torstai 4. lokakuuta 2018

Heräämisiä


Kipinä leviää

Siinä kun tekstissä "Silta yli synkkien vesien" pohdittiin niitä, jotka eivät vielä ole punaista pilleriä nielleet, tutkaillaan nyt hieman niitä jotka ovat päässeet totuuden nurkasta kiinni. Tämä yksi aikamme suurista ilmiöistä, eli ihmisten herääminen jatkuvaan kusetukseen ja median illuusioon, ei sinällään ole mikään uusi asia. Suurella osalla ihmisistä on luontainen halu olla vapaa ja tehdä päätöksiä omista asioistaan. Ei kaikilla, tietenkään, mutta silti riittävän monella että vallanpitäjillä on ollut täysi työ pitää kansansa kurissa. Piiska toimi hyvin aina näihin päiviin asti, mutta kun alettiin puhumaan abstrakteista asioista kuten ihmisoikeuksista, se voiman käyttö orjien kaitsimisessa huomattiin olevan liian näkyvä tapa nykyihmiselle.

Siinä kun Ranskan vallankumous synnytti aatteen mitä kutsuttiin "vasemmistoksi", huomasivat silloin "oikeistoksi" itseään kutsuvat että muutos on tulossa ja järjestelmää pitää muuttaa. Vuosikymmeniä siitä eteenpäin sitä valtaa silti käytettiin piiskan kanssa, mutta muutos oli vääjäämätön - orjia ei voitu enää ohjata pelkällä piiskalla. Piti siis keksiä jotain muuta ja siihen käyttöön valjastettiinkin ihmisen suurin voima - sanat. Ainahan ihmisiä on valheella ja viekkaudella ohjailtu, mutta se järjestelmällisyys millä ihmisiä on ohjailtu viimeisen parin vuosisadan verran puhtaalla propagandalla on aika hämmästyttävä.

Sananvapaus, yksi näitä ärsyttäviä "ihmisoikeuksia" muodostuikin uudeksi kompastuskiveksi vallanpitäjille. Ihmiset, saadessaan keskustella vapaasti, huomasivat nopeasti kuinka heidän asiansa voisivat olla paljon paremmin jo pienilläkin muutoksilla. Ja nämä heräämiset mahdollisesta paremmasta tulevaisuudesta ovatkin se, mikä mahdollistaa ihmiskunnan kehityksen positiiviseen suuntaan... ja samalla pelottaa vallanpitäjiä enemmän kuin mikään muu. Punainen pilleri yhdestä asiasta kun usein johtaa toiseen, kolmanteen ja ties kuinka monenteen havahtumiseen. Mutta eivät vallanpitäjät ole levänneet hetkeäkään tämän ongelman ilmaannuttua. Lukemattomista eri keinoista estää heräämisen leviäminen voitaisiin siis ottaa muutama esimerkki...


Takaisin unten maille

Väärä tieto. Maailma on tietoa täynnä, mutta siitä merkittävä osa ei pidä paikkaansa. Historiaakin kirjoitetaan uusiksi silmiemme edessä emmekä sitä läheskään aina huomaa, joten onko ihme että usea hieman pienempikin valhe livahtaa tietoisuuteemme totena? Kaikki media on propagandaa, eli mielipidevaikuttamista, josta suuri osa on valtaapitävien puolesta luotua ja pääasiallisena tarkoituksenaan saada ihmiset ajattelemaan tietyllä tavalla ja uskomaan tiettyjä asioita. Ei siis riitä että on havahtunut että meitä kusetetaan, on löydettävä se oikea tieto kaiken sen illuusion keskeltä - tämä on taasen kaukana helposta tehtävästä.

Väärät messiaat eli portinvartijat ja pillipiiparit. Näitä vääriä profeettoja on helppo luoda nykymediassa - karismaattinen puhuva pää joka vaikuttaa puhuvan itselle tärkeistä asioista on helppo samaistumisen kohde. Sekoitetaan mukaan sopiva määrä tarkkaan valikoitua oikeaa tietoa, joka menee tarkistuksista läpi, ja sitten kun asema on vakautettu aletaan mukaan sotkemaan haluttua agendaa. Politiikassa hyvinkin yleinen keino sammuttaa ne kipinät ja palauttaa ihmiset takaisin unten maille - nyt kun minä kannatan tuota hyvää tyyppiä joka hoitaa kaikki asiat, ei minun tarvitse enää itse murehtia asioista.

Yhteistyön esto eli hybridisota omaa kansaa vastaan. Ehkä se suurin uhka vallanpitäjille on kuitenkin joukkomieli kansan riveistä herrojansa vastaan. Hallitsijat ovat kautta aikain koettaneet jakaa kansan haluamallaan tavalla, ettei vaan pääsisi käymään niin että kansa yhdessä nousisi heitä vastaan. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä voidaan pitää juuri tehtyä perustuslain muutosta - nyt voidaan ketä tahansa urkkia mistä syystä tahansa, kun uhkana on vaikkapa ihmisten yhteistyö vallanpitäjiä vastaan. Ja kun riittävän kauan etsii ja kaivaa, jokaiselta löytyy jotain mitä ei haluaisi kaikkien tietoon joten suut menevät suppuun ja yhteistyö lakkaa kuin seinään kun kaikki millään tavalla yhteyksissä olevat laitetaan piinapenkkiin syytöksellä yhteistyö valtaa vastaan.


Mutta ei hätää?

Kauanko sitten sama meno voi jatkua, missä kaikki heränneet vaimennetaan? Riippuen mistä aiheesta se kipinä tarttui, saattaa olla että saa hyvinkin pitkään ja rauhassa kaivaa totuutta ja verkostoitua. Ruokateollisuutta vastaan saa ainakin toistaiseksi vielä kohtuu rauhassa kapinoida, koska riski ihmisten joukkoheräämiselle on sitä kautta vielä toistaiseksi aika pieni. Okei, viralliset suositukset sairastuttavat kansan ja aiheuttavat massiivisia ongelmia ihmisille, mutta tehtävien muutosten rahallinen arvo on silti suhteessa hyvin pieni. Mutta jos menee vaikkapa lääketeollisuuden varpaille astumaan, on tilanne aivan toinen...

Yleisin punainen pilleri onkin Suomessa maahanmuuton ongelmiin herääminen. Sillä saralla on kuitenkin niin vahvat suojamekanismit koneistolla käytössään ettei vaaraa muutokselle juurikaan ole. EU jakelee käskyt, poliitikot seuraavat niitä sanatarkasti. Oppositio näyttelee mukana mutta äänestyksissä tekevät täysin mitä käsketään. "Kansallismieliset" itkevät somebännejä samalla kun hurraavat kun sääntöjä kiristetään kaikilta - he kai kuvittelevat valtaan päästyään käyttävänsä niitä lakipykäliä hyväkseen? Yksi silmä auki, toinen tiukasti kiinni koska portinvartija sanoo miten ajatella.

Mutta määrä heränneitä senkus kasvaa päivä päivältä. Totuus paljastuu pikkuhiljaa ja vastustus hirmuvaltoja kohtaan lisääntyy. Valtaväestö on toki silti molemmat silmät ummessa vaikka tuntevatkin selkänahassaan kaiken sen vääryyden. Yhteistyö on se avainasemaan nouseva asia, jolla ihmiskunta voi tämän läpimädän järjestelmän kaataa. Siksi sitä vastaan on koko koneiston arsenaali suunnattuna, mutta riittääkö se? Toivoisin, että kriittinen massa saavutetaan ja ihmiskunta vapautuu orjuudestaan. Mutta siitä pisteestä, että se kipinä tarttuisi koko kansaan ollaan vielä aikasta kaukana... vai ollaanko sittenkään? F. - I.W.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti