Koneiston käyttöliittymä - Omistajille

Näkymä ja käyttö

Miltä koneiston käyttöliittymä sitten näyttää hierarkian huipulla? Hyvältä - vain taivas on rajana jos resurssit riittävät. Omistava luokka, eli se surullisenkuuluisa 1%, eliitti, oligarkit, kansainvälinen klikki tai millä nimellä halutaankaan omistavaa luokkaa kutsua, he ovat se joukko joka on koneiston yläpuolella. He näkevät kaiken allaan ja voivat resurssiensa rajoissa käyttää mitä tahansa koneiston osaa kuten itse parhaaksi näkevät. Alemmilleen ja toki toisille omistajille pröystäilläkseen he voivat ottaa eri naamion tilanteesta riippuen. Filantrooppi tai suuri ja mahtava yritysjohtaja, kansalle voidaan nostaa idoleita palvottavaksi. Suurin osa oikeista koneiston ohjaajista mieluiten pysyy piilossa - ettei illuusio rikkoonnu.

Koska kyseessä on kuitenkin hierarkia jossa kaikki kilpailevat kärkipaikasta, on omistajien välinen kilpailu joskus hyvinkin raakaa kun he vääntelevät koneiston vipuja omaksi edukseen ja muiden päänmenoksi. Taitava kilpailija osaakin lukea vastustajan siirrot jo monta askelta etukäteen, joten jatkuva käyttöjärjestelmän tarkkailu on eduksi. Koska yläpuolelta saa laajemman kuvan kuin sisältä tai alta, olisi myös koneiston ongelmat helpompi nähdä. Pitää kuitenkin muistaa, että harva omistaja lähtee niitä koneiston ongelmia paikkailemaan - useat ongelmat on sielä ihan syystä, valmiina väärinkäyttöä varten.

Mediaa seuraamalla täytyy kuitenkin hierarkiassa alempana olevien etsiä niitä mahdollisia avopaikkoja koneiston väärinkäytölle. Kun valta kasvaa, voi pikkuasiat jättää näille alemmille omistajille hoidettavaksi ja keskittyä suurempaan kuvaan. Korkeimmalla tasolla käyttöjärjestelmällä halutaankin ohjata globaalia koneistoa, eikä vain jotain pientä paikallista peliä. Mutta jokainen tietää pelin hengen - kilpailu. Joidenkin mukaan tämä on oikea ja luonnollinen tapa muodostaa hierarkiat ihmisten välillä. Jos ei muuta niin se helpottaa koneiston käsittelyä merkittävästi ja tekee sen käyttöliittymästä paljon ennakolta arvattavamman.


Vaikuttamismahdollisuudet

Lobbaamalla yksittäinen kuntapoliitikko tai puolueryhmittymä voidaan paikallisella tasolla saada byrokratian rattaat pyörimään sulavammin. Jo pienelläkin sijoituksella tarkkaavainen ja taitava omistaja voi vaikuttaa koneiston toimintaan. Mitä suurempaa muutosta halutaan, suhteessa niitä resursseja tarvitaan enemmän. Ehkä ei riitä että lobataan vain poliitikot, tarvitaan myös kunnon mediakampanja ja ehkä vähän vastustuksen sabotointiakin. Kuntatasolla omistajia kun on useita, joudutaan joskus punnitsemaan kahden pahan välillä ja valita niistä se itselle hyödyllisempi paha - pienemmästä pahasta ei kannata lähteä ratkaisuissa välittämään.

Kun siirrytään koko maata koskeviin kysymyksiin, tarvitaan yleensä monitahoinen lähestyminen jokaiseen asiaan. Lobbauksella voidaan jokin pieni asia vielä saada ujutettua lakiin, mutta suuremmissa asioissa on saatava suora yhteys puolueiden johtoon. Onneksi Suomessa ei ole yhtäkään oppositiopuoluetta, ainoastaan eri ryhmittymien edustajia jotka sitten kisaavat äänestyksessä kenen käskyt saavat prioriteetin. Isolla rahalla tosin voidaan kääntää näiden puolueiden ohjastajien päät halutulla tavalla, kunhan vaan ei kerralla tehdä liian suurta muutosta joka nostaisi kansan vastustamaan päätöstä.

Lobbaus ei kuitenkaan riitä, vaan se monitahoinen lähestyminen vaatii tiukkaa yhteistyötä median kanssa. Suomen valtamedia onkin tiukassa ohjauksessa omistajien taholta ja koneiston kaikki mahdolliset osat on usutettu "valemedioiden" kimppuun - vain yksi totuus sallitaan, muuten illuusio rikkoontuu ja koneiston alamaiset voivat kääntyä koneistoa vastaan. Siinä kun kuntapoliitikkoja lobataan tuhansilla tai kymmenillä tuhansilla, iso raha sanelee pikkufirmoille kuten Facebook, Google ja Twitter mikä käy ja mikä ei käy. Ja lähes kaikki pelissä mukana olevat omistajat hyötyvät näistä suurista suuntaviivoista.


Huipulla tuulee

Huipulla valtapeli vasta hurjaksi äityykin. Joskus mukaan joudutaan polkaisemaan sotakoneisto, jos jonkin maan päättäjät luulevat voivansa tehdä päätöksiä oman kansansa eduksi. Suomessa ei tätä ongelmaa ole, joten olemme suhteellisen turvassa, ainakin toistaiseksi. Koska ison rahan sotahammasta kolottaa aina välillä, olisi esimerkiksi Suomen NATO-jäsenyys helppo tekosyy aloittaa täysi rähinä Venäjää vastaan. Siinä Suomen oma pikkukoneisto ei voi sanoa halaistua sanaa kun globaali valta jyllää. Ja miltäs se NATO kannatus maassamme nyt näyttääkään? Vain kaikki puolueet ovat puolesta, muutama edustaja tosin illuusion säilyttämiseksi mukavastustaa ja kerää ääniä puolueelleen.

Kun ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja koko maailma on pelikenttänä, on jälki yleensä rumaa. Jos uutiset napsauttaa auki, voi sitä peliä seurata ympäri maailmaa - paikalliset koneistot sielä jylläävät ison rahan ohjeistuksessa pääpiirteittään juuri kuten halutaan. Kansan orjuuttamisen avaimet ovat tieto, säännöt, ravinto ja lääkkeet joista koneisto pitää hallussaan kaikkia neljää osa-aluetta. Omistajat taas pitävät hallussaan koneiston, joten kansalle ei jää kuin se orjan asema. Ja kaikki tämä myydään ainoana vaihtoehtona.

Onko se 99% kaikista kansoista sitten täysin sen 1% hallussa? On ja ei, he (1%) määräävät toki suuren osan säännöistä, mutta niin kauan kuin meillä on sananvapaus, on mahdollista murtaa nämä kahleet ja luoda uusi järjestelmä, ilman koneistoa tahi vaikkapa koneistolla, joka on kansan eduksi. Median propaganda pitää kuitenkin ihmisiä tiukasti otteessaan ja koko koneisto on monelle vain vilaus kaukaisia ongelmia jotka eivät kuulu itselle millään tavalla. Koneisto - narrin horinoita vai piilossa kaikkien nähtävillä? Jokaisen oma päätös, samoin kuin se paljonko itse osallistuu koneiston pyörittämiseen.