Kulttuurin rappeutuminen

Suunta vasemmalle

Kehitys on kautta (lähi)historian suunnannut vasemmalle. Jos otetaan 2019 vuoden oikeistolainen ja viedään hänet vuoteen 2000, häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Sama kävisi jos vaikka otetaan 1900-luvun oikeistolainen ja viedään hänet 1800-luvulle - häntä pidettäisiin vasemmistolaisena. Miksi? Koska termi vasemmistolaisuus tarkoittaa hyvin pitkälle edistystä, edistyksellistä maailmankatsomusta. Onko tämä edistys sitten hyvä vai huono asia, siitä voidaan kiistellä, mutta joka tapauksessa "vasemmistolaisuus" merkitsee edistystä paikalla olemisen tai taantumisen sijasta. Ongelmaksi tämä taas alkoi muodostumaan kun kulttuurivastaiset tahot saivat kunnolla tuulta purjeisiinsa, ainakin jo reilu sata vuotta sitten.

Vilkaistaan samalla mitä oikeisto tarkoittaa. Pääpiirteittäin: lakia, järjestystä, sääntöjä, vanhan säilyttämistä eli taantumusta. Talousasioissa oikeisto toki merkitsee kapitalismia, mutta kulttuurista puhuttaessa taantumusta. Tässä piilee myös niin oikeiston vahvuus kuin sen heikkous - vanhasta pidetään kiinni (ihmiset eivät aina pidä muutoksista) vaikka mikään ei oikeasti pysy ennallaan. Onko kehitys sitten hyvään vai huonoon suuntaan, siihen voi vaikuttaa ainoastaan suuntaa muuttamalla, ei jarrulla istuen, ihan näin vinkkinä. Liberaalit menettivät pelinsä juuri tämän suunnattomuutensa vuoksi, oikeistoa uhkaa sama kohtalo...

Voittajan puolella onkin helppo olla, joten voittajat valitsevan vasemmiston. Tämä näkyy aivan loistavasti politiikassa, kun kaikki tahot kisaavat keskenään kuka olisi edistyksellisin ja saisi aikaan suurimmat muutokset. Edistystä arvioidessa olisikin otettava huomioon se mihin suuntaan sitä kelkkaa vedetään, ei niinkään että onko taho vetämässä kelkkaa vai istumassa jarrulla. Mutta koska ihmiset ovat lukkiutuneet vasemmisto vs. oikeisto ajatukseen, se kalliolta kelkkaa hitaasti alas työntävä oikeisto on oikeistolaisen valinta. Toki pitää muistaa että nykyiset vasemmistopuolueet ovat sitomassa rakettia omaan kelkkaansa - suunta on toki sama kuin oikeistolla.


Miten niin rappeutuu, suuntahan on vasemmalle eli edistykseen?

Näkökulmasta riippuen kulttuuri ei tosiaan ole rappeutunut vaan kehittynyt ja edistynyt koko ajan, tai sitten ollaan matkalla kohti täyttä turmiota. Jotkut puhuvat kulttuurientropiasta, mutta se merkitsisi että kulttuuri rappeutuu luonnostaan, mikä ei pidä paikkansa. Hyvin toimiva ja terve yhteiskunta on tasapainossa edistyksen ja vanhan toimivan säilyttämisessä. Nykymeno on taas sen vastakohta, missä vanha toimiva korvataan jollain uudella ja jo valmiiksi rappeutuneet osat annetaan olla. Tämä on toki se kulttuurivastaisen eliitin suunnitelma alusta lähtien - tuhotaan kaikki kulttuurit koska ne yhdistävät ihmisiä.

Yksi merkittävä syy miksi asiat eivät ole ihan vielä päin helvettiä on teknologian kehitys. Teknologia on antanut uutta virtaa jota sitten on rappeutettu hieman hitaammin kuin kehitys on onnistunut viemään asioita eteenpäin. Jälleen voidaan tosin pohtia onko se kehitys ollut positiivista ihmiskunnalle, vaiko vain näennäisesti vienyt asioita eteenpäin. Esimerkiksi lääketiede on ottanut aimo loikkauksia eteenpäin eikä enää tarvitse amputoida raajoja joka välissä, mutta samalla lääketiede on edennyt niin pitkälle ettei terveitä yksilöitä enää juurikaan ole - kaikki tarvitsevat jonkinsortin lääkitystä. Edistystä, toki, josta ainakin kapitalisti osaa olla kiitollinen?

Sanotaan, että jokainen on konservatiivi niiden asioiden suhteen joita pitää rakkaana. Tämä yksinkertainen huomio onkin avainasemassa kun tarkastellaan maailman menoa - jos yksilö ei esimerkiksi rakasta omaa yhteisöään tahi kotiaan, hänelle ei tuota mitään ongelmaa vaihtaa maisemaa tai antaa yhteisön rappeutua. Kulttuurivastaiset tahot rakastavat itseään, valtaa ja rahaa - niistä he pitävät kynsin hampain kiinni ja pyrkivät vaalimaan mitä ovat saavuttaneet ja tilaisuuden tullen toki aina kasvattamaan omaisuuttaan. Vallan kahvassa olevat tai sinne pyrkivät pikkujohtajat, poliitikot, voivat toki välittää hitusen maastamme, mutta valta ja raha on se mitä he rakastavat.


Mahdollinen tulevaisuus

Mahdollisuuksia tulevaan on toki rajattomasti, se on meistä itsestämme kiinni, mutta jos ajatellaan tilanne että istuisimme vain pelkääjän paikalle ja annetaan kelkan ohjata itse itseään. Utopistinen vasemmistolaisen maailma olisi se, että kehitys jatkuu kunnes mistään ei koskaan enää ole puute. Kaikilla on kivaa ja mukavaa, kaikki ovat yhdenvertaisia ja maailmassa on rauha. Sanoisin että todennäköisyys tälle on jotain 0% luokkaa, ellei joku kaiva Teslan keksintöjä naftaliinista ja tarjoa maailmalle ilmaisen energian ilmaiseksi.

Toinen, todennäköisempi, vaihtoehto on se, että seinä tulee vastaan ja paska osuu tuulettimeen. Kansalle riittää se edistyksellisyys ja sitä vastaan lähdetään taistelemaan asein. Jenkeissä pieni oikeistolaisryhmä ajaa jo nyt ideaa aseellisesta vallankumouksesta jäseniensä takaraivoon, mutta heidän kuvitelmansa että he voittaisivat sodan on yhtä utopistinen kuin vasemmiston maailmanrauha. Miten sisällissodassa tulee käymään, sen ratkaisee sama asia kuin muissakin sodissa - raha. Ja sitä näillä kulttuurivastaisilla tahoilla on paljon. Näin siis jos annetaan asioiden tapahtua ilman sekaantumista meidän kaikkien taholta...

Entäs Suomessa? Ehkä vanhat hyvät ajat voisivat tulla takaisin, uudistettuna? Suomen historiaa, sitä oikeaa historiaa eikä Ruotsin vallan alaista satuilua, ollaan paljastamassa ja sieltä voisi löytyä kansallinen itsetunto maahan jota moni vielä rakastaa. Ylpeä ja muinainen kansa joka osasi uudistua ja säilyttää vanhan kulttuurinsa poljettiin useaan kertaan maahan, mutta se nousi jokainen kerta uudelleen ylös. Nyt se olisi meidän vuoromme säilyttää toimiva ja uudistaa rappeutunut. Siihen tarvitaan ihan jokaista oikealta vasemmalle... tai no, melkein jokaista - oman kansansa hylänneet poliitikot voisivat painua sinne Brysseliin nuolemaan herrojensa saappaita.