torstai 10. lokakuuta 2019

Pillipiipareita, portinvartijoita ja muita kontrolloituja oppositioita


Termit haltuun

Pillipiipari (engl. pied piper) on lähtöisin saksalaisesta kansansadusta "Hamelnin pillipiipari". Eli tyyppi joka palkattiin hävittämään kaupungin rotat. Hän lumosi soitollaan kaikki rotat ja johdatti ne hukkumaan jokeen, mutta ei saanut palkkaansa tehdystä ja kostoksi lumosi sitten soitollaan kaikki kaupungin lapset ja johdatti heidät vuoreen, johon lapset sitten katosivat. Mutta tarinat sikseen, mikä on "pillipiipari" kun puhutaan propagandasta? Yksinkertaisimmillaan taho, joka onnistuu lumoamaan kuulijansa ja johdattamaan heitä haluamaansa paikkaan. Johdattaako tämä taho sitten kuulijansa jokeen hukkumaan, vuoreen katoamaan vaiko kenties paratiisiin, sitä voidaankin sitten kysyä niin ulkopuolisilta kuin soittoon lumoutuneilta. Arvannet mitä jokainen soittoon lumoutunut tässä kohtaa vastaa?

Portinvartija (engl. gatekeeper) taas ei ole lähtöisin vanhasta Ghostbusters-leffasta, vaan tarkoittaa tahoa joka kykenee muiden puolesta päättämään mitä tietoa seuraajat saavat ja mikä salataan. Henkilöpalvonnan kohteeksi päätyvää ihmistä voidaan tavallaan pitää aina jonkinasteisena portinvartijana, koska kaikki hänen sanomansa ja tekemänsä on kultaa. Pillipiipari ja portinvartija ovat usein yhdistyneenä samaan henkilöön, jos tämä suuri johtaja nousee oman seuraajakuntansa johtoon usein omalla auktoriteetillaan. Yksinkertaisesti siis erittäin näkyvä taho joka päättää mitä muut saavat tietoonsa sieltä suljettujen ovien takaa.

Kontrolloitu oppositio taas juontaa ainakin osittain Leninin lausumaan "Paras keino kontrolloida oppositiota on johtaa sitä itse". Valeoppositio taas vihjaa enemmän siihen suuntaan, ettei se ollut oppositio alun alkaenkaan. Näitä kahta termiä käytetäänkin vaihtelevasti kuvaamaan oppositiota, joka vain teeskentelee olevansa oppositio vaikka oikeasti tekevät vain samaa kuin vastustavansa tahot. Opposition kontrollointi voidaan tosin hoitaa ilman, että liikkeeseen hivutetaan yhtäkään "myyrää" - media kykenee usein johdattamaan opposition haluamaansa suuntaan kuin pillipiipari konsanaan. Yleensä sielä kontrolloidussa oppositiossa on kuitenkin johdossa (ei välttämättä näkyvässä johdossa) kuitenkin tahoja, jotka kykenevät ohjailemaan oppositiota vähemmän vastustavaan suuntaan.


Toimintatapoja joita ei ihan heti hoksaa

Yhteistä kaikille näille yllä mainituille asioille on se, että niiden toiminta perustuu illuusion luomiseen jostain muusta kuin mitä oikeasti ollaan. Kukaan ei luota oppositioon, joka alusta lähtien seuraa tasan tarkkaan vallanpitäjien käskyjä eikä edes yritä peitellä sitä. Tästä voidaan hyvänä esimerkkinä pitää Suomen yksipuoluejärjestelmää, missä suuret puolueet vuorotellen ovat oppositiossa ja hallitusvastuussa, tehden täsmälleen samoja päätöksiä vallassa ollessaan ja syytellen sitä vastapuolta sitten aina oppositiosta. Tosin suomalaiset tuntuvat silti uskovan että se oppositio olisi oppositiota, mutta mitäs pienistä? Mutta siis nämä pillipiiparit ja portinvartijat, samoin kuin "oikeat valeoppositiot" toimivat vain ja ainoastaan kyetessään esittämään sitä "oikeaa" asiaa, mikä se sitten onkaan.

Tavan tallaaja jos tekee 99 hyvää ja yhden pahan teon, kaikki muistavat sen yhden pahan teon. Mutta kun kontrolloitu oppositio tekee saman, kukaan ei muista sitä yhtä pahaa tekoa, koska ne 99 todistavat sen että kyseessä on aito oppositio. Vai todistaako? Juuri tällä tavalla ne suuret johtajat nousevat korkeaan asemaansa ja heihin luotetaan - he valitsevat tarkasti ne kohdat joissa menevät sitä omaa esitettyä linjaansa vastaan. Kyllä, yksi kerta voi olla vahinko ja suoraselkäinen johtaja kantaa siitä vastuun, yrittäen sitä mahdollisesti vieläpä korjata. Mutta kun kyseessä on kontrolloitu oppositio, se 99 hyvää on esitystä ja se yksi tahallinen teko, näin kärjistetysti sanottuna. Siinä kohtaa kun sillä suurella johtajalla on riittävä kannatus, hänen ei edes tarvitse perustella niitä pahoja tekojaan vaan hänen uskolliset kannattajansa hoitavat selittelyn muille kannattajille.

Entä missä kohtaa portinvartija on pimittämässä tietoa verrattuna siihen, ettei vaan tiedä asiasta? Kukaan ei voi tietää kaikkea, mutta jos portinvartija kertoo vuolaasti jostain asiasta johon kuitenkin olennaisena asiana kuuluu myös se mistä hän vaikenee systemaattisesti, on syytä epäillä vilppiä. Pillipiipari taas voi vahingossa tai tietämättään johdattaa seuraajiaan harhaan ja joskus se suunta voi vaan olla eri mihin itse on pyrkimässä. Mutta kun pillipiipari neuvoo pitämään silmällä jotain asiaa ja "käskee" ohittamaan tietyt yksityiskohdat, on syytä miettiä motiiveja moiselle toiminnalle. Kontrolloitua oppositiota taas voidaan helposti pönkittää kun he yhdessä kovaan ääneen vastustavat jotain "pahaa" asiaa tietäen tasan tarkkaan etteivät voi asialle yhtään mitään ... ja sitten kun se äänestämisen aika on eduskunnassa, painetaan kuitenkin kiltisti sitä nappia mitä vallanpitäjät käskevät.


Miten erottaa aito valheellisesta oppositiosta?

Varmuudella, ei oikeen mitenkään. Pitäisi päästä riittävän syvälle mukaan ja silti olla riittävän etäällä ettei se lumo pääse tarttumaan - lähes mahdoton tehtävä, mutta vain lähes. Varoitusmerkkejä on usein nähtävissä, joskus hyvinkin selvästi. Pitkään saman tahon seuraaminen tuppaa johtamaan lumoutumiseen, jolloin se oman leirin toteaminen "vääräksi" vaatiikin jo paljon enemmän. Väärässä olemisen myöntäminen ei ole se maailman helpoin asia ja siinä tulee syytettyä itseään vaikka muut ovat sen kusettamisen tehneet. Tosin siinä kohtaa kun näkee ja toteaa sen "oman" porukan vilpin ja siltikin uskoo että kyllä tämä on se oikea homma, seuraavalla kerralla sitä vilppiä ei voi enää täysin sälyttää muille. "Tein vaan mitä käskettiin" on aika heikko tekosyy?

Entä voiko pillipiipari tai portinvartija tehdä sen "harhaan"johtamisen kannattajiensa eduksi? Tavallaan kyllä, mutta oliko silloin edes kyseessä portinvartija tai pillipiipari? Portinvartija ja pillipiipari jos käsitetään neutraalina terminä niin kyllä, he voivat ainakin omasta mielestään johtaa muita pois vaarasta hieman jekuttaen. Mutta jos termeillä on vain niiden negatiivinen merkitys, ei laumaansa suojeleva muualle johtamalla ole pillipiipari tai vaikenemalla portinvartija. Kuinka tarkkaa se termien käyttö sitten onkaan on tietysti jokaisen oma valinta, eikä siinä ole "oikeaa" tai "väärää" tapaa.

Jos nyt lähdet pohtimaan onko se juuri sinun itsesi seuraama taho jonkin sortin kontrolloitua oppositiota, voit olla varma vain siitä että tulet muilta kysyessäsi saamaan useita eri näkemyksiä. Samalla ne omat arvot ja näkemykset maailmasta tulevat mukaan kuvaan - toinen voi sanoa että valitsemasi tie on harhaan johtava polku, mutta itse olet kuitenkin valinnut sen tien. Ja milläs se selviää mikä on harhapolku ja mikä johtaa siihen haluttuun suuntaan? Vapaalla sanalla ja totuudella. Jokainen itse päättäköön mihin suuntaan matkaa, samalla kantaen itse vastuun omista päätöksistään. Kun saadaan nämä kaiken maailman pillipiiparit, portinvartijat ja kontrolloidut oppositiot paljastettua, voisi ihmiskuntakin löytää aivan uusia polkuja? Ja jälleen kerran... älä usko mitä sanon, tutki mitä sanon.

3 kommenttia:

  1. Mun mielestä pilipiipari on sellainen henkilö joka puolustaa ja promotoi vallitsevia isoja länsimaisia valheita, johon koko tämä länsimainen demokratia itseasiassa perustuu.

    Mietippä kuinka moni ns. toisinajattelija uskoo edelleen esim. Apollo kuulentoihin tai vaikka Holokaustiin ? Aika moni. Tieteisfantasioihin ja viruksiin uskoo kaikki.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juup, yleensä pillipiipariksi lasketaan ne jotka virallisen tarinan eri osia soitollaan mainostaa, mutta itse en rajoittaisi niitä pelkästään siihen.

      Lännen peikkosatu eli holokausti on monelle liian kuuma peruna edes koskettavaksi https://ric.fi/funtsittavaa/2019/04/lannen-peikkosadusta.html ja kuu olisi ollut mahdotonta salata koska "liian moni tietäisi" https://ric.fi/funtsittavaa/2017/12/liian-moni-tietaa-asiasta-joten.html ... siksi suosittelenkin dokkaria "American Moon" jonka tekijä on Massimo Mazzucco.

      Poista