt valehtelevaa ja epätarkkaa mediaa seurausi? Siksi medialle onkin niin kovaa myrkkyä kaiken maailman "totuuden etsijät", eli ne pahat salaliittoteoreetikot, jotka kehtaavat mennä paljastamaan ne paskapuheet joita sinne "luotettavan" tiedon sekaan jatkuvasti ujutetaankin.

Halu vaikuttaa muihin ihmisiin, vaikutusvalta, onkin monelle mediaa tekevälle ihmisille yksi suurimmista ajavista motivaatioista. Sitä omaa mielipidettään toimittelijat mieluusti lisäävätkin kaikkeen tuottamaansa materiaaliin, samalla kun kertovat olevansa niin kovin objektiivisia. Mutta tämä on mahdollista vain silloin, kun päätoimittaja sen sallii ja siksi mediat ovat "päätoimittajiensa näköisiä", niin hyvässä kuin pahassa. Päätoimittajat taas kertovat, että heihin ei ulkopuolelta vaikuteta, eli ne median omistajat ja päätoimittajan palkanneet tahot eivät mukamas omaa lainkaan valtaa kyseisen median toimintaan. Eikä Suomessa ainakaan ole mitään mediapoolin kaltaista ryhmää, joka ohjaisi sitä virallista tarinaa millään tavalla - se on puhdasta salaliittoteoriaa! Siksi mediapoolin toiminta onkin monelta osin salaista, aina jäseniään myöden - salailu on avoimmuutta!

Mutta median todellinen vaikutusvalta yksilöön on hyvin rajallinen ja ehdollinen. Media ei voi päättää seuraako yksilö mediaa, ei sitä uskooko yksilö mitä media kertoo eikä sitä, miten yksilö median tarinan tulkitsee. Sama päteekin jokaiseen yksilöön, eli on yksilöstä kiinni paljonko median antaa (suoraan) vaikuttaa ja näin omata valtaa hänen ylitseen. Toki media on vain yksi osa siitä kaikesta mikä ihmiseen vaikuttaa tiedon kautta, mutta nykypäivän median kyllästämässä maailmassa osa siitä median tuputtumasta tarinoinnista saavuttaa jokaisen. Miten se tarina sitten vaikuttaa ihmiseen onkin toinen asia. Asiaa pyritäänkin tieteen avulla hienosäätää jatkuvasti vallanpitäjien haluamaan suuntaan, niin yksilöön tarkemmin kohdistuen mutta ennen kaikkea miten se media kykenisi hallitsemaan tehokkaammin niitä massoja.


Yleinen mielipide

Median valta tuleekin selvimmin esille seuraamalla "yleistä mielipidettä", joka on pääosin sen valtamedian kirjoittamaa ja kertomaa. Itsenäinen ajattelu on liian työlästä raskaan päivän jälkeen, joten on paljon helpompaa vaan heittää viihteelle työpäivän päätteeksi ja antaa sen tutun median kertoa mitä mieltä mistäkin asiasta huomenna pitää olla. "No mutta enhän minä noin tee vaan ajattelen asiat itse!", siis muodostat mielipiteesi tarkasti valikoidusta tiedosta ja median itsensä valikoimilta "asiantuntijoilta" saatujen mielipiteen pohjalta. Jep, itsenäistä ajattelua, ihan selvästi. Neljäs valtiomahti onkin mahtavampi kuin yksikään niistä muista kolmes... kahde... yhdestä, johon Suomen vallan kolmijako sen vallan jakaa.

Median vaikutus massoihin onkin niin merkittävä, että se kykenee johdattamaan omissa rajoissaan kansan lähes mihin tahansa suuntaan. Kun tämä yhdistetään hallinto/virka-koneistoon, onkin valta jo hyvin harvoissa käsissä. Ja kun nämä kaksi toimijaa noudattavat ison rahan käskyjä, onkin valta lähestulkoon yksissä käsissä jota taas kutsutaan fasismiksi. Tämä nimitys on kuitenkin niin ikävä, että termiä pyritään kääntämään tarkoittamaan jotain ihan muuta ettei se massa jota ne fasistit ohjailevat huomaisi että se vaikutusvalta ei ole suinkaan kansalla vaan yksissä käsissä jolla ei todellakaan ole se kansan etu vaan oma etu ensimmäisenä. Ai niin, sekin oli tietenkin salaliittoteoriaa...

Joukkomieli on kuitenkin vaikutukselle hyvin altis, minkä vuoksi vallanpitäjät eivät lainkaan pidä siitä, että ihmiset kokoontuvat yhteen muun kuin heille sanellun aatteen vuoksi. Media yrittääkin jatkuvasti vaikuttaa siihen, mitkä ovat sillä hetkellä hyväksyttyjä syitä kerääntyä samanmielisten kanssa yhteen ja mikä on sitä pahaa, syntistä, kokoontumista. Kaikki se ohjelmointi ja saarnaus saattaa kertarysäyksellä mennä pieleen jos yksilö havahtuu kusetukseen ja menee kertomaan siitä kaverilleen, joka kertoo kaverilleen, joka kertoo... Ei, ainoastaan virallisilla tahoilla on oikeutus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin! Se on sitä länsimaista demokratiaa jossa sananvapaus kuuluu kaikille ja se sananvapaus tarkoittaa sitä, että olet vapaa toistamaan mitä valtamedia sinulle kertoo!


Paljonko sillä medialla siis on oikeasti valtaa?

Valtaa yksilön yli? Sen verran kuin yksilö sen antaa vaikuttaa itseensä. Paitsi tietenkin sosiaalisen paineen ja massojen kautta, eli ... hyvin paljon. Media myös omaa vallan yksilön kohtalosta siinä, että se voi päättää hyvinkin suurelta osin missä valossa kyseinen yksilö esitetään. Suurinta osaa ihmisistä tämä ei tietenkään koske, vaan ainoastaan niitä "julkkiksia", joiden maine on lähes täysin median hallussa. Kyllä, julkkis voi pyrkiä tekemään asioita parantaakseen omaa mainettaan, mutta media on se joka määrää tuleeko se näkyviin ja etenkin sen, millä tavalla kyseinen henkilö esitetään suurelle yleisölle eli yleiseksi mielipiteeksi. Onko siis ihme, ettei niitä julkkiksia näy juurikaan puhumassa nykypäivän tyranniaa vastaan? Siksi pisteet kaikille tyranniaa vastustaville (melkein)julkkikselle, eli esimerkiksi Jontille - "Kulkutautimyönteinen ft. Jontti" on ehdottomasti kuuntelun arvoinen, jos sen sattuu jostain löytämään ennen kuin sensuuri sen vie...

Entäpä media oikeutus valtaan? Sitä ei kukaan äänestänyt, se tuskin tuli miltään korkeammalta olennolta eikä sillä ole isointa tykkiä... Paitsi että, Napoleon jo aikoinaan kertoi, kuinka tulisi pelätä mediaa enemmän kuin tuhatta pistintä. Siksi vallanpitäjät kautta aikojen ovat halunneet pitää tiedonvälityksen tiukasta omissa naruissaan, ettei sinne yleisen mielipiteen joukkoon eksyisi vääriä näkemyksiä niistä vallanpitäjistä. Ja juuri siitä syystä niitä vapaita toimittajia kiikutetaan polliisin toimesta kisahallille jäähtymään - vallanpitäjät eivät pidä kilpailusta, jonka sääntöjä he eivät kykene täysin ohjaamaan. Pahat uusmediat pilaavat virallista tarinaa netin mahdollistaman vapaan tiedonvälityksen vuoksi!

Miten on, onko mielestäsi oikein että medialla on valtaa ylitsesi? Kuuluuko sille koneiston läpi jyllätylle toimittajalle oikeus päättää mitä ja miten kertoa sinulle maailman menosta? Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, kuinka se valta on yhä harvemmissa käsissä ja jos yhtään vaivautuu tutkimaan asioita siltä "väärältä" suunnalta, on asia selvästi nähtävissä - kansoja johdatetaan median kautta suuntiin, joista se kansa ei todellakaan hyödy. Kustaan niskaan ja kerrotaan että sataa, pidetään pimennossa ja syötetään paskaa... Mutta se syyllinen ja syntinen löytyy aina siitä pienestä toimijasta, jolla ei ole valtaa muiden yli lainkaan. Suuret mediat ovat syyntakeettomia, kun ohjaavat laumaa alas kallionkielekkeeltä. Kyllä, medialla on suuri määrä valtaa ja kaikki keinot sen käyttöön - mutta samalla vain sen verran, kuin ihmiset sen sallivat. Ja kansahan sallii, koska se on heidän turvallisuutensa vuoksi, yhteiseksi hyväksi!

Kansan valta

Onko valta kansalla?

Demokratia - demos ja kratos - kansa ja valta/hallinta. Kansalla on siis valta, yksinkertaista, juttu suljettu ja seuraava tapaus, eikös? Monelle tämä asia on siinä taputeltu, että meille kerrotaan asian olevan näin, mutta mehän emme tyydy lainkaan näin yksinkertaiseen ja ylhäältä syötettyyn tarinaan, emmehän? Suosittelisin kuitenkin alkuun lukaisemaan edellisen pohdinnon nimeltään "Potentiaalista valtaa", mutta ilman sitäkin toki pärjää. Alkuun ensimmäinen huomio kielenkäytöstä demokratiasta puhuttaessa. Kansanvalta ja kansanhallinta kuulostaa ainakin omaan korvaani eri asioilta ja ehkä siinä onkin koko jutun juoni? Onko kansa vallassa vai hallitseeko kansa?

Länsimaisessa demokratiassa tämä "parlamentaarinen" tai "edustuksellinen" demokratia antaa jo osviittaa sille, että kansa hallitse vaan sitä hallitaan. Kansan suora vaikuttaminen asioihin on lähestulkoon nolla niitä muutamaa poikkeusta joissa suora demokratia antaa kansalle mahdollisuuden ohittaa se parlamentti. Tällöin kansalla on niin valta kuin hallinta, niin rajallinen kuin se onkaan. Äänestäminen onkin monelle se tapa osoittaa niin valtaa kuin hallintaa, mutta edustuksellisessa demokratiassa se ääni ei ole niinkään vallan käyttöä, kuin vallan luovuttamista jollekin toiselle, samalla kun antaa hyväksyntänsä sille että muilla on sen jälkeen valta ylitseen.

Jos siis äänestyksessä antaa valtansa toiselle, omaako sen jälkeen edes oikeutta valittaa asiasta? Äänen antaminen tässä nykyisessä järjestelmässä kun antaa sen oman vallan koneistolle, joka sitten laskuharjoituksen perusteella jakaa sen vallan "kansanedustajille" ja kuin ihmeen kaupalla antaa heille myös oikeutuksen koko kansan hallitsemiseen, valtaan heidän ylitseen. Voidaan kuitenkin sanoa, että valta on kansalla, mutta kansa antaa sen pois koneistolle, sen sijaan että käyttäisi sitä itse mahdollisesti omaksi edukseen. Kuten sanonta menee, ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka antaa? Onko siis oikein, että kansalla on valta kun se tuntuu tekevän päätöksiä joilla se vahingoittaa jatkuvasti itseään?


Kuuluuko valta kansalle?

Enemmistödiktatuuri eli demokratia on yksi yleisimmistä oikeutuksista valtaan. Machiavellin mukaan valta on sillä, jolla on isoin tykki ja mikä muukaan kuin isoimman oikeus tämä "demokratia" onkaan? Mitä isompi kansa, sen enemmän sillä on oikeus talloa muiden, pienempiensä, varpaille - kysy vaikka jenkeiltä, venäläisiltä ja kiinalaisilta. Toki länsimaisessa demokratiassa korostetaan yksilönvapauksia, mutta se koneiston valta on suoraan suhteessa siihen määrään valtaa, kuin kansa sille haluaa antaa. Tasavallassa kaikilla on valtaa yhtä paljon ja yksilöiden vallan summa on sitten valtion valta, joka keskittyy sitten muutaman tahon hallintaan ja valtaan sen vallan antaneiden yli. Meneekö se nyt ihan oikein?

Voitaisiinkin sanoa, että tasavalta jossa kansa ei tiedä mitä tekee onkin erittäin vaarallinen, niin kansalle itselleen kuin kaikille muille. Tämä sama toki vaivaa oikeastaan kaikkia valtioita, mutta se ei vähennä ongelmaa millään tavalla että kaikki tekevät samoin. Kuulemma Suomessa myös se valtakoneisto toimii niin paljon paremmin kuin muualla että asiasta ei saisi edes valittaa - koska muualla on kerran vielä huonommin... mutta silloin voitaisiin myös sanoa että moisen mielipiteen omaavilla ihmisillä ei kyllä paranisi olla yhtään valtaa kun se valuu kuitenkin sinne pyramidin huipulle ja koko kansaa vastaan. Kun kansa on ihan pihalla koko hommasta, miksi sillä pitäisi olla yhtään valtaa?

Kansanvallan suurin ongelma onkin tietämätön kansa. Eli juuri se, mihin vallanpitäjät pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin. Kun valtaa ei edes väitetty olevan kansalla, asia oli sillä selvä, mutta kun ruvettiin puhumaan kansanvallasta, niille oikeille vallanpitäjille tulikin hienoinen ongelma etsiä uusia keinoja pysytelläkseen vallassa. Onneksi kansaa on helppo kasvattaa kuin herkkusieniä, eli pitää pimennossa ja syöttää paskaa - sitä varten ns. "valtamedia" on olemassa. On turha sanoa etteikö media tee tehtäväänsä, koska sen ainut tehtävä on varmistaa ettei kansa saa koskaan päähänsä että heillä on niin valta kuin keinot käyttää sitä. Onneksi median valta ei murru ja kansaa elää autuaan tietämättömänä tässä illuusiossa, jossa se kuvittelee olevansa vallassa antamalla sen vallan pois vapaaehtoisesti. Ja juuri siitä syystä näitä kaikkia vihapuhelakeja ja sensuuria ajetaan täyttä häkää lainsäädäntöön... Jos nimittäin kansa herää, se saattaa huomata, että...


Vallan voi ottaa aina takaisin ja siksi se on niin pelottavaa

Kyllä, valta on edelleen kansalla, mutta keinot sen käyttämiseksi ovat rajallisia - koska niin meille kerrotaan. Saamme käyttää valtaamme ainoastaan äänestääkseemme uudet puhuvat päät sopivin väliajoin, sekä mennä osoittamaan tarkasti rajatuin säännöin mielipidettämme kadulle mielenosoituksen muodossa. Liberaalissa demokratiassa oikeus osoittaa mieltään vapaasti kuuluu olennaisena osana siihen tarinaan "kansan vallasta", joten ei ole ihme että kun sitä rajataan näinkin räikeästi kuin näiden zombie-rajoitusten nimissä tehdään, että kansalla alkaa noustua epäilyjä siitä tarinasta.

Illuusio tai simulacrum, kummaksi tätä sitten haluaakaan kutsua, tästä kansanvallasta onkin päivä toisensa jälkeen suuremmassa vaarassa murtua. Miksi? Koska vain valheet tarvitsevat puolustusta, totuus nousee kuin itsestään pintaan. Media, vallanpitäjien käskystä, on syöttänyt kansoille paskaa jo niin kauan että valtaosa ihmisistä pitää normaalina sitä, että meille valehdellaan päin pläsiä ja pidetään pimennossa valtaosista suurista asioista. Meille kerrotaan, että jokin asia on "salaliittoteoriaa" ja hyvän kansalaisen ei tulisi uskoa lainkaan mitä asiasta muut kuin valtamedian edustajat kertovat.

Yksikään vallanpitäjä ei ole vallastaan tahi hallinnastaan vapaaehtoisesti luopunut. Kyllä, he ovat joskus saattaneet näennäisesti astua sivuun, mutta vain säilyttääkseen ne kulissit pystyssä ettei kansa huomaisi keisariaan ilman vaatteita. Ja ainut mitä sen tyrannian kaatoon edelleenkin tänäkin päivänä riittää se, että kansa ei leiki tyrannin käskyjen mukaan. Jos näin pääsisi nimittäin käymään, kansa saattaisi voimaantua uusista voimistaan niin paljon, että laittaisi koko järjestelmän uuteen uskoon. Ja sehän ei käy ollenkaan päinsä... Kansalla on kuitenkin se valta muuttaa asiat paremmaksi, mutta onko sillä taitoa tahi halua tehdä niin? Turvallinen orjuus on monelle haluttavampi vaihtoehto kuin vapaus, jonka mukana tulee aina riskejä joista jokainen joutuu kantamaan oman vastuunsa.

Potentiaalista valtaa

Mahdollisuus

Kiitokset tästä pohdinnosta kuuluvat seuraaville tyypeille: Peter Morriss, Stephen Buckle ja Amartya Sen. Konseptit vallasta ovat kiehtoneet ihmiskuntaa pitkään, mutta vain harva on siinä asemassa, että voisi julistaa olevansa vallassa. Vai onko? Aloitetaan potentiaalista, mahdollisuudesta saavuttaa jotain, tulla joksikin. Moraalin kannalta kysymys on tärkeä: miten asioiden potentiaali vaikuttaa tapaamme käsitellä kyseistä asiaa. Kuvitellaan, että meillä on vaikkapa männyn käpy, jossa on siemenet vielä sisällä. Se ei ole suuri ja mahtava petäjä, mutta sillä on potentiaali kasvaa semmoiseksi. Kävyllä on myös mahdollista päätyä eläinten ruuaksi, jolloin sen mahdollisuus päätyä sahatavaraksi katoaa. Se oravan perskules tuhosi siis mahdollisuuden tuoda metsurille leivän pöytään! Useita mahdollisia kohtaloita, kuten huomaat.

Missä moraali taas tulee vahvasti kysymykseen on esimerkiksi siinä, kun puhutaan ihmisestä sen eri kehitysvaiheissa. Sikiöllä on potentiaali kasvaa aikuiseksi ihmiseksi, mutta jostain syystä monen mielestä ensimmäisen kahdeksan viikon ajan, vaikka se potentiaali ei siitä millään tavalla muutukaan, se sikiö on vain "solukasa" jolla ei ole juuri muuta arvoa kuin lääketeollisuuden eri tavat muuttaa ihmishenki rahaksi. Suurta hämmennystä tuntuu myös aiheuttavan se, että pelkästä siittiöstä, munasolusta tai vaikka kärpäsen munasta yksistään ei voi koskaan kasvaa ihmistä vaan siihen tarvitaan jotain, jonka luulisi olevan biologian perusopinnoissa rautalangasta väännettynä. Sattuma voi aina puuttua peliin, tietenkin, mutta jos kaikki menee "normaalisti", se sikiön potentiaali kasvaa ihmiseksi on erittäin suuri. Ehkä jopa vääjäämätön?

Individiualistille yksilön potentiaali onkin tärkeä asia - kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Kyllä, ympäristömme ja omat ominaisuutemme antavat runsaasti rajoitteita, joskus jopa esteitä, mutta jokaisella ihmisellä on potentiaali tulla miksi ikinä haluaa. Kollektivistille taas se yksilö on enemmän tai vähemmän ratas, joka voidaan tarpeen tullessa vaihtaa toiseen ja uhrata yhteisen hyvän vuoksi. Potentiaali on toki otettava huomioon, eli "suuria tiedemiehiä" pitää suojella heidän omilta ihmiskokeiltaan ja yhteiseksi hyväksi se tavan kansa on uhrattavissa vallanpitäjien päätöksestä. Turvallisuutesi vuoksi turvallisuutesi voitaan mitätöidä - kollektivistien logiikka. Kollektiivin potentiaalia selvitä yhteisönä on tietenkin suurempi kuin yksilön, mutta jos sen kollektiivin johdossa on ihmisiä, joilla se "yhteinen etu" ei ole se prioriteetti, saadaan lähinnä vain potentiaalinen katastrofi aikaiseksi?


Kyky, pystyvyys, halu ja itse tapahtuma

Voimaannuttaminen on nykypäivänä muodissa. Ihmisiä voimaannutetaan ja täten autetaan täyttämään se potentiaali, joka heissä piilee. Mutta mikä rajoittaa mahdollisuuksia saavuttaa jotain? Ajatellaan vaikka ihmisen selviytymisen kannalta tärkeää asiaa, ruokaa. Lähestulkoon jokaisella ihmisellä on kyky syödä tai juoda, mutta näiden kykyjen käyttö on valinnanvaraista. Ihmiset saattavat paastota, valita olla syömättä, tai unohtaa syödä ja juoda, jonka seurauksena henki lähtee. Kaikille se ruuan saatavuus ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaikka se kyky ratkaista se oma nälänhätä löytyisikin ja haluakin päästä nälästä eroon. Pystyykö ihminen käyttämään kykyään ei välttämättä riipu ihmisestä itsestään, mutta kenen syy se sitten on?

Hyvinvointivaltiossa kerrotaan, että on sen valtion tehtävä varmistaa kaikille ihmisille edellytykset ja mahdollisuus saada kaikki ne elämän perustarpeet: ruoka, vesi ja katto pään päälle, näin esimerkiksi. Mutta esimerkiksi Suomessa näin ei tapahdu, vaan ihmisiä on nälässä ja kodittomana, vaikka samaan aikaan hallituksella on varaa vaihtaa liikennemerkkeihin sukupuolineutraaleja tikku-ukkoja ja pohtia, uusiutuuko turve Suomessa kun se muualla maailmassa kuitenkin niin tekee. Nämä päättäjät kuitenkin omaavat kyvyn auttaa näitä oman maan kärsiviä, he myös pystyisivät siihen ja ainut rajoittava tekijä heille onkin haluttomuus tehdä niin. Haluttomuuteen voikin sitten olla moninaisia syitä.

Eli saadakseen murkinaa napaan, ihminen tarvitsee kyvyn ja halun syödä, minkä lisäksi hänellä täytyy olla pääsy ruokaan ja resurssit hankkia se ruoka. Näyteikkunasta ruuan katsominen ei vielä auta, joten pelkkä ruuan läsnäolo ei ongelmaa vielä ratkaise. Siksi niin monet laskennalliset tavat päätellä, kuinka hyvin jollain maalla menee eivät anna sitä todellista kuvaa maan tilasta. Jos osalla on paljon ja lopuilla vähän tai ei mitään, laskennallisesti kaikki on hyvin koska keskiarvoisesti koko kansalla menee riittävän hyvin. Ja tämä sama pätee tietenkin moneen muuhunkin asiaan, joista yhtäkään ei voida ratkaista sillä hallitusten lempparitavalla ratkaista kaikki ongelmat: kaatamalla rahaa niiden päälle. Ja jos se ei toimi, ongelma voidaan aina poistaa hiljentämällä ne äänet, jotka ongelmista puhuvat, eikös?


Tasa-arvoa ja valtaa muiden yli

Ainut saavutettava tasa-arvo on tasa-arvo lain edessä ja sekin on kyseenalainen asia. Ihmiset eivät ole eivätkä tule olemaan koskaan tasavertaisia keskenään ja kaikki tavat yrittää pakottaa siihen johtaa aina lisääntyneeseen eriarvoisuuteen. Jokaisella ihmisellä siitä sikiöstä lähtien on potentiaali tulla miksi tahansa, mutta käytännön seikat ja sattuma vaikuttavat suuresti siihen mitä tuleman pitää. Tasan ei mene nallekarkit, mutta voitaisiinko niitä nallekarkkeja edes hieman pyrkiä tasaamaan kaikkien kesken? Kollektivistien mukaan kyllä, individiualistille ongelma onkin eettinen - missä on hyväksyttävä raja jakaa niitä nallekarkkeja uusiksi?

Uudelleenjakoa varten tarvitaankin yksi kahdesta vaihtoehdosta: yksilön oma halu toimia eettisesti ja jakaa muille, toimia siis yhteistyössä, tai sitten jollain taholla halu käyttää valtaa muiden yli ja pakottaa siihen. Kumpaankaan näihin ei kaikilla ihmisillä kuitenkaan ole potentiaalia. Psykopaatit ja sosiopaatit eivät omaa kykyä toimia eettisesti ja jotkut eivät suostu käyttämään valtaa muiden yli vaikka heille se mahdollisuus suotaisiin. Käytännössä sinne valtaan muiden yli pyrkiikin ne, joita sinne ei saisi koskaan päästää. Ja jos tätä ongelmaa ei ihmiskunta kykene ratkaisemaan, saamme jatkaa sodista, nälänhädästä ja muista vastaavista ihmisen omatekoisista katastrofeista nauttimista.

Suurimmassa osassa ihmisistä on kuitenkin potentiaali tehdä tälle asialle jotain. Lopettaa se vallanpitäjien manipuloinnin tukeminen ja auttaa rakentamaan jotain uutta (ja ihmeellistä) tulevaisuutta niin itselleen kuin mahdollisesti koko ihmiskunnalle. Nykyinen malli mahdollistaa sen, että ne kaikista huonoimmat vaihtoehdot saavat kaikki edut puolelleen ja eettiset valinnat aiheuttavat yksilöille eniten ongelmia. Kyky on kuitenkin opittava asia, joten meillä kaikilla on potentiaali levittää sitä tietoa ja ideoita, jotka mahdollistaisivat hieman valoisemman tulevaisuuden lähes kaikille... ei tosin niille, jotka nyt valtaansa väärin käyttävät kansaa vastaan. Mikä on ratkaisevassa asiassa? Tieto ja sen saatavuus, eli media, jolla olisi kyky sekä keinot, mutta ei lainkaan halua. Miksiköhän? Totuus vapauttaa.

Aatteen valossa: Vallanpitäjiä ei arvostella

Kansan rahoilla kansaa vastaan, taas kerran

Kuten osa lukijoistani on jo saattanut huomata, makuni niin kirjojen kuin esitysten/luentojen suhteen poikkeaa hieman siitä... tavallisesta. Tällä kertaa Youtube ehdottikin oikeaa herkkupalaa - kuinka haukut ja leimaat hulluksi kaikki väärää mieltä olevat perustuslain ja yhdenvertaisuuslain sallimalla tavalla. Yhdenvertaisuuslain kolmannen luvun useammalle kohdalle naureskellen, perustuslain sanan- ja mielipiteenvapautta pilkaten ja suoraan CNN:ltä kopioituna Oulun yliopisto oli tuottanut esityksen nimeltään "Tiedon valossa: Itsepuolustuskurssi salaliittoteorioita vastaan". Esitys oli yhtä tuore, alkuperäinen ja omalaatuinen kuin pappi lukiessaan suoraan Raamatusta koko saarnansa, joten ei maaliteta esityksen pitäjää koska tilalla olisi voinut olla mikä tahansa puhuva pää toistamassa tätä samaa vanhaa ja väljähtänyttä tarinaa pahoista salaliittoteorioista ja teoreetikoista.

Demokratia oli jälleen uhattuna kun joku kehtasi kyseenalaistaa vallanpitäjien tarinat! Edellinen Oulussa tuotettu "plörönää kansankielellä" tai joku vastaavasti nimetty hieno esitys Oulun terveydenhuollon tekemänä putsattiin nopeasti pois kansan näkyviltä kun se kyseenalaisti tätä nykyistä satua virallisiin faktoihin vedoten. Suomen sotilaassa tehtiin hiljattain samoin PCR-testien suhteen ja sielläkin oli demokratia uhattuna, mutta kaikki Yleä seuraavat kuitenkin tietävät satavarmasti niiden oikeiden syyllisten olevan ne väärinajattelijat! Koska raha ja valta vetää puoleensa ne kaikista reiluimmat ja mukavimmat maailmanparantajat!

Sama tarina pahoista salaliittoteoreetikoista on toki jatkunut jo vuosikymmeniä, aina JFK:n taikaluodista lähtien ja yksikään fakta tai fysiikan lain osoittama mahdottomuus ei ole virallista tarinaa romahduttanut. Akateeminen tyhmyys ja ymmärtämättömyys onkin vaatimuksena päästä ja pysyä sinne korkeisiin virkoihin, koska yksikin väärä mielipide johtaa välittömään lynkkaamiseen - aivan kuten liberaalissa demokratiassa kuuluukin! Vai oliko se totalitaarisessa tyranniassa, kun menee ne kaksi niin helposti sekaisin kun niissä tapahtuvat asiat eivät eroa toisistaan kuin nimeksi? Noh, pitemmittä puheitta, seuraava kappale on lyhennelmä siitä lähes tunnin propagandapläjäyksestä... on mulla halvat harrastukset, eikö? Kai se johtuu siitä, että se oma palkka ei riipu siitä miten asioita ymmärtää tai niistä puhuu...


Ei näin, ei koskaan näin

Tutkijatohtoria harmittaa kovasti ihmisten väärä skeptisyys joka ei ole lainkaan uskomusjärjestelmä vaan ainoastaan puhdasta faktaa. Propagandaa maiden välillä käytetään runsaasti ja toisten syyttely on arkipäivää. Koska suurvallat eivät koskaan valehtele mistään, se on salaliittoa että joku suurvalta olisi tehnyt jotain pahaa. Salaliittoja on oikeasti olemassa, jos sanaa käytetään sen sanakirjamäärityksen mukaan, ajatella! Kansallisen turvallisuuden vuoksi on ok tehdä asioita salassa, samoin kuin lääketieteellisissä asioissa, joten ne ei ole salaliittoja vaikka ovatkin. Oikeita salaliittoja ovat: VW:n päästöhuijaus, tupakkateollisuus ja sen vaarat, Snowden/NSA vakoilujuttu ja Lahden dopingskandaali. (Mutta jos sitä ei valtamediassa kerrota, se ei ole oikea salaliitto!) Vain oikeat tahot saavat paljastaa salaliittoja ja tonkia asioita, etsien selityksiä ihmeellisille asioille. Ne oikeat tahot määrittävät myös mikä on perusteeton tai perusteellinen epäily.

Epäily todistettavasti ja aikaisemminkin valehteleviin tahoja kohden on paha asia. Valtamedia kertoo aina totta. Muut mediat paha. Kaikki tieto, joka vahvistaa omaa kantaa kelpaa, kaikki muu on huono asia. Ristiriidat eivät ole ongelma virallisissa tarinoissa, ainoastaan salaliitoissa. Salaliittoteoreetikot eivät osaa tehdä teorioita tai perustella mitään, koska olkiukkoilu osoittaa sen. Salaliittoteoriat ovat kuitenkin luonnollinen osa ihmisten ajattelua. Oikeat auktoriteetit osaavat kuitenkin erottaa väärät todisteet oikeista, joten historiamme on saletisti täysin oikein. Isoihin tapahtumiin löytyi eriäviä mielipiteitä viimeisen reilun sadan vuoden ajalta runsaasti. Jokainen meistä on osa jotakin salaliittoa riippuen siitä, keneltä kysytään. Vääriin salaliittoihin uskominen on uskonto. Vanhat salaliitot ovat harmitonta höpöhöpöä. (Koska eiväthän ne niin tekisi)...

Akuutteihin ilmiöihin liittyvät teoriat on paha juttu, esimerkkinä Sandy Hook, plörönä ja Pizza gate. Trump paha! Kiina paha! (Venäjä unohtui?) Salaliittoteoriat antavat syyllisen asioihin. Yhteinen uskomus antaa tärkeitä sosiaalisia suhteita. Salattu/oikea tieto voimaannuttaa. Salaliittoteoriat yhdistyy mielenterveysongelmiin - joko syy tai seuraus. Vaarallinen Q! Ilmastonmuutosdenialismi paha! Väärät plörönäuskomukset paha! Puolustautuminen: jaa valtamediaa, se kertoo aina totuuden ja kaikki muu väärin, ei uskottavaa. Valtamedia kertoo kun oikea salaliitto paljastuu. Joku olisi puhunut, esimerkkinä Snowden. Inhimillinen virhe tai viralliset tahot löytävät vilpin. Jos se olisi oikea salaliitto, se olisi jo paljastunut em. syistä. Isollakaan rahalla ei voi piilottaa mitään. Auktoriteetti ja vallanpitäjät ovat aina luotettavia, muut ei niinkään. Kenelläkään ei voi olla motiivina oma etu, joten salaliittoja joita ei mediassa ole kerrottu ei todennäköisesti ole. Kiitoksia mielenkiinnosta.


Mitä tästä opimme?

Ainakin sen, että vallanpitäjiä mahtaa puntti tutista kun päivä toisensa jälkeen saadaan "asiantuntijoita" kertomaan kuinka pahoja syntisiä väärää mieltä oikeen ovat. Virallinen tarina on lähes poikkeuksetta tapahtumaketju, jonka virheitä salaliittoteoreetikoksi leimatut pyrkivät osoittamaan. Virheiden määrällä ei kuitenkaan ole usein väliä, koska sille vaihtoehtoiselle tarinalle vaaditaan täysi johdonmukaisuus ja ristiriidattomuus. Mutta kun se on teoria, työn alla oleva selitys, ei siis se virallinen versio jonka kerrotaan olevaan tietyllä tavalla ja jokaiselta osin totta. Ja kun sen KETJUN katkaisee, se osoittaa että se tarina ei voi pitää paikkansa. Siihen viralliseen tarinaan uskovaa harvemmin kiinnostaa totuus tai sen selvittäminen, vaan koko asia on syötettävä riittävän uskottavan tarinan muodossa. Sillä, onko se tarina totta tai todistettavissa ei ole niinkään väliä, kunhan se vaan kerrotaan oikeasta lähteestä.

Tiede oli sitä, että ei saa kyseenalaistaa tai asioista puhua avoimesti. Omertan lakia ei ole. Tuomioistuimet eivät koskaan mokaa, eikä poliisissa tai muualla virkavallassa ole koskaan korruptiota. Näillä eväillä se virallinen tarina elää ja voi hyvin. Ne perusoikeudet, kuten sananvapaus, ovatkin se ikävä piikki siinä virallisen tarinan lihassa - aina valmiina pistämään niissä haavoittuvuuksissa, joissa tarina ei täsmääkkään todellisuuteen. Kun jopa oma lakimme kieltää väärien mielipiteiden hyljeksinnän, miksi ihmeessä saamme sitten kuunnella tätä samaa pilkkalaulua päivästä toiseen? Jos kerrotaan kyseessä olevan demokraattinen oikeusvaltio, voisi kuvitella myös niiden virallisen tarinan airueiden kunnioittavan niitä sääntöjä, joiden mukaan kertovat elävänsä?

Ei tämä tohtori tietenkään täysin väärässä ole. On olemassa paljon salaliittoteorioita joiden takana ei ole juuri mitään totuuspohjaa. Kännissä, läpällä tai tahallaan, tietoa syötetään nettiin valtavia määriä ja ne kaikista hulluimmatkin teoriat saavat varmasti kannatusta. Ja osa niistä hulluimmistakin teorioista voi olla totta. Paremmisto taas kuvittelee tunnistavansa ne oikeat väärästä erilleen, aivan samalla tavalla kuten he tunnistavat propagandankin: samaa mieltä=totta, eri mieltä=propagandaa. Ja millä tämä voitaisiin ratkaista? Sananvapaudella ja mielipiteenvapaudella. Kaksi hyvinkin yksinkertaista asiaa, joita halutaan rajoittaa niiden suunnalta, jotka kertovat ettei heillä ole mitään salattavaa, muutoin kuin turvallisuutesi vuoksi ja omaksi parhaaksesi! Semmoinen päätös tosin kuuluisi kansanvaltaisessa maassa kansalle... tyrannit taas vaativat sitä, että vain yksi virallinen tarina sallitaan. Mutta eiväthän ne nyt niin tekisi, kysykää vaikka tuolta tohtorilta!

Kaikki media on edelleenkin propagandaa

Kuka olisikaan arvannut?

Kun James O'Keefe, eli Project Veritas, paljasti viimeisimmän pomminsa "CNN vaikutti vaaleihin ja onnistui kaatamaan Trumpin mahdollisuudet uudelleenvalintaan", ihmiset vaikuttivat yllättyneiltä ja jopa valtamediaa myöten asiaa hieman paheksuttiin. O'Keefe sai kiitokseksi työstään saapasta Twitteristä ja lähtee asiaa setvimään oikeuteen - satakielen kanssa ei leikitä seuraamuksetta. Mitään uutta tai ihmeellistä tässä tapauksessa ei tosin ollut, koska Project Veritas on tehnyt tätä täsmälleen samaa työtä jo hyvän aikaa ja paljastanut samankaltaisia asioita vuosien saatossa useaan otteeseen. Mutta jostain syystä nämä paljastukset aina pääsevät yllättämään valtaväestön. Johtuukohan se äänestäminen samasta asiasta - valikoiva ja hyvin lyhyt muisti?

Edward Bernays ja Walter Lippmann kirjoittivat samasta asiasta jo 1900-luvun alussa, eli kertoivat miten medialla ohjataan yleistä mielipidettä. Nämä molemmat toki kertoivat asiasta niin, että se on se demokratian kulmakivi - näkymätön käsi, joka ohjailee hienovaraisesti kansaa heidän omaksi edukseen. Ainut tapa luoda yhtenevä kansa on varmistaa, että kaikki tietävät samat asiat ja ajattelevat niistä samankaltaisesti. Liberaaliin demokratiaan nähden tämä on tietenkin ristiriidassa, koska siinä jokaisella saa olla oma mielipide. Toisaalta taas kollektivismissa ja sen korkeimmassa muodossa, fasismissa, tämän kaiken kansan yhtenäistäminen saman tarinan alle on se tavoiteltu tila. Mitä se siis kertoo nykyisestä järjestelmästä?

Hieman uudempaa kirjallisuutta taas edustaa "Media, Persuasion and Propaganda" - Marshall Soules sekä "Propaganda and persuasion" - Garth S. Jowett & Victoria O'Donnell. Pitää tietysti mainostaa omaakin räpellystä aiheesta, eli "Propagandan lyhyt oppimäärä", mutta näiden edellä mainittujen kirjojen päälle oma teokseni ei tuo juurikaan mitään uutta, ainoastaan samaa mutta suomeksi. Kaikki nämä teokset kertovat kuitenkin täsmälleen samaa tarinaa - media kykenee manipuloimaan yleistä mielipidettä ja myös tekee sitä, jatkuvasti. Mutta on kuulemma hullua salaliittoteoriaa, että median omistajilla olisi valtaa vaikuttaa kokonaisiin kansakuntiin?


Laillista manipulointia

Mikään ei kuitenkaan kiellä tai estä mediaa manipuloimasta välillä hyvinkin härskisti ihmisten mielipiteitä. Mielipiteet esitetään faktana tai faktat mielipiteenä, sen mukaan kumpi sopii tilanteeseen. Tarkasti valikoidut asiat kerrotaan tarkasti kehystettynä ja vääristä asioista ei puhuta lainkaan. Yksi yhteinen tarina sallitaan, sen rikkojia rangaistaan. Ja tämän sitten kerrotaan olevan demokratiaa, kun muutama taho päättää mitä ihmisille kerrotaan ja minkä pohjalta ihmiset tekevät päätöksiään. Vuoden 2013 jälkeen mustan propagandan käyttökin laillistettiin jenkeissä, joten sinne meni se viimeinenkin laillinen este syöttää ihan puhdasta paskaa kaikelle kansalle.

Kenellä sitte on oikeus syöttää sitä paskaa ja päättää mitä muut tietävät? Päätoimittajat mediatalossa kantavat valtikkaa siitä, mitä heidän propagandatuuttinsa ulostaa, mutta joku taho sen päätoimittajankin on sinne pallille yleensä valinnut. Päätoimittajien mukaan heihin ei tietenkään vaikuteta, muutoin kuin sillä kunniavelalla omistajiaan kohtaan ja vertaistensa kanssa ajatushautomoiden bileissä yhdessä juoniessa. Jokainen yhtään maailmanpolitiikkaa seuraava voi seurata, kuinka nämä suuret pelurit kuten CFR ja WEF julistavat avoimesti omia agendojaan ja pian sen jälkeen sitten paikalliset tahot toistavat papukaijan tavoin samaa asiaa. Mutta tämä on kuulemma puhdasta sattumaa?

Mikä voisikaan siis mennä pieleen, kun kourallinen ihmisiä omistaa valtaosan medioista ja loputkin seuraavat kuuliaisina samoja tarinoita jos haluavat pysyä leikissä mukana? Kansa uskoo että kyseessä on "demokratia" jota markkinoidaan siis kansanvaltana, vaikka jokainen tietää tasan tarkkaan ne lukemattomat sanonnat kuten "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Suomessa media onkin luonut hienon puolustusmekanismin kansaa vastaan - JSN, Julkisen Sanan Neuvosto, joka "rankaisee" medioita kun he astuvat siitä yhteisestä tarinasta liian kauaksi, tai liian härskisti tuottavat propagandaa että kansa saattaisi siitä suuttua. Pukki kaalimaan vartijana, mutta haitanneeko tuo kun samaa tehdään aina valtion ylintä johtoa myöden - itse vahditaan itseään ja omaa toimintaa?


Voidaanko asialle tehdä jotain?

Jos katsoo kuinka päättömiä satuja kansaan uppoaa niin tilanne ei näytä hyvältä. Kuvitellaan tilanne, että poliisi lopettaisi nopeuksien mittaamisen kokonaan ja kaikki automaattitolpat laitettaisiin nurin. Uskoisitko uutista, joka kertoo että "Suomessa ei ajeta enää ylinopeutta lainkaan"? Entä jos jokaisen kolarin syyksi laitettaisiin kännykkään puhuminen kesken ajon, koska lähes jokaisen autosta löytyy kolarin jälkeen kännykkä? Eli jokainen kännykkä autossa olisi "tapaus". Jokainen piirtäköön itse yhtäläisyydet nykypäivän narratiiveihin.

Median demokratisoinnista osa etsii ratkaisua, mutta mitä se voisi sitten käytännössä tarkoittaa? Kansallahan on jo nyt Suomessa oma media - Yle, mutta sen toimintaan ja tuotantoon kansalla on tasan yhtä paljon vaikutusta kuin maan päätöksiin noin yleensä: ei niin mitään. Mutta jos valehtelu ja tahallinen manipulointi kiellettäisiin ja maassamme olisi toimiva oikeusjärjestelmä (eikä nykyisenkaltainen virkamafia), olisi kansalla mahdollisuus laittaa ne propagandistit vastuuseen tekosistaan. Mutta länsimaiseen demokratiaan moinen ei tietenkään kuulu, koska yksi yhteinen tarina menisi ihan pilalle.

Jos asiaa ei voi eikä saa kyseenalaistaa, se ei ole tiedettä vaan kultti, uskonto tai uskomusjärjestelmä. Näinkin yksinkertainen ajatus on nykypäivänä vallankumouksellinen, joten mikähän median kyseenalaistus sitten on? Media kertoo mitä sinun halutaan tietävän, ei mitä sinun tulisi tietää ja jos et seuraa uutisia, et tiedä mistä puhutaan ja kun seuraat uutisia, tiedät mitä mieltä sinun tulee olla mistäkin asiasta. Oikean tiedon vaatiminen riippumattomilta lähteiltä olisi perusta toimivalle yhteiskunnalle. Yhden virallisen tarinan syöttäminen pakolla taas puhtaan fasistinen malli. Kumpaa sinä haluaisit?

Maalittaminen määriteltynä

Vihdoin ja viimein määritelmä!

Juuri julkaistussa "Maalittamisen laajuutta käsittelevä kirjallinen aineisto - Yhteenveto" sisäministeriön kirjasessa on maalittaminen määritelty... kahdella eri tavalla. Sisäministeriön virallinen määritelmä menee tälleen: "Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen. (Sisäministeriö 2021.)"

Kun taas Valtioneuvoston loppuvuodesta 2020 valmistunut selvitys "Järjestelmällinen häirintä ja maalittaminen. Lainsäädännön arviointia" käyttää seuraavaa määritelmää: "Maalittaminen on yleensä tietoverkossa tapahtuvaa järjestelmällistä toimintaa, jossa kohdetta uhataan tai loukataan esimerkiksi levittämällä hänen yksityiselämäänsä kuuluvia tietoja tai esittämällä hänestä perättömiä tai muuten halventavia tietoja. Maalittamisella pyritään vaientamaan kohde tai muuten vaikuttamaan hänen toimintaansa. Maalittamisen pelko vaikuttaa siihen, mitä puheenaiheita julkisuudessa käsitellään ja millä tavoin. (Illman 2020.)"

Hallinnoltamme näitä maalitusdokumentteja on toki tullut useampiakin, joista olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, mutta tässä uusimmassa taitaa olla ensimmäistä kertaa ns. "virallinen" määritelmä. Että asioista voidaan puhua, on niille annettava nimi, mutta tässä nimeämisessä törmätäänkin heti siihen ongelmaan, että kyseisestä ilmiöstä puhuttaessa ei välttämättä puhuta kuin samankaltaisesta asiasta, ei samasta asiasta - tämä taas olisi tärkeää täsmällisyyden takia ja kun tästä lähdetään lakia sorvaamaan, tulemme oletettavasti saamaan yhtä laadukasta lainsäädäntöä kuin nämä viimeaikaiset rajoitukset olivat... eli perustuslain vastaisia, mutta mitäs pienistä. Miksikö näin epäilen? Koska virallisessa määrityksessä on yksi norsunkokoinen ongelma...


"Yksittäinen henkilö"

Maalitusta siis tekee aina yksittäinen henkilö ja yhteenvedon perusteella ongelma on siinä, että kohteena on jokin "virallinen" taho. Oikeusvaltiossa lainsäädäntö suojelee yksilöä muilta yksilöiltä ja kollektiivilta, mutta tämmöisissä fasistisissa järjestelmä lait suojelevat koneistoa yksilöltä. Laillisten keinojen "väärin"käyttöä ollaan kriminalisoimassa, kun koneisto tai sen jäsenet ovat uhattuna. Yhteenvedon teossa määritelmää kuitenkin vaihdettiin aina sen mukaan kenen kanssa oltiin puhumassa, jolloin saatiin yhden pahan termin alle mahdollisimman monta asiaa ja ilmiö kuulostamaan entistä vaarallisemmalta. Ihanaa, eikös?

Ja missä se ongelma jälleen kerran piili? Yksilöt antoivat väärällä tavalla palautetta "hyville ihmisille" ja koneiston jäsenille jostain, mitä nämä kohteet olivat ensin itse tehneet. Ihmiset eivät siis osanneet antaa rakentavaa palautetta?! Ihanko oikeasti? Joku tavan kansalainen jonka muroihin viranomaiset ovat kusseet ties kuinka monta kertaa ei välttämättä jaksa tehdä sitä sadannetta turhaa valitusta (joka ei koskaan etene) vaan antaa sen palautteen julkisesti esimerkiksi sosiaalisen median kautta?! Vau, lähdetääs etsimään yllättyneitä...

Uhka demokratialle! Kyllä, tämä kaikki, jälleen kerran, on suuri uhka demokratialle. Siis sille yhdelle sallitulle tarinalle, jota koko mediakenttä kynsin-hampain suojelee paljastumasta täydeksi vedätykseksi. Kun mistään asiasta ei saa kehyksen ulkopuolelta puhua, ei sinne kehyksen sijaan jää kuin ne samat runkkuringit jotka tietävät tasan tarkkaan millä argumenteilla mistä asioista saa puhua julki. Tiedäthän, ne "maailman vapain media", "vain äänestämällä voit vaikuttaa" ja muut vastaavat sadut joiden todenperäisyyttä ei saa kyseenalaistaa. Kyllä, tämä "demokratia" on ihan satavarmasti uhattuna, kansanvallasta kun ei ole missään kohtaa kyse.


Tavis ei suojaa saa

Onko maalittaminen sitten ongelma? Kyllä, monessa kohden on. Kaiken maailman silliparvet saavat vapaasti mustamaalata ihmisiä ja kerätä nimilistoja "pahoista ihmisistä", siinä kun yksikin poikkitelainen kommentti yhdestäkin virkamiehestä, toimittelijasta, poliitikosta, poliisista tai vastaavasta heidän omalla nimellään antaa aiheen kansalliseen hätätilaan. Kun se koneiston osa tekee jotain väärin, siitä ei saa puhua, mutta kun yksittäinen ihminen omaa yhdenkin väärän mielipiteen, hänen kimppuunsa saa käydä kaikin voimin aina virkamafiaa myöden. On tämä hieno maa...

Mikä tässä lain kannalta muodostuukin ongelmalliseksi on se, että perustuslaki ei tunne "virallisia tahoja" erilleen tavan kansalaisesta yhdenvertaisuudessaan. Molemmat kun ovat vain ihmisiä!? Tämä uusi ja ennenkuulumaton asia kuin että kaikille kuuluu samat oikeudet ja vapaudet on jälleen se piikki kollektivistien lihassa ja siksi asiaan halutaankin hetimiten muutos. Ihmisoikeudet voidaan myös unohtaa koska ne suojaavat myöskin yksilöä kollektiivilta ja nyt halutaan rangaista yksilöitä, jotka uhmaavat kollektiivia! Määritelmän mukaan medialynkkaus ei nimittäin ole maalitusta, koska kun koko koneisto mustamaalaa ja pilkkaa yksilöä, se ei ole maalitusta ja vain maalitus on pahaa!

Kyllä, maalitus uhkaa demokratian ja oikeusvaltion illuusiota ja pahimmillaan aiheuttaa kansalaisten tuen korruptiota täynnä olevalle järjestelmälle loppumisen. Ja tämä on iso ja paha asia, koska virkamafia haluaa elellä valtamedian suojissa nyt ja tulevaisuudessakin. Lait on tehty muutettavaksi, joten varmasti saamme nauttia maalituslainsäädännöstä, joka estää kaiken virkavallan arvostelun julkisesti. Ja kun se julkisesti arvostelu kielletään, se ei tietenkään lisää kansan inhoa sitä virkavaltaa kohtaan eikä voisi koskaan lävähtää käsiin, eiks jeh? Mutta kun on väkivaltakoneisto suojana, voi kansan oikeuksia ja vapauksia polkea rajattomasti. Kunnes se raja tulee vastaan... Tyranniat kaatuvat vain yhdellä tavalla.

Median etiikka

Nykytilanne

Viimeisen vuosisadan aikana kolme toisiinsa kietoutunutta ilmiötä on ollut johdattelemassa ainakin länsimaisia yhteiskuntia kohti nykyistä tilaansa: 1) Suuryritysten, ns. "ison rahan", vallan kasvu kaikkialla, 2) Tavan kansalaisten tahto vaikuttaa omiin asioihinsa demokratian kautta ja 3) Ison rahan halu pitää valta itsellään ja poissa kansan ulottuvilta. Nyky-yhteiskunnassamme raha ja valta kun ovat ne mittarit, joilla ratkaistaan mikä on totta ja mikä tarua. Propagandalla saadaan aikaiseksi jopa se kuuluisa "2+2=5", eli ihmiset uskovat täysin absurdeihin ja todistettavasti valheellisiin narratiiveihin vain, koska se "valtamedia" on niin heille kertonut. Etkö usko? Kuinkas ne Saddamin joukkotuhoaseet taas menikään? Aivan, valhe levisi kaikkialle kenenkään kyseenalaistamatta ja kun ne keskoskaapitkin todistettiin valheeksi, lopputulos oli "sori siitä".

Pieni ja hitaasti kasvava joukko journalisteja onkin aiheuttanut tuohon edellä mainittuun kolmiodraamaan melkoisesti ongelmia. Ei, ei siihen kansanvallan kohtaan vaan ison rahan monopoliin tiedosta. Journalistien eettiset säännöt ainakin periaatteessa kieltävät puhtaan valehtelun, mutta lukemattomat propagandan keinot kuten esimerkiksi kieputtaminen, kehystäminen, hivuttaminen ja virittäminen tarjoavat propagandisteille runsaasti keinoja manipuloida yleisöään ja silti väittää toimivansa journalistin etiikan mukaisesti. Karu totuus journalisteilla onkin se, että "luotettavaan mediaan" ei sallita kuin virallisen tarinan mukaista tavaraa, joten niitä rehellisiä journalisteja ei valtamediaan eksy kertomaan niistä rajatuista asioista - muutoinhan siellä voi olla hyviä ja osaavia toimittajia, jotka vaan tietävät tasan tarkkaan kenen varpaille ei astuta. Mutta se pieni joukko, jonka tuossa alussa mainitsin, pomppii väärien tahojen varpaille ihan surutta ja tulos onkin sen mukainen.

Kulttuurimme onkin kyllästetty sillä rahan ja vallan, eli kilpailun ihailulla. Media on ollut tässä suurimmassa roolissa koska se on tehnyt sitä samaa tehtävää johon se ns. valtamedia on alunperinkin luotu - kertomaan kansalle tasan tarkkaan sen, mitä vallanpitäjät haluavat kansan tietävän. Onkin tavallaan turha puhua median tai journalistien etiikasta, kun he tekevät vain juuri sitä työtä johon koko järjestelmä on luotu. Mutta toisaalta, ihmiskuntahan on kertoman mukaan kehittynyt, joten mikäettei se mediakin olisi kehittynyt ulos raameistaan? Ja onhan näin käynytkin - yhä useampi pienmedia pyrkii tuottamaan eettisesti kestävällä pohjalla olevaa materiaalia ihmisille. Joku voisi sitä kutsua jopa totuuden kertomiseksi, mutta valtamedian mukaan se on vähintäänkin malinformaatiota. Pilaavat hyvän tarinan faktoilla, mokomat!


Korjaus

Ensimmäinen askel koko ongelman ratkaisuun olisi sananvapaus. Ilman sitä, ei tätä ongelmaa voida poistaa millään tavalla. Siitä seuraava valtava harppaus olisi se, että asia tunnustettaisiin - mediamme on pääpiirteittäin muutaman tahon omistuksessa, jotka ajavat omaa etuaan mediansa kautta. Ja tämä "iso raha", joka päättää mitä juuri sinä näet seuraamiltasi kanavilta on melkoisen perustavaa laatua oleva yhteiskunnallinen ongelma, josta ollaan hiljaa kuin kusi sukassa. Miksi hiljaa? Koska kapitalismi pelastaa maailman ja kilpailemalla saadaan aina paras mahdollinen tuote kuluttajalle! Ilman kilpailua, meillä olisi varmasti paljon heikkolaatuisempaa propagandaa?

Samat vallanpitäjät, jotka nyt määrittävät mitä media kertoo päättävät myös sen, mitä nämä "päättäjämme" kertovat kansalleen. Ylikansallista valtaa käyttävät ajatushautomot ja vastaavat suoltavat tarinoitaan loputtomalla syötöllä ja jokainen "hyvä poliitikko" tietää kenen leirissä kannattaa seisoa. "Kansan"edustamisella ei tässä ole mitään tekemistä. Ja nyt tilanteen korjaukseen nämä "kansanedustajat" pitäisi saada kunnolla tietoiseksi ongelma ja sen lisäksi muuttamaan lainsäädäntöä niin, että moinen vallan väärinkäyttö ei enää onnistuisi. Ja tietenkin sama jengi määrää sen, mitä kouluissa opetetaan ja mitä tarinoita yliopistot suoltavat nuorison päähän. Kaikki ihan satavarmasti kansan parhaaksi, eikös?

Median demokratisointia on myös ehdotettu, koska politiikan kautta mediaa tuskin tultaisiin saamaan kuriin. Kansantuomioistuin, joka antaisi sanktioita valehtelevalle ja harhaanjohtavalle medialle voisi olla yksi ratkaisu ja verrattuna tähän Suomen malliin, missä media valvoo itse itseään ja rankaisee itse itseään, ongelmaa voitaisiin ainakin hieman korjata. Mutta milläs saat sen auktoriteettiuskovaisen kansan uskomaan, että ne auktoriteetit ovat kusseet kansaa silmään kaikki nämä vuodet? Korjaussarja, josta tässä puhuin, onkin siis enemmänkin lista asioita, joiden tapahtuminen on listalla toisena heti helvetin jäätymisen jälkeen? Ehkä joku muu keksiikin miten nämä ratkaistaan, joten pohditaan sitten mikä oikeasti muuttuisi?


Mahdollinen tulevaisuus

Entä jos media mainostaisi asioita kuten kunnioitus ja totuus sen sijaan että kaikessa ykkösenä on raha ja kilpailu? Entäs jos Platon ja Aristoteleen kaltaisten ihmisten mainitsemia hyveitä oikeasti pidettäisiin hyveinä aina siellä mediassakin asti? Saisimmeko kenties tilalle johtajia, joita kansa voisi katsoa ylpeydellä ylöspäin? Vai tarvitsemmeko edes mitään johtajia, jos kansa oikeasti välittäisi toisistaan? Utopistisia asioita, joten otetaan muutama harppaus lähemmäksi reaalimaailmaa ja nykytilannetta. Siis sitä, missä sananvapaus on lähinnä vitsi ja sadan vuoden aikana rehellisiä poliitikkoja on eduskunnasta löytynyt yhteensä ehkä kourallinen.

Jos valtamedia vaivautuisi edes auttavasti noudattamaan lakia, sen harjoittama syrjintä ja tahallinen vastakkainasettelu olisi jo riittävä syy viedä yksi jos toinenkin päätoimittaja oikeuden eteen vastaamaan tekosistaan. Jos journalistit vaivautuisivat edes auttavasti noudattamaan sitä etiikkaansa, jota väittävät noudattavansa, he kertoisivat asioista asioina ja pitäisivät mielipiteensä niistä loitolla. Nykyään mielipiteet esitetään faktoina ja faktoja kohdellaan mielipiteinä, jos virallinen tarina sitä vaatii. Medialla olisi oikeasti mahdollisuus ja toimivassa yhteiskunnassa velvollisuus toimia vallan vahtikoirana - saattaa päivänvaloon kaikki vallanpitäjien suhmuroinnit. Nyt nämä omertàn lakia noudattavat toimittelijat tekevät vain yhtä asiaa - varmistavat ison rahan vallan kansojen yli.

Ja sitten se sananvapaus... ottaen huomioon, että aina presidenttiä myöden ihmisiä halutaan hirteen ja varoittavaksi esimerkiksi vääristä mielipiteistä, voidaan sanoa tilanteen olevan ... huolestuttava. Kaikki poliittiset puolueet vaativat väärää mieltä olevien lynkkaamista - ainoa ero onkin siinä, miten se "väärä" määritetään. Monet ihmisoikeusjärjestöt eivät liioin näe ongelmaa, koska heidän rahoituksensa riippuu siitä että tiettyjä ongelmia ei nähdä. Sama ihmiskunnan syöpä vaivaakin lukemattomia eri yhteiskuntien rakenteita - rakkaalla lapsella on monta nimeä, itse kutsun sitä neoliberalismiksi. Moni muukin on samaan päätynyt, mutta korjaukseksi on ehdotettu lähinnä teknofasismia joka kyllä ratkaisee osan ongelmista. Paitsi sen, että koko ihmiskuntaa kohdellaan edelleen kuin orjaa - kahlittuna ja vallanpitäjien käskystä toimiaan tekevänä. Vapaus ja rauha ovat vain kauniita sanoja tällä hetkellä. Pitäiskö asialle tehdä jotain?

Liberaali vasemmisto ja konservatiivi oikeisto

Yleinen näkemys

Vasemmiston ja oikeiston määrittäminen on nykyään jokaisen omalla vastuulla. Jos katsottaisiin niiden alkuperää, sinne Ranskan vallankumouksen aikoihin 1789 hujakoille, oikeisto oli se monarkiaa kannattavat ja vasemmisto sitä vastustavat. Oikeisto oli siis konservatiivinen, hierarkioihin ja lakiin/järjestykseen painottava porukka ja vasemmisto oli sitä vastaan. Vasemmisto oli tuolloin "republikaaneja" eli tasavaltaa ajavia, koska he nimenomaan vastustivat monarkiaa, kuningasta, ja vaativat vallan kuuluvan kaikille. Tämä siihen aikaan varsin liberaali näkemys antoikin vasemmistolle kuvan siitä, että he olisivat liberaaleja.

Oikeistoon liitetään vahvasti talousliberalismi ja kapitalismi. Konservatismi taas jos sitä verrataan vasemmistoon on monella oikeistolaisen aatteen kannattajalla selviö. Jenkeistä taas tulee se tasavaltaisuus, mutta se ei Suomessa päde koska yksikään (vakavastiotettava) taho ei ole maahamme vaatimassa kuningasta tai vastaavaa. Toisaalta taas poliittisessa kentässä Kokoomus kertoo olevansa enemmän liberaali, mutta kuitenkin he vastustavat useita yksilönvapauteen kuuluvia asioita kuten sananvapaus, mikä ei aatteena kuulu taas kumpaankaan, konservatismiin tai liberalismiin. Kapitalismin tukeminen onkin lähes ainut "oikeistolainen" asia mitä Suomen oikeistosta löytyy ja siitäkin voidaan olla montaa mieltä... No entäs vasemmisto, heillä sentään on pakka kunnossa?

Jos vasemmisto joskus oli liberaali, niin siitä ei ole kyllä enää sitäkään vähää jäljellä politiikassa. Yksilönvapaudet on unohdettu jo kauan sitten ja uusi näkemys onkin "progressiivinen", edistyksellinen. Eli että sukupuolia on tsiljoona, alistetuilla on etuoikeus kaikkeen ja väärät mielipiteet pitää kieltää kokonaan - edistyksellistä. Talouspuolella koko vasemmisto on pääosin kapitalistinen, nimittäin sosiaalidemokraattinen. Toisin kuin yleisesti uskotaan, sosiaalidemokratia on kapitalistinen järjestelmä, ei sosialistinen. Vielä oudommaksi vasemmalla asian tosin tekee se, että kapitalistinen järjestelmä ei voi olla tasavaltainen eikä demokraattinen, jolloin vasemmisto on hylännyt kaikki ne aatteet, joita vasemmisto ennen ajoi.


Kaikki samaa kollektiivia

Moni voikin ihmetellä että milläs kummalla näin sekavalla kentällä kansa tietää mitä äänestää ja sen jälkeen milläs ihmeellä se sopu voidaan saada syntymään niin että saadaan muodostettua enemmistöhallitus. Siis semmoisen hallituksen, joka estää vallan kolmijaon ja muuttaa sen näennäisesti korkeintaan kahtiajaoksi. Äänestämisestä en nyt tällä kertaa tarkemmin selittele, mutta aiheesta löytyy muista teksteistä jokunen maininta. Mutta se konsensus löytyy tästä kentästä yllättävänkin helposti, koska jokaisen puolueen "pää"aate ei ole niin oikealla tahi vasemmalla. Keskelläkö? No ei oikeen sielläkään...

Se yhteinen aate on se kollektivismi, eli ajatus siitä että kaikkien tulee toimia samalla tavalla ja yhteinen etu ajaa yksilön edun edelle joka kerta. Ainut kilpailu, mikä puolueiden välillä tapahtuu onkin se, että kenen pillin mukaan pitäisi tanssia ja siinähän sitä on helppo sitten jakaa valtaa niin, että kaikki ovat riittävän tyytyväisiä saamastaan vallasta muiden yli. Edustajalle taas riittää se, että puhuu sujuvasti paskaa että tulee valituksi. Ei siis liberaalia, ei konservatiivia - ainoastaan kollektiivista ajattelua ja suuri joukko ihmisiä, jotka tuntevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden yli.

Ja mikä se olikaan se kollektivistien unelma? Fasistinen järjestelmä - kaikki valta yhdellä taholla. Valtiovalta eli koko kaksoisvaltio, suuryritykset, media ja väkivaltakoneisto (armeija ja poliisi) kaikki saman porukan hallinnassa tavalla tai toisella. Tämä kollektivistien unelma onkin näin zombie-viruksen aikana lähempänä kuin koskaan ennen ja Schwab-jugendien johtama maamme onkin täyttä höyryä matkalla kohti sitä unelmaa: suurta nollausta. Sitä vastustavat tahot tuolla korkeammissa portaissa eivät kuitenkaan vastusta sitä siksi, etteivät he halua fasistista järjestelmää vaan siksi, että he haluavat itse sinne johtoon. Heidän unelmansa on "inklusiivinen kapitalismi", missä valta jaetaan ylikansallisille toimijoille kuten WTO, WHO ja vastaavat, jotka sitten kukin hallitsevat tiettyä osaa järjestelmistä... ja tietenkin tanssivat tasan tarkkaan niiden oikeiden vallanpitäjien pillin tahdissa.


Kansa vastustaa omaa etuaan

Jos tämä edellä mainittu ei vielä ole mielestäsi vielä haaste eikä mikään kumottavaksi, ajatteleppa kuinka vaikeaksi tämän fasismin pysäyttämisen tekee se, että valtaosa kansasta hurraa ja haluaa sitä fasismia. Kansa tietenkin itse kieltäytyy vielä uskomasta siihen, että se kannattaa fasismia (eli ovat fasismidenialisteja), koska heille syötetään median taholta että kaikki tehdään heidän omaksi parhaaksi ja turvallisuutensa vuoksi. Jos auktoriteettiuskovaiselle menet esimerkiksi näyttämään tämän tekstin, hän pitää sekä linkittäjää että tekstin kirjoittajaa vähintäänkin hulluna - eiväthän ne nyt niin tekisi!

Ei liioin haittaa, että nykyiset toimet ovat myös luettavissa esimerkiksi Gregory Stantonin vuonna 1996 jenkkien ulkoministeriölle esittämässään paperissa "The 8 Stages of Genocide", 8 porrasta joukkotuhontaan. Kaikki toimet mitä nykyään ajetaan ovat toistuneet ihmiskunnan historiassa aina samalla tavalla ja johtaneet tiettyjen kansanosien lynkkaamiseen. Mutta toisaalta, ne "oikealla tavalla ajattelevat" on tietysti aina palkittu vallanpitäjien toimesta, joten ehkä siinä on syy miksi osa tahtoo päästä osaksi mahdollista tulevaisuuden teknofasismia?

Olemmeko sitten jo nyt liian pitkällä tässä kehityksessä ja edessä on vääjäämätön teknokraattinen fasismi, missä kaikki väärinajattelijat menettävät ihmisoikeutensa? Suurin osa pitää moista ajatusta teknokratiasta täysin absurdina, koska A) kyllähän meille kerrottaisiin televisiossa jos niin olisi tapahtumassa, B) eiväthän ne nyt niin tekisi ja C) eihän minua voi noin huijata, olisihan siihen havahtunut jo kauan sitten. Loppuun vielä lainaus tuntemattomalta, joka saattaa aiheuttaa pientä funtsimista: oikeudet ja vapaudet, joista nyt luovumme, ovat oikeuksia ja vapauksia, joista lapsenlapsemme eivät koskaan edes kuulleetkaan. Ihmisoikeuksien ja vapauksien luovuttaminen, joko kertarysäyksellä tai hitaasti hivuttamalla johtaa aina tyranniaan. Tyranniasta tosin on keinot päästä eroon...