maanantai 18. helmikuuta 2019

Onko yhdenvertaisuus ihmisoikeus?


Määrittelyä

Radikaalissa demokratisoinnissa puheeksi ottamani asia, yhdenvertaisuus, jäi hieman vähälle huomiolle viimeksi, joten tutkaillaan asiaa nyt hieman enemmän. Tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, samanvertaisuus, tasapuolisuus, tasavertainen... rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta jo pelkällä suomen kielellä on samaa tarkoittavissa sanoissa vivahde-eroja ja kun otetaan mukaan englanniksi usein käytetty "equal rights", saadaankin samat oikeudet mukaan tähän samaan soppaan. Suomen laissa puhutaan yhdenvertaisuudesta, joten käytetään sitä näin pääosin tässä tekstissä.

YK:n ihmisoikeusjulistuksessa yhdenvertaisuus määritellään niin, että kaikki ovat syntyessään vapaita ja yhdenvertaisia. Kaikilla on samat oikeudet ja vapaudet ikään, sukupuoleen, rotuun ja niin edelleen, riippumatta. Kuitenkin ehkä se tärkein ja oikeastaan ainut todellinen yhdenvertaisuus löytyy hieman alempaa samasta julistuksesta: kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä ja ovat oikeutettuja samaan lain suojaan. Suomen perustuslaista löytyy sama yhdenvertaisia lain edessä kohta, mutta yhdenvertaisuuslaki on taas jotain ihan muuta - se lähinnä määrittelee minkälaista syrjintää ei suvaita.

Onko siis yhdenvertaisuus ihmisoikeus? Syntyessään (oikeudet) ja lain edessä, toki, yhdenvertaisuus on ihmisoikeus, mutta kaikki sen ulkopuolella oleva nostaakin sitten suuriakin mielipide-eroja. Ainut paikka missä ihmisen tulisi olla yhdenvertainen on lain edessä, mutta nykyään koko ajatus on kääntynyt päinvastoin ja ihmiset ovat hyvinkin kaukana arvoltaan lain edessä ja kaikki huomio halutaankin kiinnittää turhanpäiväiseen vastakkainasetteluun niiden kaikkien muiden listattujen asioiden välillä, eli vaikka sukupuoli ja uskonto. Koko yhdenvertaisuus ja sen ympärillä pyörivä ihmisoikeusmyytti on omiaan vain yhdessä asiassa - hävittämään sen yhdenvertaisuuden.


Jos joltakulta on mennyt ohi...

... niin ihmiset ovat erilaisia, ihan jokainen. Ihmisiä, toki, mutta hyvinkin erilaisia. Jo siitä yksinkertaisesta syystä ei ole mitään mahdollisuutta millään mittarilla tehdä ihmisistä yhdenvertaisia muualla kuin lain edessä. Yrittää voi ja sitä tehdään aivan käsittämättömissä määrin, mutta lopputulos on poikkeuksetta sama: yhdenvertaisuuden sijaan yhdenvertaisuutta pakottamalla luodaan vain uusia eroavaisuuksia ja se väitetty oikeudenmukaisuus kääntyykin itseään vastaan. Suomessa tämä ongelma on tosin ratkaistu hienosti yhdenvertaisuuslaissa: "9 § - Positiivinen erityiskohtelu - Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää."

Eli mikä tahansa toiminta joka syrjii yhtä ja hyödyttää toista on ihan okei, kunhan vaan sillä on oikeutus eli "yhdenvertaisuuden edistäminen taikka haittojen ehkäiseminen tai poistaminen". Ja kun nämä erehtymättömät lain tulkitsijat lähtevät ihmisten eroavaisuuksia tasaamaan erilaisella kohtelulla, mikä voisikaan mennä pieleen? Kaikki, mutta se on taas täysin tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi perustuslailla taidetaan pyyhkiä takapuolta siinä kohtaa kun "lain edessä" yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että suomalaiset joutuvat maksamaan itse oikeudenkäyntikulujaan, siinä kun yhdenvertaistetut saavat positiivisen syrjinnän kortilla ilmaiseksi käräjöidä miten lystäävät.

Tuloksen yhdenvertaistaminen, sen sijaan että kaikille annettaisiin yhdenvertainen lähtöasetelma on toki viimeisintä huutoa tasa-arvoa kirkuvassa kansanosassa. Tällä toki voidaan saavuttaa tavallaan yhdenvertaisuutta paljon tehokkaammin, koska emmehän me tiedä jokaisen lähtöasetelmia joten ne suuret yksilölliset erot antavat suuresti eroavat asetelmat alussa. Lopputuloksena tässä toki saavutetaan yhdenvertaisuus sen heikoimman tasoon madallettuna, mutta koska tarkoitus on vain olla yhdenvertaisia, ei yrittää kehittyä tai edistyä yksilönä tai vaikka ihmiskuntana, tämä tuloksen yhdenvertaistaminen tullee ajamaan koko ihmiskunnan aivan uusiin ulottovuuksiin. Mitä veikkaat saavutetaanko heikoimman tason yhdenvertaisuudella haluttuja tuloksia?


Järki käteen

Järjen sijaan useimmiten moisesta asiasta puhuttaessa tarvitaan hernepurkkia, että voi tarjoilla nenään vedettävää yhdenvertaisuuden sotureille. Monelle pelkkä ajatus että ihmiset ovat erilaisia on hirvitys, jolloin on täysin mieletön ajatus edes kuvitella kyseenalaistaa onko yhdenvertaisuus ihmisoikeus - tottakai se on, jokainen syntyy yhdenvertaiseksi. Mutta ei samanlaiseksi, siinä se suuri ero. Sanojen merkityksiä on vaan väännelty ja käännelty niin useaan otteeseen että niinkin yksinkertainen käsite kuin yhdenvertaisuus tai tasa-arvo on muuttunut yhteisen määritelmän sijasta jokaisen omaksi henkilökohtaiseksi sanahirviöksi.

No mitä se yhdenvertaisuus sitten merkitsee? Yhdenvertaisuutta lain edessä. Kaikki muu yhdenvertaisuus on tulkinnanvaraista ja usein vain kuvitelmaa. Ihmiset ovat erilaisia, sille ei vaan saa mitään ja se on itse asiassa ihmiskunnan suurin etu - me emme ole samanlaisia ja jos toimimme yhdessä, voimme saavuttaa lähestulkoon mitä tahansa. Ja siksi hallitsijamme keksivät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta oikeuttamaan jos jonkinmoisia sääntöjä joilla varmistetaan että oikeat ryhmät ovat nyt ja tulevaisuudessakin napit vastakkain.

Mutta jos tekisimme yhteistyötä ja paikkaisimme toistemme heikkouksia niillä vahvuuksilla joita meillä on, voisi koko ihmiskunta haistattaa pitkät koko jakamisen sekoilulle. Siihen asti kuitenkin olemme kaikkea muuta kuin yhdenvertaisia jokaisella mahdollisella tavalla ja löydämme aina syyt ongelmiimme niistä muista, sortajista ja syrjivistä, ja jatkamme kilpailua rajallisista resursseistamme. Hienosti suunniteltu tämäkin kusetus, eikö totta? On siis jokaisen oma valinta lähteekö tähän peliin mukaan - yhdenvertainen se ei ole millään tasolla.

1 kommentti:

  1. Nyt ollaan asian ytimessä, ihmiset yhdessä hyödyntämässä omia vahvuuksiaan kykenevät mihin tahansa.
    Myrkkyä vallassa olijoille.
    Siksi nykyinen meininki.

    VastaaPoista