Koulutus

Väärissä käsissä?

Oppia ikä kaikki - kuten sanonta menee. Mutta onko sillä sitten väliä kuka opettaa, tai tarkemmin kysyttynä, onko sillä väliä mikä taho sen koulutuksen antaa? On ja ei. Vapaassa yhteiskunnassa koulutus on irrallaan vallasta. Vallanpitäjillä ei ole sanottavaa sen suhteen mitä kansalle koulutetaan, ainoastaan sillä on väliä mitä kansa tekee. Silloin mikä tahansa taho voi toimia kouluttajana. Koulutuksen tulisi vastata niitä tarpeita mitä yhteiskunnalla on, ei niitä mitä vallanpitäjillä sattuu sillä hetkellä olemaan. Mutta koska emme elä vapaassa yhteiskunnassa, on vallanpitäjät luoneet useita eri instituutioita indoktrinoimaan kansansa.

Länsimainen valedemokratia nojaa vahvasti ideaan missä kansa yhtenäistetään koulutuksella ja heille uskotellaan että heillä kaikilla on yhtenevät tarpeet joita sitten nämä poliitikot täyttävät. Samaa huijausta on tosin jo jatkettu vuosituhansia, eli kauan ennen kuin tämä "demokratia" edes kehittyi. Silloin yhtenäistävä koulutus oli lähinnä yhden instituution varassa, kun nykyään se voidaan jakaa neljään eri instituutioon jotka toimivat saumattomasti yhdessä. Hallitsija määrää mitä kansalle opetetaan, kaikki muu on vääräoppisuutta.

Järjestäytyneet uskonnot, eri paikoissa eri uskonnot tietysti, ovat olleet aina vahvoja kansan kouluttajia. Jos katsotaan Suomen tilannetta, on (Ev.Lut.) kirkko menettänyt paljon entisaikojen vallastaan ja vastuustaan kansan kouluttajana. Nykyään kirkkomme lähinnä seuraa edistyksellisiä trendejä ja kumartaa kiltisti omia herrojaan kohtaan sen sijaan että edes etäisesti saarnaisisivat niitä entisaikojen oppejaan jotka sieltä pyhistä teksteistä (muka) kaivettiin. Samaa herrojensa käskyä he toki ovat aina noudattaneet, mutta ennen edes leikittiin että seurattiin myös niitä pyhiä tekstejä ja niitä sitten soviteltiin omiin tarkoitusperiin sopivaksi. Ehkä tulevaisuudessa tarkoituksena onkin päästä eroon tästä indoktrinaation haarasta?


Nykypäivän instituutiot

Kaikki lähtee peruskoulusta. Jokainen lapsi ajetaan saman muotin läpi vaihtelevalla menestyksellä ja parhaiten muottiin sopivat palkitaan hyvillä arvosanoilla ja mahdollisuudella jatkaa opintiellään aina huipulle saakka. Kaikki mitä kouluissa opetetaan on tarkasti valittu - ei sen mukaan mistä olisi eniten hyötyä vaan sen mukaan miten saadaan luotua mahdollisimman kuuliainen ja tottelevainen koneiston osa. Kovat tieteet toki ovat suurimmaksi osaksi oikein, mutta kaikki humanistiset kurssit on rakennettu indoktrinoimaan lapsi hyväksi kansalaiseksi joka ei kyseenalaista auktoriteettejään. Historia on väännetty täsmäämään sen hetkiseen maailmankuvaan ja tärkeät tapahtumat ja hahmot vaihtelevat sen mukaan mitkä ovat sen hetkiset trendit. Jos ne kurssikirjat perustuisivat totuuteen, ei niitä tarvitsisi uusia parin vuoden välein...

Korkeakoulut taas voidaan jakaa kahteen ryhmään, sen mukaan mihin tehtävään sieltä valmistutaan - tulevat kouluttajat ja muut. Koska koneisto tarvitsee myös osaavaa työvoimaa, ne suuntaukset jotka eivät ole vastuussa tulevien ikäluokkien kouluttamisesta voidaan kouluttaa samaa kaavaa käyttäen kuin peruskouluissa - muotin läpi annetaan tarvittava tieto että voi toimia omalla alallaan. Mutta tuleviksi kouluttajiksi valitaan tarkkaan ne, jotka uskovat järjestelmään ja ovat valmiita "parantamaan" edistyksellistä maailmaa. Kaikki koulutussuuntaukset jotka vaikuttavat tiedon hallintaan ovat tarkan kontrollin alla - mukaan ei parane lipsauttaa kovin monia yksilöitä jotka kyseenalaistaisivat järjestelmän.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä koulutusinstituutiona on media. Media on vastuussa kansan valistamisesta ja päivitetyn tiedon levittämisestä. Jo vähintään kahden instituution muottien läpi halutut ominaisuudet omaavat yksilöt pääsevät muokkaamaan kansaa herrojensa käskystä. Kuinka paljon sitä vapaata tahtoa on näillä yksilöillä jäljellä, sitä on vaikea sanoa, mutta jokainen valtamediassa mukana oleva tietää mistä asioista saa puhua ja millä tavalla, jos haluaa säilyttää asemansa tässä järjestelmässä. Siinä kun yliopistojen kouluttajat joutuvat odottamaan joskus useammankin sukupolven nähdäkseen työnsä tulokset, pääsee mediassa kansaa indoktrinoivat tahot seuraamaan tilannetta reaaliajassa sosiaalisen median kautta. Siksi viimeisimmät korjaukset tehdään aina mediassa, suuret suuntaviivat yliopistoissa.


Mutta kuka sielä vallassa oikeen on?

Helppo! Hallitus ja eduskunta, tietty! Paitsi että... heistä jokainen on ajettu sen koko koneiston läpi joka muokkasi yhteiskuntaa. Kun koneisto toimii kunnolla, se on itseään korjaava ja uudistava ilman sen suurempia ulkopuolisia vaikutuksia. Jokainen entinen, nykyinen ja tuleva edustaja oli ja on siis jo valmiiksi koulutettu osaksi yhteiskuntaa. Toki jokainen on oppinut myös paljon muutakin matkansa varrella ja kotona opitut arvot ovat varmasti muovanneet sitä opintietä alusta asti. Rappeutuva kulttuurimme on kuitenkin tukevasti kiskoillaan eikä sitä muutama ei-edistyksellinen edustaja tule suunnastaan suistamaan. Ellei...

... sitten vihdoin ja viimein ymmärretä miten yhteiskuntia ohjataan. Sata vuotta ja risat on koulutuksen kautta koko maailmaa yritetty yhtenäistää saman lipun taakse, vaihtelevalla menestyksellä. Länsimaat ovat hyvin pitkälti omaksuneet tämän edistyksellisen maailmankuvan neoliberalismin tyylillä. Toki suuri osa ei huomaa ajavansa yhtä ja samaa agendaa rummuttaessaan edistyksellisen valevasemmiston aatetta luullessaan sen olevan jollain tavalla liberalismia. Vastustajat taas antavat tälle nimiä kuten "deep state" ja luulevat korjaavansa ongelman poistamalla muutaman henkilön korkeilta palleilta.

Vapaa sana ja vapaa tiedon jakaminen joka kolkkaan on kuitenkin nähdäkseni ainut tapa korjata tämä ongelma. Siihen taas tarvitaan suuri asennemuutos koko koulutukseen osallistuvalta koneistolta, joka muutaman sukupolven jälkeen pystyy tuomaan esille koko alastoman totuuden. Mihin se sitten johtaakaan, sitä on vaikea sanoa, mutta tämä valheessa eläminen ei ainakaan toimi. Niin kauan kuin ajattelemme mitä muut käskevät ajattelemaan, ei maailmaa saada kuntoon. Ehkäpä suurin toivomme onkin seuraavat sukupolvet jotka kapinoivat, kuten nuoriso on aina tehnyt, auktoriteetteja vastaan? Silloin vanhemmat sukupolvet voivat auttaa löytämään ne totuudet kaikkien valheiden alta - siksi vallanpitäjät puskevat kaikin voimin termejä kuten "vihapuhe" ja "totuuden jälkeinen aika". Elämmekin totuuden jälkeistä aikaa, jossa valhe tekeytyy totuudeksi ja uskomme mieluummin valheeseen koska niin on opetettu.