tiistai 10. tammikuuta 2017

Hybridisotimista

Hybridisota

Hybridisota on termi, mikä vilahtelee median toimesta harva se päivä. Voisi kuvitella, että Suomi on täydessä sotatilassa ja Venäjä olisi jo iskenyt useampaan otteeseen. Näin asiaa myydään, mutta se johtuu lähinnä hybridisodan määritelmästä - jos käytettäisiin sanojen perinteisempiä merkityksiä, tarkoittaisi hybridisota sotaa monella eri rintamalla ja kaikin mahdollisin keinoin. Tankit jyrisevät maata pitkin, ohjuksia lentelee, lentokoneet pommittavat ja elektroninen sodankäynti jyllää. Todellisuudessa kyse on jostain ihan muusta...

Hybridisota tarkoittaa nykyään tilaa, missä ihan kaikki koetaan uhkana. Uhkana, jonka aiheuttaa vieraan vallan kuviteltu tai todellinen toiminta. Mitään todisteita ei tarvita vaan kuka tahansa voi heittää ajatuksen ilmaan, että vieras valta olisi jonkun katastrofin aiheuttanut ja tämä otetaan täydestä. Toki on mahdollista että vieraan vallan edustajat ovat syyllisiä milloin mihinkin katastrofiin, mutta kutsua sitä sodaksi on kaukaa haettua. Kaikki virallista totuutta vastaan olevat asiat ovat hybridisodan suurin uhka.

Uhka on kuitenkin aito, jos siihen uskotaan. Ja jos mediaa on uskominen, on Venäjän cybersotilaat jo vallanneet koko somen. Jenkit on jo lyöty ja Suomi on ihan saletisti seuraavana. Putin on henkilökohtaisesti hakkeroinut kaikki tulevat (ja menneet) vaalit ja nyt on oltava tarkkana, koska vihapuhekkin on trollitehtaan tuotantoa. Ja mahtoi miss Helsinkikin olla vieraan vallan agitaattorien järjestämä kilpailu jolla huuhdotaan kaikki rasistit poliisin haaviin. Ei, nyt on kyse jostain ihan muusta...


Infosota

Oikeampi nimitys olisikin kutsua tätä hybridisotaa infosodaksi (tai joksikin vastaavaksi). Toki suurvallat ovat jo nyt osittaisessa sodassa taistellessaan "terroristeja" vastaan, mutta Suomi ei vielä ole siihen leikkiin muuten kuin terroristeja aseistamalla ja rahoittamalla lähtenyt. Tätä infosotaa käydään jatkuvasti, mutta suurin uhka tavalliselle kansalaiselle on se oman maansa organisoima, järjestelmällinen väärän tiedon ja mielikuvien välittäminen. Elämme aikaa, jolloin totuus on vihapuhetta josta on rangaistava.

Joka tuutista kerrotaan, miten "hyvän ihmisen" tulee ajatella niistä tiedon murusista, mitä media armostaan jakaa. Jos asiasta voidaan syyttää Venäjää, vielä parempi, mutta kotimaiset populistit ja äärioikeisto riittää syntipukiksi muuhun. Kun asioita lähtee kaivamaan syvemmältä, alkaa valheet paljastua usein kovinkin helposti - totuutta asioista ei kuitenkaan löydy tuosta vaan. Virallinen totuus on siis usein valhetta, mutta asian oikeaa laitaa ei välttämättä saa selville oikeastaan mistään. Se on toki myös koko hybridisodan tarkoitus.

Epätietoisuuden luominen ja asioiden hämärtäminen on myrkkyä ihmismielelle. Median tapa toistaa samoja asioita uudestaan ja uudestaan saa mielen yhdistämään asian johonkin tuttuun ja turvalliseen, jonka on oltava totta koska niin joka paikassa kerrotaan. Tämä yksinkertainen psykologisen vaikuttamisen temppu puree valtaväestöön kuin kuuma veitsi voihin ja mielen taistelu valheita vastaan murenee epätoivoiseen maailmankuvan rakentamiseen satunnaisista tiedonmurusista. Infosota ei ole sotaa maiden välillä vaan taistelua kansan mielipiteestä asioihin.


Elämää infosodan runtelemassa maassa

Kun ei tiedä enää mikä on totta ja mikä tarua, ihminen sulkeutuu entistä tiukemmin omaan kuplaansa. Uhkakuvia maalataan kaikesta kaikkialle, mutta ei siksi että niillä haluttaisiin varoittaa ihmisiä, vaan siksi että peloissaan oleva ihminen tarttuu turvalliselta tuntuviin asioihin. Mikä on siis turvallista? Usein toistetut asiat ja tietysti kuluttaminen! Aina voi ostaa jotain, mitä ei tarvitse, tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin jotka eivät välitä pätkääkään sinusta - rahalla, jota sinulla ei ole muuta kuin lainaamalla. Mutta se on tuttua ja turvallista, koska niin sen kerrottiin olevan.

Suurin syy sotaan on aina ollut jonkun tahon rahan & vallan himo. Eri kokoiset toimijat pelaavat kaikki omaan ja herrojensa pussiin jatkaessa tätä infosotaa. Seuraamalla rahavirtoja, voidaan tiettyjen toimijoiden osallisuus milloin mihinkin infosodan osaan yhdistää, tosin varmuutta ei tavallisen tallaajan resursseilla juurikaan voi saada. Tässä kohtaa nousisi puolueeton lehdistö aivan omaan arvoonsa ja katkaisisi valheilta siivet heti alkuunsa. Vapaata ja puolueetonta lehdistöä ei vaan taida enää juurikaan olla - kaikilla on oma lehmä ojassa. Kysymys onkin, kenen lehmään sitä luottaa enää?

Oikeaa tahi väärää vastausta ei moiseen kysymykseen ole. Jokainen joutuu tehdä itse omat päätöksensä ja toki myös elää niiden seuraamuksien kanssa. Tämän infosodan traumoja on meillä kaikilla, halusi tai ei. Onneksi ihmiskunta on ainakin osittain heräämässä tähän ongelmaan - tietoisuus ongelmasta on ensimmäinen askel kohti ratkaisua. Kulttuurimarxismi ja neoliberalismi on kaksi hyvin samankaltaista ismiä, joiden "ansiota" suurelta osin tämä nykyinen hybridisota on. Noiden ismien vastavoimana on perinteiset arvot: koti, perhe, ystävät, uskonto, isänmaa... Vaihtoehtoja siis on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti