Aatteen paloa
Joukossa on voimaa. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmisellä voi olla korkeintaan noin 150 läheistä ihmistä. Siis ihmisiä, joiden kanssa pysyy (halutessaan) kärryillä heidän asioistaan ja pystyy pitämään riittävää vuorovaikutusta että välit säilyvät. Tuttuja ja tutuntuttuja voi toki olla lähes rajaton määrä, mutta näitä lähempänä olevia ei ihminen rajaansa enempää pysty säilyttää. Yhden ihmisen vetämä "mikätahansa" saattaa takertua juuri tästä syystä rajalliseen lukumäärään.
Tarvitaan siis joku isompi yhtenevä tekijä, kuin vain yksi henkilö. Tarvitaan jonkin sortin aate sinne pohjalle. Aatteen on oltava riittävän ylimalkainen, että suurin joukoin siihen voi takertua. Uuden aatteen taakse ja keulaksi on kuitenkin saatava ihmisiä mukaan, kun taas vanhojen ja olemassa olevien aatteiden keulakuvaksi riittää "puhuva pää". Taustalle jäävät kannatusjoukot ovat tärkeitä mille tahansa aatteelle ja vanhan aatteen kannatteluun (ja manipulointiin) heidän tekemä työnsä on tärkeää.
Johtajia on moneen kastiin ja vanhan aatteen johtoon kelpaakin lähes kuka tahansa riittävän karisman/auktoriteetin omaava ihminen. Mutta uuden ja aloittavan aatteen johtoon tarvitaan jotain muuta - tarvitaan moninkertaistaja. Moninkertaistaja on ihminen, joka tuntee paljon ihmisiä, jotka tuntevat paljon ihmisiä jotka tuntevat paljon ihmisiä. Jos moninkertaistaja osaa esittää aatteen omalle 150 ihmisen ryhmälleen ja he tekevät samoin (toistaen samaa kavaa lähes loputtomiin), voi aate levitä kulovalkean tavoin. Näitä moninkertaistajia on kuitenkin aika harvassa, eikä matka ole läheskään ilman vaaroja.
Bensaa, hiiltä vai vettä liekkeihin?
Kun aatteen palo on saatu syttymään ja kansa innostuu aiheesta, on moninkertaistajan tehtävä kaukana päättyneestä. Lukumäärän kasvaessa on taakse pystyttävä rakentamaan organisaatio, joka palvelee aatetta. Mukaan on saatava luotettavia ihmisiä, jotka ovat "täysillä" menossa mukana, luottaen aatteeseen ja moninkertaistajaan. Jos nämä organisaation perustavat ihmiset pohjaavat liiaksi suureen johtajaansa, on vaarana johtajan mielen muuttuessa koko aatteen katoaminen ja vaihtuminen lähemmäksi henkilöpalvontaa.
Tästä henkilöpalvonnasta hyvänä esimerkkinä voitaneen pitää Perussuomalaisten omaa "isä aurinkoista", Timo Soinia. Alemmilla kannattajilla on vieläkin sitä samaa aatteen paloa, mutta mitä ylemmäksi hierarkiaa noustaan, sitä enemmän on kyse jostain ihan muusta millä aatteella PS aikoinaan sai kannattajansa. Koska en itse PS:n organisaatiota tarkemmin tunne, en osaa sanoa missä kohtaa heidän alkuperäinen aate on korvattu "Soinismilla" ja hänen sisäpiirinsä täysin omilla agendoillaan.
Moninkertaistaja on siis suurin mahdollisuus kasvattaa aate joksikin "elämää suuremmaksi", mutta samalla suurin riski koko aatteelle. Keinoja korruptoida johtaja on useita, mutta raha ja valta ovat ne suurimmat. Vallassa olevien aatteiden kannattajat eivät halua menettää kannattajiaan, joten uusille tulokkaille on usein tehtävä jotain. Jos ei moninkertaistajaa saada "hoidelluksi", on organisaatioon saatava mukaan omat myyrät, jotka toimivat päinvastaiseen suuntaan. Hajoita ja hallitse on täysin toimiva tekniikka jakamaan aate pieniin lokeroihin ja sitten kasvattaa eripuraa lokeroiden kesken.
Pienin yhteinen nimittäjä
Että aatteella olisi edes pieni mahdollisuus levitä kansan suosioon, on sen löydettävä pienin yhteinen nimittäjä. Eli ne ajatukset, joihin (lähes) kaikki voivat samaistua. Yhtenä loistavana esimerkkinä voidaankin pitää rasismin vastustusta, missä lähes määrittelemättömän asian taakse saadaan tuhatpäin ihmisiä. Aatteen sisäisiä suuntauksia voikin olla lähes rajattomasti, mutta itse ydin on oltava riittävän pieni ja yksinkertainen. Henkilöpalvonta voi toki olla tällainen pien-aate, mutta jos ihminen ei tee tahi ole tehnyt jotain todella suurta, mahtavaa tai sympaattista, ei aate tule koskaan laajenemaan sen 150 lähipiirin ohi.
Kun aate on saatu "kasaan", on yhtenä vaihtoehtona etsittävä se moninkertaistaja (tai useampikin) aatteen kannattajaksi. Vaihtoehtona toki on rakentaa aatteen pohja todella vahvaksi ja levittää sitä ruohonjuuritasolla, kunnes saavutetaan riittävä kannatus että vallassa oleva aate alkaa hermostua. Tästä ruohonjuuritason aatevaltauksesta esimerkkinä voitaisiin pitää vaihtoehtoisen totuuden kertomista ruuasta ja terveydestä. Tällä aatteella on toki muutama moninkertaistajakin nykyään matkassa, mutta työtä tehdään silti yksi ihminen kerrallaan - mikä on toki luonnollinen tapa levittää moista, jokainen kun vastaa lähinnä vaan omasta terveydestään.
Varmin merkki, että uusi aate on saamassa jalansijaa, on vallassa olevien aatteiden reagointi uuteen tulokkaaseen. Valtamedia alkaa kiikuttamaan vanhan vallan asiantuntijan toisensa jälkeen saarnaamaan virallista totuutta oikeista aatteista. Poliitikot ja muut auktoriteetit perustavat jos jonkinmoisia komiteoita vastaiskuun muutosta vastaan. Onko kaikki uudet aatteet sitten parempia kuin vanhat? Se riippuu jokaisen omasta arvomaailmasta - itse pidän monia uusia suuntauksia hyvänä ja osaa "uusista" suuntauksista tuhoisina... jokainen saa itse kuitenkin päättää omalla kohdallaan asian laidan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti