perjantai 15. marraskuuta 2019

Kuka pelkää punaista miestä?


Punapelkoa

"Red scare", punapelko, kuvaa terminä kommunismin, sosialismin ja minkä tahansa vasemmistolaisen "ääri"ajattelun pelkoa. Tai no, pelko ei ehkä ei ole se ainut tunne vaan kyseessä on useammin halveksunta ja suoranainen viha kaikkea "vasemmistolaista" ajattelua kohtaan. Jenkit ovat jo käyneet molempien maailmansotien aikana/jälkeen omat kammokautensa läpi, ainakin paperilla, mutta sama minkä tahansa ei-oikeistolaisen ajattelun halveksunta on hyvin tyypillinen ajattelumalli veikkaisinkin kaikissa länsimaissa. Mutta keskitytään tällä kertaa enemmän Suomen tilaan, koska muut maat joutuvat purkamaan omat traumansa ihan itse.

Jokainen historiaa yhtään tutkinut tietää tasan tarkkaan mitä Suomessa tapahtui 1900-1970 aikana. Siis niiden omien lasien läpi katsottuna ja muiden kertomana. Sodissa tuli ruumista ja kansa tappoi ja kaatui säilään muiden käskystä ja ohjeistuksella - aivan kuten kaikkialla muuallakin. Vallanpitäjät vaihtuivat kerta toisensa jälkeen puolin ja toisin, mutta sama tarina jatkoi kulkuaan: punainen on paha, tai sitten hyvä jos olet sillä puolella. Sekä hyvät että pahat tekivät ja teettivät asioita, joita ei rauhan aikana tapahtuisi ja näitä tapahtumia kerrataan edelleenkin vaikka varmuutta ei niistä ole. Sama todellisen historian tuntemattomuus toki vaivaa kaikkia asioita, joten ei kaivella noin kaukaa tämän enempää.

Kelataan siis tähän päivään ja nykyiseen "vasemmisto"hallitukseen, jota Rinne kansan mandaatilla johtaa. Nykyinen hallitus on ehkä punavihrein tähän astisista, mutta politiikka on sitä täsmälleen samaa neoliberaalia ihanuutta kuin edellisen hallituksen taholta - köyhiltä viedään ja rikkaimmille annetaan. Lupaukset ennen vaaleja tultiin yksi toisensa jälkeen petetyksi, samoin kuin kaikki edellisetkin hallitukset ovat tehneet, mutta vasta kun ne lupaukset petettiin "punaisen" taholta, se synnytti suurta pöyristymistä muuten (sini)valkoisena itseään suurelta osin pitävältä kansalta. Mitään ei siis oltu opittu edellisiltä kerroilta - poliitikot lupaavat ummet ja lammet, mutta vaalien jälkeen lupauksilla pyyhitään takapuolta kun ne hyvä veli-verkostot pitää muistaa ruokkia jos aikoo sielä korkealla pysyä.


Mitä punaisen sävyä nyt sitten oikeen pelätään?

No mitä ihmeen punaisuutta täällä Suomessa sitten pelätään? Venäjää käsketään pelätä samalla kun Venezuela, Bolivia ja muut vastaavat sosialistihallinnot saivat oikeutetusti turpiinsa koska se punaisuus oli syynä kaikkeen pahaan! Kiinakin on pahaa punaista, koska sielä kansa pidetään tiukasti kurissa ja muita vastaavia "hyi hyi"-tarinoita saamme kuulla harva se päivä. Onko ongelma sitten siinä punaisuudessa, vaiko diktatuurijohtajissa? Vai onko ongelma muiden sekaantumisessa maan asioihin ja syyn vierittämisen punaisuuden kontolle? Jos jossain maassa on kansansa puolella oleva johtaja näinä päivinä, voi olla lähes varma että maahan tarvitaan vapautta ja demokratiaa jos luonnonvarat ovat vaarassa päästä hyödyttämään kansaa.

Toisenlaista punaista uhkaa taas edustavat tahot, joiden punaisuus rajoittuu lähinnä hiusten väriin ja Che-paitoihin. Edistykselliset tahot, joita kutsutaan milloin milläkin nimellä esiintyvät mieluusti punaisina, lainaten Marxia ja huutaen "kapitalismi on pahaa" McDonaldsin autokaistalta selfieitä iPhonellaan räpsien. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, eli alistajien ja alistettujen uudelleenjärjestely aina kun siltä tuntuu sisältää kyllä sen "sosiaali"-sanan, mutta muutoin sielä leirissä lauletaan samoja kilpailun värsyjä kuin vastapuolellakin. Mutta lähes kenelle tahansa "tavalliselle" ihmiselle tämän sakin kuuluminen "vasemmistoon" saa harkitsemaan kahdesti sitä omaa sijaintiaan.

Sitä kaikista salakavalinta punaisuutta löytyykin kaikkialta yhteiskunnasta: on julkisia kouluja, sairaalaan otetaan hoitoon vaikkei lompuuki sitä sallikkaan, heikommista pidetään huolta ja muita tämmöisiä kauheita sosialistisia asioita. Siis että yhteisessä omistuksessa niitä tuotannon välineitä ja kaiken päälle vielä tehdään yhteistyötä, hui kamalaa. Noh, sana "sosialismi" on tosin jo menetetty ajat sitten ja kaikkihan sen tietää että se tarkoittaa ainoastaan Neuvostoliittoa ja kaikkia muita epäonnistuneita manipuloituja ihmiskokeita. Kunnon valkoinen vaatii kaiken yksityistämistä ja jos et kilpailussa pärjää niin se on täysin omaa syytäsi! Yhteiskunnassa ei ole mitään rakenteita jotka suosisivat rikkaita epäoikeudenmukaisesti! Siksi Postin johdonkin kuuluu saada miljoonaboonuksensa ja työntekijät vaihdetaan orjatyövoimaan - se ei ainakaan ole punaista!


Yhteistyö kunniaan?

Ihminen on vaan sattunut (lisää omaan uskomukseesi sopiva termi) sosiaaliseksi olennoksi, jonka selviytyminen on hyvin pitkään ollut yhteistyön ansiota. Jakaminen ja yhdessä tekeminen ovat mahdollistaneet yhteiskuntien rakentumisen ja jokainen yksilö on voinut omalla tavallaan osallistua siihen "yhteisen hyvän" luontiin. Heikommista ei ole aina kyetty huolehtimaan kun resurssit ovat olleet hyvinkin rajalliset, mutta nykypäivänä tilanne on täysin toinen. Nykyään jokaiselle ihmiselle koko maailmassa voitaisiin tarjota olosuhteet, jossa heidän perustarpeensa on tyydytetty. Helppoa? Ei, mutta mahdollista. Siinä edessä seisoo nimittäin yksi varsin suuri este...

Että yksi voisi olla rikas, täytyy useamman muun olla köyhä. Rikastuakseen tarvitsee ihmisen saada mahdollisimman monta muuta tekemään työtä hänen edukseen, sen sijaan että se työn tulos jäisi tekijälleen. On olemassa kaksi resurssia, jolla sitä vaurautta luodaan - luonnonvarat ja työvoima. Niistä kyllä riittäisi kaikille tarpeeksi, mutta silloin ei olisi rikkaita tai köyhiä. Siksi tätä "punaista miestä" käsketään pelkäämään niin kovasti ja sen pitämiseksi aisoissa tehdään kaikki mahdollinen. Helpoin tapa on hoitaa asia "demokraattisesti", eli tarjota kansalle illuusio että he voisivat jollain tavalla vaikuttaa herrojensa päätöksiin vaikkapa "äänestämällä". Neoliberaalien oppien mukaan tanssivaa valevasemmistoa saamme tällä hetkellä seurata uutisista ja sirkushuveistahan tämä toki käy?

Oikeisto vastaan vasemmisto, valkoinen vastaan punainen - tämä ajattelumalli on aikansa jo elänyt ja kuten monet ovatkin jo huomanneet, menee se jako globalistien ja lokalistien kesken tänä päivänä. Onkin mielenkiintoista seurata kuinka kaikki Suomen puolueet julistavat vuorotellen omaa punaisen pelkoaan - jokainen vaan pelkää hieman eri sävyjä. Lokalistin takki päällä yhteistyöstä pelotellen näyttää olevan se seuraava suunta, koska globalistin takki päällä yhteistyöstä pelotellen ei kelvannut. Mitäs eroa näissä sitten on? Se takin värisävy. Muuten suunta on sama - vihollisen kanssa ei veljeillä ja ME VALLANPITÄJÄT sanomme kuka on milloinkin vihollinen. Mars kuluttamaan, muutoin punainen mies vie sinunkin roposet! ... Mutta miksi ihmeessä veisi... kakun kun jakaa tasan kaikille niin ei kukaan jää vaille. Ja jos kakku loppuu, uuden tekijöitä kyllä riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti