maanantai 7. tammikuuta 2019

Entä jos poliitikot olisivat vastuussa lupauksistaan?


Yhdellä lakimuutoksella homma kuntoon?

Siinä kun RIC palauttaisi kansalle enemmistön diktatuurin, voitaisiin tätä surkeaa nykyistä valedemokratiaa korjata myös muilla keinoin. Yksi moinen ehdotus, josta on tullut viimeaikoina keskusteltua runsaasti on ajatus laittaa poliitikot ja puolueet vastuuseen puheistaan. Yhdellä lakimuutoksella voitaisiin nykyinen edustuksellinen demokratia muuttaa edustukselliseksi demokratiaksi joka toimii edes osittain kuin se lupaakin. Nykyäänhän puheet ja teot ovat kaksi täysin eri asiaa kaikilla puolueilla, eikä näistä uusista tulokkaista osata sanoa juuta tai jaata olisivatko he yhtään sen vastuullisempia kuin vanhatkaan puolueet. Siitä kun ei ole mitään sanktiota jos tekee mitä sattuu.

Homma toimisi siis tähän tyyliin: vaalilupaukset muuttuisivat sitoviksi sopimuksiksi kansalle ja jos niistä luistaa, nelivuotiskauden jälkeen istutaan oikeudessa petoksesta syytettynä. Sama pätisi kaikkiin muihinkin annettuihin lupauksiin, jolloin häkki heilahtaisi tyhjistä puheista kun kausi on ohi. Samalla mahdollisuus päästä koskaan enää mihinkään valtion työpaikkaan katoaisi jos on todettu oikeudessa pettäneensä kansan. Puolueiden vaaliohjelmat tulisivat myös sisältää mitattavissa olevia lupauksia, koska silloin niitä voidaan tarkastella faktapohjalta. Jos ohjelma lupaa höttöä ja suuria sanoja ilman mitään oikeaa ja mitattavaa sisältöä, kauden lopuksi oikeudessa saisi sitten selitellä kuinka se "parempi" nyt muka sitten toteutui ja jos siitä on epäilystä, nakki napsahtaa. Selvä porkkana tehdä siis hyvä ja selkeä ohjelma.

Koska Suomessa kuitenkin vain harvoin, ellei oikeastaan koskaan, saa yksi puolue enemmistön kasaan, joudutaan tekemään kompromisseja ja konsensuksia ohjelmista. Puolueet, joiden ohjelmat ovat lähimpänä toisiaan olisivat luonnollisia liittolaisia, jolloin kaikki heidän yhteiset lupauksensa tulisi täyttyä. Jokaisen hallitusvastuuseen osallistuvan puolueen ohjelmasta tulisi suhteessa saatuun kannatukseen tulla osa heidän lupauksistaan automaattisesti mukaan. Yhdessä hallituskoalitiopuolueet muodostaisivat siis yhteisen ohjelman - ja sen luvattuihin asioihin olisi puoluekuri pidettävä, mutta ohjelman ulkopuolisissa asioissa jokainen edustaja tulisi saada itse äänestää haluamallaan tavalla. Samalla myös opposition tulisi noudattaa omia lupauksiaan ja tehdä lakiehdotuksia esittämillään tavoilla.


Mitä sitten tapahtuisikaan?

Kuvitellaan siis tilanne, missä edellä mainittu laki olisi kuin ihmeen kaupalla saatu taottua läpi ja uudet vaalit olisivat tuloillaan. Yksi keino luoda vaaliohjelma olisi esimerkiksi listata jokaiselta alueelta jolla on oma ministerinsalkku olemassa useita kohtia miten asiaa lähdettäisiin ajamaan. Näin mahdollinen hallitus voitaisiin kasata esimerkiksi niin, että jokaisen puolueen ohjelmaa ajettaisiin siinä ministeriössä, johon puolue sai oman ministerinsä. Eli jos kolme puoluetta tekisi yhteistyötä, jokaisella olisi oma täysi ohjelma mitä mikin ministeriö hoitaisi, mutta koska jokainen puolue saisi 1/3 salkuista, 1/3 heidän ohjelmastaan tapahtuisi juuri kuten kirjoitettuna lupauksiin. Näin siis yhtenä esimerkkinä luoda puolueohjelma jota voitaisiin helposti noudattaa.

Samassa rysäyksessä eri äänestyskoneiden arvo nousisikin omaan arvoonsa - se voisi laskea millä yhdistelmillä ihmiset saisivat aikaiseksi juuri haluamansa hallitusohjelman ja näistä voitaisiin sitten keskustella. Puolueet näkisivät jo ennakkoon kenen kanssa yhteistyötä voitaisiin rakentaa, koska annetut lupaukset olisi pidettävä eikä sitten suljettujen ovien takana viilata uutta ohjelmaa jossa ei yhdenkään puolueen yhtäkään lupausta pidetä - mikä on siis se nykyinen järjestelmä. Vaaliväittelyistä tulisikin sitten joko uskomattoman tylsiä kun ehdokkaat eivät uskaltaisi sanoa mitään ettei heitä laiteta puheista vastuuseen, tahi sitten mielenkiintoista vääntöä ja oikeaa keskustelua politiikasta.

Ja sitten lopuksi kun saapuu tuomiopäivä, eli varmaankin noin puoli vuotta ennen nelivuotiskauden loppua, kiikutetaan tämä koko valittu konkkaronkka oikeuden eteen vastaamaan tekosistaan. Jokaisen puolueen jokainen ehdokas käydään läpi täsmäsivätkö ne sanat ja teot riittävästi, vaiko onko syytä antaa sanktioita. Kaikki saadut edut voitaisiin määrätä menetetyksi valtiolle ja päälle lätkäistään toimintakielto kaikkiin valtion tehtäviin vähintään neljäksi vuodeksi, tai pysyvästi jos eroavaisuudet olivat yhtä räikeitä kuin nämä meidän nykyiset "koulutuslupaukset". Näin estettäisiin kansan lyhyellä muistilla ratsastaminen kokonaan ja vain rehellisenä pysyneet poliitikot saisivat jatkaa uraansa politiikassa. Hyvin työnsä tehnyt ja lupauksensa pitänyt puolue saisi leveillä puhtailla papereillaan seuraavissa vaaleissa. Ja nämä nykyisenkaltaiset huijarit olisivat ainakin osittain saatu pois pelistä. Ainakin siihen asti kunnes oppivat miten tätä uutta peliä pelataan.


Realistinen vaihtoehto vai ei?

Lyhyesti... ehkä, mahdollisesti, mutta samalla ei ja kannattaako tätä nykyistä järjestelmää edes yrittää korjata? Teoriassa laki, joka rankaisisi rajulla kädellä valehtelemisesta, voisi pitää pahimmat ja ainakin tyhmimmät paskanpuhujat poissa politiikasta. Verrattuna RIC-järjestelmään muutos olisi huomattavasti yksinkertaisempi toteuttaa ja parhaassa tapauksessa huomattavasti halvempi kansalle - sakkotuomioilla saataisiin osa menetyksistä takaisin. Mutta ikävä kyllä edelleen koko demokraattisen järjestelmän suurin ongelmakohta - media - saisi jatkaa omalla tahdillaan...

... joka taas voitaisiin korjata sillä, että mukaan tulisi vaikkapa poliittisia toimijoita, jotka ajaisivat oikeaa sananvapautta ja lehdistönvapautta. Ehkä mukaan tulisi useita muitakin "yhden asian puolueita" jotka olisivat ideaaleja hallituskoalition muodostamiseen - heiltä tulisi se yksi juttu listalle, muilta sitten kaikki muut ideat. Jos taas tapahtuisi jotain suurta ja maatamullistavaa, jota ei voitu millään tavalla ennakoida ennen vaaleja ja täten lisätä asialistoille vaalilupauksiin, tarvittaisiin kai uudet vaalit. Mutta ehtiikö neljässä vuodessa moista edes tapahtua?

Mihin moinen sitten oikeasti johtaisikaan? Muutos olisikin se, että tällä korjauksella edustuksellinen demokratia olisi edustuksellista demokratiaa eikä satunnaista sirkusta ilman vastuuta. Jokainen nykyiseen demokratiaan millään tavalla uskova pitäisi olla hyppimässä onnesta moiselle muutokselle? Näin siis jos vanha halutaan säilyttää... Tulisiko nykyisestä järjestelmästä säästää mitään osaa vai tulisiko tilalle luoda jotain aivan muuta, siinäpä se suuri huomisen kysymys. Mutta tämän päivän kysymys, voitaisiinko vanha korjata niin että se kestää huomiseen, siihen vastaus on... jokaisen itse funtsittava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti